Se, että Isän päivää vietetään juuri tänään 11.11 juontuu siitä, että pohjoismaiset kauppiaat esittivät 1940-luvun lopulla Isän päivää vietettäväksi marraskuussa. Syy marraskuun valintaan oli kauppiailla se, että kun joulumarkkinat eivät olleet vielä alkaneet oli kaupoissa hiljaista. Toivottiin, että Isän päivä vilkastuttaisi kauppoja ja niin myös kävi. On syytä muistaa, että joulumarkkinat eivät alkaneet ennen kuin joulukuussa. Nykyäänhän joulumarkkinat kaupoissa alkaa jo lokakuussa. Kauppiaiden ahneus johtanee siihen, että joulumarkkinat alkaa tulevaisuudessa jo heti Juhannuksen jälkeen?
Hyvää Isänpäivää!
Itse olen sanonut hyvissä ajoin ettei sitten tuoda mitää ja olen iloinen jos käytte katsomassa sillä se näkeminen on parasta.
Jenkeistä tullutta hapatusta sekä isän-, että äitienpäivä. Vain yhtenäkö päivänä vuodessa arvostetaan?
Mahtanevatko silloinkaan varsinaisesti arvostaa?
Jotkut taitavat vaan lahjustella tavan vuoksi…
Kauppiaiden riemu juhlaa saavat myytyä kaikki ne jotka ei muulloin mene kaupaksi terv tepivaari
Hapatusta on. Myös joulu pitäisi lopettaa: kauppiaat käärivät rahaa, Ihmiset ostavat krääsää ja lapsille uskotellaan, että on olemassa satuolento, joka tulee porolla jostain huitsin pohjoisesta ja tuo lahjoja, jos on kiltti.
Tuomas Enbuskekin on sanonut, että kertoo lapselleen jo pienestä pitäen, ettei ole olemassa mitään satuolentoja, on vain raaka todellisuus ja kylmä maailma täynnä kyynisiä ihmisiä.
Olen täysin samaa mieltä. Meille joulu alkujaan oli lasten ja meidän yhteinen rituaali, lähinnä jouluateria. Nykyisellään vaimon kanssa rakennamme kaksistaan normaalia paremman aterian.
Älkäähän hyvää nälkää pillatko.
Kyllä meillä (2 h), perinteiseen Jouluokaan kuuluu: punaviiniglögi aluksi, savuluusoppa tai klimppisoppa, sitten antipastoa italialaiseen tapaan, erilaisia sillejä ja graavilahnaa alkuruoaksi, Lihapataa, perunoita, rosollia sillillä kananmunineen ja etikkaisine kermakastikkeineen, ja sitten perään iso pala itse teurastetusta ja paistetusta 10 kg kinkusta ruskeakastikkeineen, lipeäkalaa ( itse liotettua tuhkassa) valkokastikkeineen. Sen jälkeen riisipuuro onnen manteleineen ja lopuksi sekametelisoppaa. Juomana kotikaljaa ja sahtia tai maitoparroille maitoa.
Sitten vaan reippaasti lenkille nauttimaan Joulun ihanista talvimaisemista ( glögiä taskussa ).
Joulu tulee kerran vuodessa, Juhannus silloin tällöin, Isänpäivä, jos penskat muistavat. Soitto tuli juuri tyttäreltä Saksasta.
No isänpäivänä oltiin ulkona ravintelissa lounaalla jälkipolvea kymmenen henkilön kera.
Ostin pähkinöitä, sitten toisenlaisia pähkinöitä, sitten kolmannenlaisia pähkinöitä. Kauppa kannatti. Mutta sitäkin enemmän kannatti se neljän tunnin kävely mitä lahjojen haku ja perille vienti toi.
Sen minkä kaupungin liikennelaitos tai bensa-asema menetti, sen pähkinäkauppias voitti.
Sanoiskohan – että niitä omantunnonpäiviä ”ostettua muistamista kerran v;dessa” ?
Vaiko olen ilonpilaaja ?
Isänpäivä, äitienpäivä ja monet muutkin juhlapäivät ovat ihan jees.
Miltä elämä maistuisi ilmaan ko. juhlapäiviä? Puulta.
Jehovalaiset eivät kuulemma vietä syntymäpäiviä eikä muitakaan kristillisen perinteen määrittämiä juhlapäiviä. Minusta turhan totista touhua.
Aikaisempi kannanottoni oli olevinaan satiiria. Kuten tiedetään, satiiri on vaikea laji.
Kyllähän tuo kommenttisi satiirilta maistui mutta minä olin tosissani näiden kahden juhlapäivän osalta; kauppiaiden hömpötystä.
Kyllähän isäinpäivä aika kaupallinen ja materialistien keksintö on mutta voi siinä olla puolensakin. Kohdallamme saamme isänpäiväksi jälkikasvuston kokoon tarjoamalla maittavan päivällisen. Eikä lahja anti aina tarvitse olla suoraan kaupan hyllyltä, itse esimerkiksi sain ison rasian tyttäreni omin kätösin rakkaudella valmistamia kookossuklaa karkkeja, tietää näet että sellaisille olen perso, ja kyllä pojan ojentamat vihreät kuulatkin hyvältä maistuivat.
Mutta yhdessäolohan siinä kaikkein hienointa kumminkin oli.
Niin, skeptinen olen. Äitienpäivä, isänpäivä; yhdessäolo on hieno asia mutta…jo iäkäs äiti kun raataa herkkupöydän jälkikasvulle; käydään syömässä kiireesti, aterioinnista ei nykyisin voi puhua.
Niin, jäihän tuosta yo:sta lausahdus pois; kenenkähän tulisi tarjoilla ja kenelle? Tätä se on, skeptinen kun olen.