Kerron omakohtaisesta kokemuksesta. Jollakin toisella voi olla toisenlaisia kokemuksia.
Olinpa taas kerran antamassa sissikoulutusta Saarenmaalla. Ehkä hirmuisen vittikon läpimisen vuoksi, tai muusta syystä, sain pahan silmätulehduksen. Päivystävä nuori lääkäriharjoittelija kirjoitti reseptin, jota noudatin, mutta silmä ei alkanut parantua. Virossa mantereen puolella oli sitten seuraavana viikonloppuna toinen sissiharjoitus, jota menin jo etukäteen valmistelemaan. Kun silmä oli huonona, niin kävin matkalla silmälääkärillä Raplassa. Lääkärin mielestä silmä oli todella pahasti tulehtunut ja kirjoitti uudet lääkkeet. Vannotti, että heti kun pääsen takaisin Suomeen, niin pitää mennä Suomessa silmälääkäriin. No, minä tein senkin sissiharjoituksen loppuun silmä sairaana ja lähdin kotiin.
Soitin heti aamulla terveyskeskukseen saadakseni ajan silmälääkärille – kertoen tietysti virolaisen silmälääkärin terveiset. Ei auttanut. Erikoislääkärille pääsee vain yleislääkärin lähetteellä (julkinen sektori). Iltapäivällä pääsin näyttämään silmääni sairaanhoitajalle, joka hämmästeli, että tätähän pitää näyttää yleislääkärille. No yleislääkäri sitten näki päivänselvän asian, että minun pitää päästä silmälääkärille ja kirjoitti lähetteen Kuopioon silmälääkärille. Ajoin sitten suoraan Kuopioon jonottamaan silmälääkärille pääsyä ja jonotin niin kauan, että minut kirjoitettiin viimein sairaalaan – en päässyt ajoissa silmälääkärin puheille. Viimein silmälääkäri vilkaisi silmääni ja kirjoitti taas uudet lääkkeet ja käski käymään kontrollissa. Sinä vuorokautena ei enää saanut lääkkeitä vaan vasta puolilta päivin seuraavana päivänä pääsin aloittamaan hoidon.
Taas Kuopioon kontrolliin jollekin lääkärille joka ei osannut kunnolla suomea. Reseptiä muutettiin ja käskettiin taas kontrolliin. Ajoin jälleen Kuopioon ja vaadin vaatimalla että pääsisin nyt kunnollisen lääkärin vastaanotolle – kieltäydyin jyrkästi heidän tarjoamasta ulkomaalaisesta. No, viimein tärppäsi – lääkäri tutki silmät huolella ja kirjoitti sellaiset rohdot, että silmä parani. Vaikka kuinka helvetin kauan meni aikaa ja monta pompotusta julkisella sektorilla – eikä se lysti ollut halpaa. Ajot, erikoislääkärin poliklinikkamaksut, lääkkeet, jne.
Toinen tapaus – yksityisellä sektorilla
Huomasin, että en kuule toisella korvalla. No, ajattelin että korvakäytävässä on vaikkua ja yritin itse noin viikon ajan liottaa, kaivaa, jne. Lopulta korva oli niin kipeä, että en voinut nukkua sen korvan puoleisella kyljellä. Uskoin sunnuntaina, että pitää käydä korvalääkärissä – mutta enää en halunnut ”kustakaan” julkisen sektorin suuntaan, vaan katsoin yksityisen sektorin puolelta paikallisen korvalääkärin ja varasin netistä ajan ”huomisaamuksi”, taisi olla maanantai kello 9.20. Pyöräilin paikalle ja pääsin jonottamatta haluamaani aikaan suoraan erikoislääkärille. Hän tutki, rassasi vaikkutulpan irti – se oli todella tiukassa, kirjoitti tipat korvatulehdukseen. Hain tipat ja noudatin reseptiä. Korva tuli kuntoon yhdellä reissulla jonottamatta. Lasku oli tietysti ”rasvainen”, mutta tulipahan hoidettua ilman pompottelua.
Se oli minun tarinani. Kannatan valinnanvapautta.
Minulla oli kanssa kesällä tulehdus oikeassa silmässä. Kävelin tuohon PHKS sän akuuttiin saamaan hoitoa. Odotusaika oli pitkä, mutta pääsin viimein lääkärille, joka tutki ja määräsi silmätippoja.
Ne auttoivat.
Eukkonikin onnistui tässä taannoin pääsemään särkevän hampaansa kanssa terveyskeskuksen hammaslääkärille. Kertoi että tympeän oloinen lääkäri pläjäytti äkkiä jonkin tilapäispaikan ja kehoitti pikimmin hakeutumaan yksityishammaslääkärille. Että sellaista valinnanvapautta.
Mä sain hyvän hammashoidon julkisella Lahden kaupunginsairaalan hammashoitolassa. Kolmella käynnillä pätevänoloinen nuori mieshammaslääkäri laittoi hampaani kuntoon. Mutta on ollut paljon niitä huonompiakin tapauksia.
