Suuren kohun saattelemana alkoi tänään oikeudenkäynti MV-lehden päätoimittajaa vastaan. Hänelle vaaditaan kahden vuoden vapausrangaistusta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansan ryhmää vastaan.
Koko tämän näytelmän tarkoituksena on rajoittaa sananvapautta, ei lakeja muuttamalla vaan itsesuurin avulla. Kuka enää rohkenee kirjoittaa somessa poikkipuolista sanaakaan esim. ministereistä ja kansanedustajista, kun uhkana on tulla syyte, jolle nyt haetaan rajoja MV-lehden oikeudessa.
MV-lehti oli nyt syytteessä olevan päätoimittajan aikana ns vaihtoehtomedia. Se poikkesi valtamediasta siinä, että se etsi ja löysi paljon salassa ollutta tietoa julkisuuden henkilöiden pimeistä puolista ja kirjoitti niistä juttuja.
Mutta miksi Yle on niin vahvasti mukana tässä oikeudenkäynnissä? Siksi, että Yle on hallituksen media, vaikka ei saisi olla. Mutta Yle saa hallitukselta verotusoikeuden, jolla Yle kerää vuosittain puoli miljardia euroa kansalaisilta rahaa, millä mällätä. Kiitollisuuden osoituksena hallitukselle Yle tekee mitä vain.
Siis perimmältään on kysymys siitä, että valtaeliitti haluaa suitsia somekirjoittelua itsesensuurin avulla. Siksi tämä suuri näytelmä Ylen huolehtiessa julkisuudesta on pantu vireille.
Olen kyllä kunnioittavasti eri mieltä. Kannatan laajaa sananvapautta mutta Ilja on tehnyt ihan muuta.
Hän on kirjoittanut tietoisia valheita, herjauksia ja uhkailuja, puhtaasti henkilökohtaisen taloudellisen edun saavuttamiseksi, vieläpä rikollisia reittejä.
Olen myös ymmälläni miksi haettu tuomio on näin lyhyt, alle kaksi vuotta. Aiemmin on annettu yli kaksi vuotta (linkki) mielestäni lievemmistä rikoksista.
Minulla ei ole mitään ns. kapinamediaa vastaan eikä sitä että toimittajien puolueellisuus paljastetaan. Se, mitä nämä rötösherrat ovat tehneet, ei ole kumpaakaan. Se on ollut puhdasta hyökkäystä henkilöä vastaan, puhdasta ilkeyttä, sadistista toimintaa, törkeimmillä mahdollisilla motiiveilla.
Jos olisin tuomari ja jury, itse määräisin hänet vuodeksi yhdyskuntapalveluun, jonka aikana Internetin käyttö olisi kiellettyä.
On totta, että MV ja Janitskin on melkoisesti pyörinyt vähintäänkin hartmaalla alueella ja sen ulkopuolella.
Nyt kuitenkin on myös kyse siitä, että toimittaja kirjoitti julkisuudessa olleiden tietojen perusteella esimiehensä käskystä maahanmuuttajaylisteisen jutun kesken Turun pahinta tilannetta puolustellakseen maahanmuuttajia yhden tekemän terrori-iskun vaikutusten hälventämiseksi.
Tämä ei minun mielestäni ole journalismia, vaan poliittista manipulointia, mistä kuitenkaan sen kummemmin toimittaja kuin esimies eivät ole ottaneet minkäänlaista vastuuta.
En hyväksy perättömyyksien julkaisua ja valehtelua, mutta en myöskään hyväksy poliittista manipulointia medialta ja toimittajilta.
Toimittaja kieltämättä kirjoitti värittyneen tarinan ja varmasti oli poliittinen motiivi – toimittaja joka muuta väittää ei olisi ihminen ja tiettävästi ihmisiä hekin ovat. Ajatus oli koittaa rauhoittaa tilannetta mutta sen sijaan siitä tuli uhreja halventava artikkeli. Kansa suuttui ja reilusti. Toimittajan tilannetaju petti.
Se ei siltikään tarkoita että toimittajaa saisi herjata, uhkailla, vainota tai kiusata. Hän teki työssään virheen. Nimeä minulle yksi ihminen joka ei ole työssään tehnyt virhettä.
On monta tapaa esittää kritiikkiä, kovaakin sellaista, toimittajan työstä, ilman että pitää lain henkeä tai kirjainta ylittää. Muistanemme taannoisen tapauksen jossa toimittaja ylireagoi asialliseen kritiikkiin ja sehän meni toimittajan näpeille. Se mielestäni osoittaa väkevästi että toimittajan työtä saa kritisoida.
Ilja ei kritisoinut toimittajaa. Ilja kosti. Hän valehteli. Hän herjasi. Hän uhkaili. Hän ei tehnyt näitä ensimmäistä kertaa.
Väitän omaavani riittävän mandaatin tämän sanomiseen, sillä olen yksi niistä tahoista joista on esitetty törkeitä valheita mv-lehden sivuilla. Siihenkin liittyi herjausta, uhkailua ja panettelua sun muuta. Minun ei auttanut kun niellä se, koska en ole toimittaja ja siten en kuulu oikeusturvan piiriin. Se ei kuitenkaan ole Ylen syytä, se on oikeusvaltion puutteen syytä. Nyt ei käydä oikeutta Sipilää vastaan. Sääli.
Blogini pihvi on siinä, että tämä oikeudenkäynti, jonka paisuttelusta Yle on tehnyt jättimäisen kohun, joka puolestaan ei voi olla vaikuttamatta somekirjoitajien itsesensuuriin.
Se on vanha keino, jota käytti aikanaan jo presidentti J.K. Paasikivi valtamediaan, kun hän vaati mediaa pidättäytymään Neuvostoliiton arvostelusta. Elettiin vaaran vuosia, kun pelättiin, että Neuvostoliitto sittenkin haluaa vallata Suomen , kun sotatoimet loppuivat Saksassa.
Tämä on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen ”keissi”, jossa vastakkain on ajoin hieman vähemmän laadukasta journalismia tuottanut YLE:n Jessika Aro ja vastassa ymmärtääkseni kaikki journalismin kritreerit ja ison osan journalistisestalainsäädännöstä rikkonut MV-julkaisu.
Tunnustan, etten ole seurannut tapahtumien taustoja sen tarkemmin, mutta aika näyttää ja historian kirjat kertovat mitä tapahtuu.
”Puhdasta pulmusta” tässä tapauksessa tuskin on olemassa.
Sananvapaus on eri asia.