Tänään Aamulehti ilmoitti Koskikeskuksen kieltävän allergikkojen pääsyn kauppakeskukseen jatkossa. Kylät ovat täynnä lemmikkikahviloita ja lääkäriltä voi hankkia terapiaeläimen luvan jotta se pikku mussukka saadaan myös julkisiin kulkuvälineisiin. En kaunistele: tämä on sairasta. Asenteemme lemmikkieläimiin on sairasta. Eläinlääkärien huoleen ja ihmisten pahoinvointiin pitäisi herätä.
Eläimen ongelma
Voidaan palata vaikkapa Korkeasaaren eläkkeelle jääneen eläinlääkäri Turusen lausuntoon joka heijastelee useiden johtavien asiantuntijoiden näkökulmaa. Kaupunki ei ole paikka koiralle. Kaupungissa ei pitäisi olla lemmikkiä joka ei mahdu kämmenelle. Koiran tapauksessa oikea paikka eläimen ja ihmisen hyvinvoinnille on maatalon tai omakotitalon pihalla, vahtimassa perhettä ja apuna metsällä. Kissa on vähän vaikeampi tapaus. Toisaalta se on tehokas jyrsijöiden karkoittaja, sekä saalistamalla että muilla keinoin. Toisaalta kissat ovat järkyttävän vaarallisia lintupopulaatioille.
Asenteemme muuttuu vuosi vuodelta lemmikkiystävällisemmäksi ja samalla sokeammaksi eläinten tarpeille. Etsimme helppoja ratkaisuja elämän stressiin kaikista karvapalleroista. Markkinat hohtavat ja tuovat mukanaan huijareita, eläinten kiduttajia, pentutehtailijoita ja muuta hirveää. Koska lemmikit ovat verovapaata hupia, viulut maksaa jokainen veronmaksaja. Kun lemmikkiin kyllästytään ekan kuukauden jälkeen, sitä kohdellaan kaltoin tai heitetään pihalle. Vain aniharva koiranomistaja ymmärtää vastuun ja yhteiselon – eikä olekaan sattumaa että heistä löytyvät äänekkäimmät nykytilanteen vastustajat. Yleinen ehdotus on, että lemmikkiä ei pitäisi antaa kenellekään ilman läpäistyä koulutusta ja säännöllisesti uusittavaa lupaa. Facebook-ryhmästä voi erota klikkauksella, lemmikistä ei.
Ihmisen ongelma
On aiheellista keskustella allergioiden lisääntymisestä ylihygienian vuoksi, mutta se on vain osa tarinaa. Jos vuosikymmen sitten allergikko oli huomaamaton tallaaja siinä missä muutkin, tänä päivänä hän on saatanasta seuraava alaspäin. Hän pilaa ihmisten oikeuden kylpeä parfyymissä ja tuhoaa ihmisten hyvinvoinnin edes ajattelemalla rajoituksia lemmikkien pyörimiseen yleisissä tiloissa. Toimistolle jos toisellekin pitää tuoda se pikku-fifi ja jos jonkun henkilön näköaisti ja hengitys lamaantuvat, työtehon menetys on hänen omaa syytään. Mitäs meni syntymään, saatanan ilonpilaaja! Onpa ihmisiä uhattu potkuillakin kun ovat ilmaisseet huolensa. En osaa sanoa onko näitä realisoitunutkin. Avioeroja on ainakin nähty.
On totisinta totta että lemmikistä voi olla hyvä psykologinen vaikutus ihmiselle. Yksinäiselle ihmiselle lemmikki voi tuoda seuraa ja mielen rauhaa. En eväisi tätä keneltäkään, mutta ehdotan että yksinäisyyden ja mielen ongelmien juurisyytkin on hyvä etsiä. Pahimmassa tapauksessa lemmikki jää hetken mielijohteeksi ja lopulta sekä ihminen että eläin voivat huonommin. Jos lemmikistä kuitenkin on apua, hyöty ei juuri heikkene vaikka asian hoitaa kunnioittavasti muita kohtaan. Kämmenelle mahtuva pörrökorva pärjää kotona kauppareissun ajan. Optiot laajenevat jos asumus löytyy taajaman ulkopuolelta. Se on yksi monia valintoja mikä asumisessa pitää itse kunkin tehdä. Maaseudulla matkat pitenevät mutta elintila laajenee.