Törmäsin siihen että kävin työterveyslääkärillä Terveystalolla, verikoe olisi maksanut siellä 75€, siispä ajoin kaupungin sairaalaan laboratoriin ja selvisi jotta koska ei ollut lähetettä KYS:n kautta (jonka asiakas olen, kun kylällä ei hommat toimi), joudun maksamaan heille julkiseen sairaalaan 25€, no, maksoin sen, selvisi ettei terveys(arvauskeskus)keskus voi lähettää testiä Terveystalolle koska heidän järjestelmät ei ”keskustele” Terveystalon kanssa, vaan koetulos pitää lähettää kirjepostin kautta ja koska oli perjantai, posti lähtee vasta maanantaina ja koska posti ei kulje tiistaina on tulos perillä ke tai to päivänä, pyysin saada viedä itse koetuloksen sinne kun olin sinne menossa, ei käynyt, kun pääsin Terveystalolle selvisi että minusta otettua keuhkokuvaa ei saa sähköisesti lähetettyä KYS:ssiin koska heidän järjestelmät ei ”keskustele” taas KYS:n kanssa…. siitä sitten viikonlopuksi himaan ihmettelemään jotta mitä sieltä tulee, saakoo tässä jo alkaa arkun veistoon, kaiken huipuksi itse näin keuhkokuvasta jotta sydän tihkuttaa nestettä keuhkoon, näkyi vaaleana varjostumana, lääkärin mielestä, ei, seuraavalla viikolla soittivat KYS:tä jotta kiireellisenä poliklinikan kautta tutkimuksiin, 6 tuntia meni siellä ja 9 pv sairasloma, oli vakava tilanne…ei paljoo hampaita naurattanut. Kuolema kuittaa univelat vai mitenkä se meni…
Niin Marko, systeemit eivät keskustele keskenään – ei edes julkisen sektorin sisällä. Tulostetaan paperille ja toisessa päässä naputellaan siltä paperilta uudelleen koneelle – toivoen, ettei tule kovin paljon näppäilyvirheitä.
Ja vielä kun sattuu terveyskeskuksen ”lääkäri” olemaan Olga niminen niin viittomakielellä (jota en osaa) pitää melkein asiat käydä kun ”hoono soome kieli, ei ummarra, harasoo”, eikä ole edes vitsi
Byrokratiaa, Marko Suutari.
Perseestä sanon minä. Henkihän tässä voi mennä
Marko, en tiedä ketään joka olisi jäänyt eloon. 🙂
Tosin kerran Georgiassa rajapoliisien ollessa huolissaan, että viholliset (ryssät) ampuvat minut – ja minä menin sanomaan, että kaikki kuolevat, niin he suuttuivat.
Meinasivat, että vaikka minä en välitäkään hengestäni, niin heille tulee vaikeuksia jos minut ammutaan heidän vastuualueellaan.
Toki olisi todella harmillista kuolla suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän tehottomuuden vuoksi.
Niimpä. Ihmettelenkin miksi maksamme veroja kun sitten saamme ”ilmaisen terveydenhuollon kautta” lähinnä monttupaikan tai menemään maksulliseen….
Nythän on Suomessa nähdäkseni niin, että julkisen sektorin palvelut ovat ainakin teoriassa halvempia kuin yksityisen sektorin.
Siten rikkaat käyttävät yksityisen sektorin laadukkaita ja nopeita palveluja kun heillä on varaa maksaa niistä.
Kokoomuksen mielestä myös tavallisten ihmisten pitäisi halutessaan voida valita yksityisen sektorin palveluja, ilman että heidän pitäisi maksaa heille sietämättömän korkeita maksuja.
Kuule Juhani meillähän on jo se valinnanvapaus miksi et heti sitä käyttänyt? Ja jos se uusi valinnanvapaus joskus tulee se on sitten yhtä kallista valintaa ja joka kohdassa.
Niilo, minä olen tässä elämässä käyttänyt erittäin vähän minkäänlaisia lääkärinpalveluja. Olen ollut ”terve kuin pukki”.
Olen nyt opetellut ”kantapään kautta”.
Minulla on vastaavia kokemuksia. Olen kyllä saanut 5/5 mainiota hoitoa julkisellakin, mutta se neljän vuoden odotusaika ei vain oikein palkinnut. Koskiklinikalla täällä saa aika lailla heti sitä mitä tarvitsee. Joskus se on toki turhaa, kaksi magneettia ja kolme röntgeniä on otettu ilman että on vikaa löytynyt. Toisaalta, onpahan helpottanut olo kun tietää että uskaltaa raajoja käyttää eikä tarvi pelätä kivun taustasyitä.
Olen kyllä pirun tarkka yksityisistä. Katson että firma maksaa veronsa kotimaahan ja omistus on selkeää.
Aikoinaan kävin magneettikuvauksessa yksityisellä. , kun haluttiin sulkea aivokasvaimen mahdollisuus pois. (Eikä sitä sitten onneksi löytynyt) Kuvauspaikkana oli iso jenkkirekka jonka vaunussa laitteet olivat. Toimenpide maksoi 3500 markkaa.