Olen liikuntavammainen, sidottuna pyörätuoliin. Onneksi on sähköpyörätuoli, jolla pääsee liikkumaan ulkonakin, jos?
Jos olisi väylät ja monet palvelupisteet varustettu liikuntavammaisia varten. Mutta kun ei ole.
Olin tänää parin lähiomaisen kanssa Turun keskustassa takoituksena syödä jossain terassiravintolassa ja sen jälkeen tehdä pieni kierros Aurajoen rantakatuja katsomassa kesäistä Turkua. Löysimme ravintolan, jonka terassille pääsi pyörätuolilla, palvelu oli hyvää ja ruoka myös sekä kohtuuhintaista.
Ruokailun jälkeen lähdimme ”turistikierrokselle”, mutta se oli vaivalloista. Katujen ylittäminen tuotti vaikeuksia, kun jalkakäytävän reuna oli liian korkea pyörätuolille. Yksin en olisi selvitynyt, mutta kun mukana oli kaksi nuorta omaista he auttoivat kadun ylityksissä.
Monissa paikoissa ravintoloissa ja myymälöissä on kyllä luiskat pyörätuolia varten, mutta ne ovat liian monesti jääneet puolitiehen. Liuska on joko liian jyrkkä tai sen yläpäässä on korkea kynnys, jonka ylittäminen on mahdotonta ilman apua.
Vaikutelmaksi jää, että liikuntavammaisia on kyllä ajateltu, mutta toteutus on tehty ilman liikuntavamaisen opastusta.
Me liikuntavammaiset haluaisimme elää, kuin terveet ihmiset ja nauttia mm. kesästä. Mutta ainakin se on tehtävä, jos aikoo mennä jonnekin on etukäteen otettava selvää liikuntavammaisen mahdollisuuksista selvityä kohteessa.
Turku on kiva kesäkaupunki lukuunottamatta sitä, että liikuntavammaisia ei ole riittävästi huomiotu kevyen liikenteen väylillä ja palvelupisteissä.
Keskimääräinen eliajan odote nousee vuosi vuodelta. Se tarkoittaa, että liikuntavammaisia on yhä enemmän keskuudessamme.
”Vähän kunnioitusta” taisi olla se kampanja tämän puolesta jokunen vuosi sitten.
Tuore juttu tästä aiheesta Kajaanista.
Kyllä se sama asia on edessä myös Tampereella jossa ei ymmäretä esteetöntä taloa jossa liikunta rajoitteinen ihminen asuisi .
On muka kaava jossa ei sallita kolmea kerrosta taloissa joihin vanhempaa väkeä muuttaa terv tepivaari
Tavallisen ihmisen, joka suunnittelee liikenneväyliä ja vaikkapa terasseja on vaikeaa asettua liikuntavammaisen asemaan. Siihen pitäisi olla erikseen ohjeet – esimerkiksi liuskan kaltevuus, kynnykset, jne.
Ottaen huomioon että porukka vanhenee ennätys tahtia Suomessa ja varmasti tulee lisää liikuntarajoitteisia ihmisiä niin menemme vain huonompaan suuntaan.
Uskon että on paljon paikkoja joiden toteutuksessa ei liikuntavammasia ole huomioitu. Mutta on toisinkin, appeni keväällä päätyi hoitokotiin, rakennuskompleksi on uusi ja joka kohdassa on ajateltu pyörätuolilla ja rollaattooreilla liikkuvia. Ei ole kynnyksiä, ovet ovat leveitä, ulkotilassa puukäytävät, vessat isoja jne.
Esteelliset talot ei ole mukavia asua kenenkään mutta vaivasen vieläkin huonompi . terv tepivaari
Tepi – totta ja kun väestömme vanhentuu että sen myötä eriasteiset sairaudet lisääntyvät laittaen kapuloita rattaisiin jokapäiväiseen selviytymiseen,niin siinä viimeistään tulee eteen rajoitteet eri elämän laatutekijöihin.
Puhumattakaan virkistävistä ulkoisista tekijöistä joita mm.liikunta rajoitteiset tarvitsevat omiin jaksamisiinsa.
Näin kerran kun henkilö oli juuttunut rullatuolilla kadun ja jalkakäytävän (tms.) väliin niin ettei päässyt eteen, eikä taakse, vaan näytti että koko häkkyrä kaatuu. Autoin hänet irti, että hän pääsi taas eteenpäin. Kunnossapidossakin pitäisi huomioida, että kaikki eivät liiku autolla.
Liikuntarajoitteen ymmärtää vain sen kokenut.
No varsinaisesti en ole ollut liikunta kyvytön koskaan mutta hoitanut liikunta vaivasta kotona varmaan tiedän millanen asunnon pitää olla .
Siellä pitää olla tilaa rolaattorille ja pyörätuolille ja hissi on ehdoton apuväline jolla voi asua muissakin kerroksissa kun ekassa .
jonne aika usein on ne portaat edessä . terv tepivaari