Prioriteetit selville
Aivan sama miten vihamieliseltä tämä kuulostaa, mutta sanon että yhteiskunnassa ihmisen pitää olla kärjessä. Se edellyttää erilaisten ihmisten huomioimista yhdellä selkeällä reunaehdolla: toista ei saa vahingoittaa oman viihteen nimissä. Yhteiskunnan ihmisten hyvinvointi edellyttää myös luonnon hyväksymistä luonnon säännöillä. Eläimen lähtökohtainen paikka on luonnossa ja luonnon hyvinvoinnista välittäminen ei tarkoita sen vangitsemista kerrostaloyksiöön.
Vuosituhansien ajan ihmisen ja eläimen suhde pysyi melko tasapainoisena. Liekö tämän paljon puhutun luontosuhteen kadottamisen syytä kun tänä päivänä olemme asian suhteen suoraan sanoen idiootteja. Tämä on lähtenyt lapasesta ja kaipaisimme kipeästi järjenkäyttöä rohkaisevaa ryhtiliikettä.
Meillä on kissoja ja koiria, hyvin on mahduttu samoille hoodeille, ei pidetä mitään jee, jee meteliä vaan ollaan normaalisti. Nykyään vaan moni haluaa saada tästä ”lemmikkieläin harrastuksesta” jotain ihmeellistä.
Periaatteessa koira ei kuulu kaupan käytäville eikä kerrostalo-asuntoon.
Koira on koira ja kissa on kissa, eikä ikinä ”hän”
Olet valitettavasti liiankin oikeassa Kyuu.
Tuo lemmikkipelleily on lähtenyt täysin lapasesta.
En todellakaan keksi mitään perusteltua syytä millekään kattikuppilalle tai vastaavalle.
Allergikkojen pääsyn kieltäminen on täysin tasa-arvolain vastaista ja selkeää syrjintää.
Kyuu puhui asiaa kuin minun suullani toki paljon analyyttisemmin ja fiksummin sanakääntein kuin itse olisin pystynyt ja jaksanut.
Ihmisen suhtautuminen lemmikkeihin on pahoin kieroutunut ja luonnonvastainen. Lapsuudessani eläimiin suhtauduttiin asiallisesti ja niistä pidettiin huolta.
Jos koira päätettyään maallisen vaelluksensa oli hyvässä karvassa sen taljasta tehtiin rukkaset, kissan nahka taas päätyi naisten talvitakin kaulukseksi.
No on tuo iraplikka mulla mutta en sitä vie koskaan kaupan eteen parkkiin käyn kauppareissut aina erikseen .
Kapakoiden edessä se ei myöskään joudu makaan koskapa en käy kapakoissa .
Ja lenkit teemme aina niin että koira menee edellä silloin tiedän kuinka voimme jatkaa .
Nyt on ollut lenkit melkoisen lyhyitä pakkasta kun ollut päälle 15 jopa aamusella n 25 astetta .
Lenkin pituus ei ole silloin kun n 5-10 minuuttia korkeintaan kakka prutkautetaan ja pari pisua siinä ne .
Eikä tarvii houkutella kotiin menoa tulee heti .
Mutta eipä iraplikka ole aivan tavallinen koira tulee mun luo heti kun sitä kutsun .
Ja varmaan siinä on syy kun sen juoppokämpästä vein pois yhden yön se ulisi mutta toisena oli tullut mun kainaloon yöllä .
Eikä ole sisällä edes haukkunut muulloin kun silloin kun tulen kauppareissulta kotiin .
Ja se tarkistaa kauppakassit oliskos mulle herkkua .
Ja mitä enemmän katselen iraa sitä enemmän sitä arvostan ja taitaa se tunne olla iralla sama .
Sellasta se elämä on koiran kanssa . terv tepivaari
Voi mikä hysteria koiria ”vastaan” syystä tai toisesta mutta jos,niin oikean ”diagnoosin”-+ pelon voi kyllä ymmärtää.
Onko esim.pelko jotenkin opittua jostain kokemuksesta/kokemuksista ?
Ylihygenia on jotenkin sairasta nyky-yhteiskunnassa !
…. jatkoa edel. Ei kaikki nk.paikat kuin tilanteet 24/7 ole koiria varten. Niitäkin vaan on.
Ymmärrän koirat lemmikkeinä ja tietyllä tavalla perheen jäseninä, mutta en jumalina. Koirien vieminen kahviloihin ja kauppoihin, niin kuin nyt Koskikeskukseen, on liiallista koirien palvontaa. Onhan ne koirat kivoja, joo, mutta jos olet allerginen tai astmaatikko, niin sinun on vaan pakko pysyä niistä erossa. Itse sain joskus nuorena yöllä astmakohtauksen jonka syy oli ilmeisesti vain se, että samassa tilassa oli kämppikseni villapaita johon oli hänen kotoaan tarttunut koiran hilsettä. Allergia on allergiaa, ei keliaakikollekaan sanota että ”voit nyt varmaan pienen palan pullaa ottaa”. Tätä on joidenkin vaikea ymmärtää tai oikeastaan jotkut eivät välitä.
Ikinä en vie iraplikkaa koskariin jos en muihinkaan kauppoihin sisälle jos menen kauppaan iraplikka nukkuu kotona .
Kun menen lenkille iraplikka on mukana .
Eikä iraplikka ole minkään asteen jumala mutta kun se kerran on se hoidetaan hyvin .
Ja kun sanotaan että silmät on sielun peili se pätee koiraankin tyytyväinen koira katselee maailmaa lempein silmin .
Silloin lauman johtaja voi olla tyytyväinen koiraansa . terv tepivaari
Mutta hyvin harva astmaatikko on koiralle allerkinen kissa on aivan eri jutttu .
On toki koirallekkin allellkisia mutta ei heillä ole astmaa kaikilla . terv tepivaari
Itse olen ennen kaikkea kissalle allerginen, mutta se tarkoittaa samalla että olen allerginen muillekin eläimille. Astmasta ei ole ollut vaivaa vuosikausiin vaikka sumutin onkin varalla, nytkin avaamattomassa paketissa. Kun pysyy poissa samoista tiloista eläinten kanssa tai viipyy niissä vain hetken niin ei ole ongelmia. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla alkoivat silmät vuotaa ja nenä tukkeentua kun hevoset ravasivat näytöksessä ja piti lähteä pois kesken esityksen vaikka oltiin ulkona. Ongelmia ei muuten itselläni juuri ole ollut, mutta on olemassa ihmisiä, joilla astma ja allergia ovat paljon pahempia ja jotka ajoittain joutuvat jopa sairaalaan niiden takia. Minä pystyn kyllä olemaan hetken samassa tilassa eläinten kanssa ja niitä rapsuttamaankin, tosin käsi alkaa helposti kihelmöidä siitä. Koiran jumaloinnilla tarkotin juuri sitä, että se ei ole lauman jäsen vaan pomo tai että sitä pidetään ihmisen veroisena. Joillakinhan on ongelmia kun koira ei enää tottele ja tarvitsevat jotain koirapsykiatria kertomaan, että koira ei voi olla tasa-arvoinen isäntänsä kanssa 😀
Kuten Norpalla, ei se itselläkään koira ole ulkona ongelma. Sisätiloissa se muuttuu ongelmaksi.
Mutta rupesin miettimään että mikä se ongelman ydin on ja mielestäni se on surkea koiran kasvatus. Kymmenen vuotta sitten saatoit olla varma että lenkkipolulla ei koskaan narun perässä oleva koira kävisi päälle, tai jos edes yrittäisi niin omistaja olisi valppaana.
Tänä päivän tapahtuu vähintään kuukausittain sitä että koira käy päälle. Omistaja joko ei välitä, ei huomaa (naama facebookissa) tai on sitä mieltä että koiralla on oikeus tutustua muihin ihmisiin. Sitten saa ne koirankarvat vaatteisiin ja niiden pesemisessä pois onkin taas oma työnsä.
Jos koiranomistajat olisivat vastuullisempia, esim. olisi pakollinen lupa ja koulutus kuten moni aktiivinen koiraharrastaja ehdottaa, ongelmat olisivat paljon pienempiä.
Minulla on ollut kaksi ”Lassieta” ja edelleen ikuiset ystävät- hoitokoirat Porvoon ajoilta. Ja sata muuta koirakaveria.
Poikani vaimoineen kouluttaa koiria erittäin vaativiin tehtäviin, malinous, shäferit jne. poliisi- suojelu- jne. tehtäviin.
Nykyään koira hankitaan täysin kevyin perustein tuntematta muuta kuin, että sopiihan tuo meidän pikkutyttäremme lemmikiksi.
Ensin innostunut tytär vie kuukauden pari koiran lenkille- siihen se sitten loppuu, kun se on säännöllistä ja vaativaakin säästä riippumatta.
”Koiraelämä” pitää tuntea täysin ; pitäisi olla siihen ”ajokortti ”.
Itse olen törmännyt kymmeniin ongelmiin huonon narunpäänjatkon, osaamattoman isännän kanssa.
Koira on uskomattoman hieno kaveri, jos se on koulutettu ja, vain koulutettu- ei pelkästään ”puudeli”.
– metsästys
– poliisikoirat
– huumekoirat
– opaskoirat
– avustajat jne.
Ne ovat oikeasti ihmisen parhaita kavereita niin ilossa kuin surussa.
Tuo Kyuun, asia, että sallia koira ostoskeskuksiin on huonoa harkintaa, siis persiistä.
Heikki, samoja sanoja sanoo jokainen tuntemani vakavasti koira-asiat ymmärtävä – pitäisi olla ”ajokortti” tai vastaava. Ei koira ole kuin vuokraleffa ja sipsipussi joita hankitaan hetken ahdistukseen. Tätä nuo eläinlääkäritkin jaksavat muistuttaa.
Monille koiranpitäjille näyttää riittävän se, että koiran saa nippa nappa remmistä kiskomalla pidettyä aisoissa. Kyllä koira pitäisi opettaa niin, että se ei pillastu jokaisesta juoksijasta tai vastaan tulevasta vieraasta koirasta.
Eipä tarvii repiä minnekkään tiukka sana ja koira tulee vierelle ei se sen kummepaa ole .
Huutaminen koiralle on aivan turhaa koira ei sellasta ymmärrä vaan se huuto menee ohi korvien .
Ja aina kuitenkin koiran tekemiset on omistajan vastuulla ja samoin jos toinen sanoo että on allerkinen taikka ei pidä koirista vaikkapa pelon vuoksi .
Niitä pitää koiran omistajan kunnioittaa toisaalta koira vaistoaa nuot itsekkin eikä pyri tuttavuuten heille .
Mutta vaikka itselläni on ollutkin koira n 5 vuotiaasta otan kaikki koirat yksilöinä .
Niistä näkee heti mitä mieltä ne ovat meistä muista ihmisistä .
Isännälle /emännälle kiltti koira ei sitä ole silti kaikille .
Syinä juuri nuot mitä se itse vaistoaa toiset vaan ei aina sellasta ymmärrä . terv tepivaari
Koira kerrostalossa on aika riskaabeli tilanne. Olen nähnyt (ja kuullut!) tarpeeksi monta tapausta, joissa omistaja ei ole ymmärtänyt koiran eroahdistusta ja tilanne on johtanut pakkomuuttoon.
Valitettavan yleistä on myös se, että koiran omistaja ei kykene hallitsemaan ollenkaan koiraansa, jotkut saattavat jopa pitää koiraansa irti, vaikka eivät sitä osaa käskyttää. Olen itse sisäkissaa talutushihnassa pihalla ruohoa syömässä käyttäessä saanut kimppuun koiran, jonka omistaja ei ole alkuunkaan tajunnut, että hänellä olisi kiire saada koiransa kiinni. Iso kollikissa on nimittäin paljon koiraa nopeampi ja repii koiralta silmät päästä, jos koira yrittää päästä puremaan.
Kotona on nykyäänkin kissoja, täysin sisäkissoja, jotka eivät edes suostu lähtemään ulos. Kissa on nokkela, oppivainen mutta omapäinen kaveri, jonka kanssa on julmetun paljon hupihetkiä. Iso ero koiraan kiteytynee hyvin vanhassa sanonnassa ”koiralla on isäntä, kissalla palvelija”.
Kissan hoitaminen ei ole vaikeaa, täytyy vain pitää huoli siitä, että on tarpeeksi vesikuppeja ja niissä aina raikasta vettä, monipuolista ruokaa sopivasti ja tarpeeksi hiekka-astioita, jotka puhdistetaan vähintään kerran päivässä, mieluummin kahdesti. Valitettavan paljon näkee sitten kyllä huonosti hoidettuja kissojakin, samoin hylättyjä. Nykyisistä neljästä kissasta kaksi on pelastettuja, toinen huonosta hoidosta, toinen hylättynä.
P.S. Kissataloudessa on vaatenaulakon yhteydessä toki hyvä olla aina käsillä tarraharja, jolla saa helpoimmin kissankarvat pois vaatteista, jotka pukee päälleen ”ihmisten ilmoille”.
Oli koira kuin koira- opetettukin, lenkkipolilla pitää olla varovainen, jos joku juoksija tulee yllättäen takaa. Se haluaa suojella isäntäänsä ja saattaa kokea tuon yllätyksen uhkaavaksi.
Jos isäntä osaa pitää sen koiran reunan puolella niin ei tule vaaratilanteita tai ei ainakaan saisi tulla. Pururata ei tarkoita koirien pururataa, juoksijoiden täytyy voida juosta eikä kävellä siksi että koira tulee vastaan tai pitää ohittaa. Toisaalta jos koira on kiinni niin ei se yllätettynä juoksijaan ehdikään ellei juoksija aivan hipoen mene. Oikeita vaaratilanteita ei ole tullut eteen, mutta sellaisia ärsyttäviä kyllä joissa koiran takia on pitänyt pomppelehtia tai kävellä, yleensä niin että vastaan on tullut koira joka reuhaa pitkässä hihnassa tai näyttää agressiiviselta.
Aina tuokin on remmin se pää joka ei hauku ainakaan koiran kieltä, elikkä suomeksi koirat ovat yksilöitä kuten me ihmisetkin olemme .
Iraplikkaa ei juoksijat kiinnosta mistään kohtaa mutta juoksijoita kiinnostaa kyllä iraplikka .
Ja emme tosin mene esim hiihtoladuille missään vastuu koirasta on aina koiran omistajalla oli se paikka mikä vaan .
Mutta koiran paikka ei ole kaikkialla en ikinä veisi iraplikkaa vaikkapa koskariin terv iraplikka ja tepivaari
Kyllä minä kerran hieman säikähdin, kun olin kolmivuotiaan pikkukaverin kanssa lenkillä Härmälän Vähäjärvenpuistossa. Yks kaks yllättäen mutkan takaa juoksi viisi! rotweileria irrallaan vastaamme. Kaksi aikuista ja kolme hieman alta vuoden ikäistä pentua. Koirat säntäsivät pyörimään ympärillemme ja pikkukaverini oli ymmärrettävistä syistä hieman paniikissa. Koiran isäntää ei näkynyt missään.
Jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua komento vihellyksiä ja mies ilmestyi mutkan takaa. Osa koirista totteli isäntänsä kutsua, osa ei. Antaessani palautetta koiran omistajalle irrallaan olevista koirista joiden käyttäytymistä en voinut ennakoida, hän väitti hallitsevansa koiransa. Hieman ihmettelin moista, koska hänellä ei ollut koko ajan edes näköyhteyttä koiriinsa, mutta mies pysyi kannassaan. Hän tuntee koiransa.
Tilanne päättyi kyllä hyvin, mutta olisi voinut päättyä toisinkin, koska lapsi ja vieras koira ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä.
Itse en koiria pelkää, mutta aina vieraan koiran kohdatessani olen varuillani. Viisi vierasta suurikokoista koiraa irrallaan ympärilläni nosti kieltämättä hieman sykettä. Semminkin kun hoteissani oli pieni poika.
Mainittakoon, että tarkoitus ei ole mitenkään nostaa tikun nokkaan rotweilereita, sillä ne eivät ole rotuna mitään ongelmakoiria. Rotu kuin rotu, isännän kädenjälki näkyy koirassa, niin hyvässä kuin pahassa.