Väestöliiton perhekysely antoi kylmää kyytiä eduskuntapuolueiden mietteille. Perheet haluavat päättää perheen asioista ja toivovat yhteiskunnalta tälle tukea, sekä erityisapua vähävaraisille. Kuitenkin heti tutkimuksen jälkeen useampikin puolue totesi että ykköskeinona perheiden tukemiselle on saada isät kotiin pidemmäksi aikaa. Tavoite on toki kaunis ja tasa-arvoinen, mutta onko se perusteltu?
Mitä perhe kaipaa? Entä lapsi
Minulla ei ole yhden ensimmäistä pahaa sanaa sanottavana isien kotona olemisesta. Toisaalta, en myöskään koe saaneeni traumoja siitä että oma isäni oli usein työmatkoilla, sillä ei hän minua koskaan unohtanut. Kun oli lomaa tai töissä rauhaisampaa, kyllä hän kotona oli eikä vastuutaan paennut. Se, mikä oli silloin hyve, lienee tänä päivänä pahe – kehtaakin käydä töissä! Sukupuolten eroja tasoittava aatemaailma on kuitenkin vasta yhden sukupolven ikäinen, kun taas perheiden ns. perinteisellä työnjaolla on ikää vuosituhansia. Kiistämättä männä sukupolvissa naisten oikeuksia rajoitettiin törkeästi, mutta olivatko kaikki vanhat tavat vain naisvihaa, vai olisiko niille ollut perusteita? Jokainen ennen 2000-lukua elänyt nainen ei ollut orja, eikä jokainen mies toksista maskuliinisuutta puhkuva ihmishirviö.
Mielestäni se yksi asia mitä lapsi tarvitsee, on turvallinen ja rakastava koti. Lapsi ei tarvitse ensisijaisesti heterovanhempia, koti-isiä tai -äitiä tai sukupuolisensitiivistä leluvalikoimaa. Ensimmäisenä on se, että kotona on aina ainakin yksi välittävä huoltaja jonka kanssa on turvallista, joka laittaa ruokaa ja lukee iltasadut. Kuten kyselykin sanoo, tästä perheet välittävät. Koska perheet ovat kovin erilaisia keskenään, ajatus heidän tasapäistämisestä valtionjohdon toimesta voi vain vähentää perheen perustamishaluja entisestään.
Kuitenkin on päätetty, että isien hoitovelvoitteiden lisääminen on metodi numero yksi lähes joka ongelmaan, lähes joka puolueen mielestä. Haluaisin tietää mihin perheiden hyvinvointia käsittelevään tutkimukseen tämä perustuu? Allekirjoitan valtion velvollisuudet silloin, kun se koskee vaikkapa kansanterveyttä. Esimerkiksi rokotuksiin voi mielestäni velvoittaa, koska niiden laiminlyönti vahingoittaa suuria ihmisjoukkoja. Vaan pakkoloma töistä, vastoin perheen omia toiveita – se tuntuu rankalta. En vain näe miten näin toimin voisi perheiden ja syntyvyyden tilanne parantua. Perheitä pitäisi auttaa, ei rangaista. Tällä hetkellä apua ei saa, ainakaan ajoissa.
Perheessä sivistys kuolee
Asian voi katsoa vieläkin yksinkertaisemmin. Keskivertosuomalainen on melko tasa-arvoinen. Siten keskiverto suomalainen perhe allekirjoittaa myös tasavertaisuuden pykälät ja opettaa tämän myös lapsilleen. Nyt valtiovalta kuitenkin sanoo, että perheissä – päin vastoin kuin kansalaisissa yleisesti – on tasa-arvo päin helvettiä ja perheitä pitää kepillä opettaa hyvyyden tielle. Toisin sanoen, heti kun mies perustaa perheen, hän muuttuu sillä sekunnilla sovinistisiaksi.
Päädyn lopulta samaan kuin Marcus Ziemann Yle-analyysissään. Valtio ei syntyvyydelle paljoa voi millään vippakonsteilla. Paljon pahaa se voi tehdä, mutta melko vähän hyvää. Syntyvyyden lasku ei aja meitä sukupuuttoon. Idiotismin viimeiselle mierontielle saatamme kyllä tätä menoa päätyä.
Suomi on maailman perheystävällisin maa aina ennen vaaleja.
”Perheet haluavat päättää perheen asioista ja toivovat yhteiskunnalta tälle tukea” mielestäni tämä on itsestään selvyys ilman mitään kyselyjä.
Ko henkilön yle-analyysin kyllä luin ja jäsin miettimään näitä kaikenmaailman uhkakuvien maalailijoita. Näin vanhanakin kyllä tajuan yhteiskunnan tuen perheille, vaikka koskaan en sellaisi saanut.
Työnantajat ei halua isiä kotiin, monilla paikoilla isyyloman pitäminenkin on äärimmäisen vaikeaksi tehty, on kokemusta. Isät ja äidit elää töiden sukkuloimassa qvartaalitaloudessa ja he on tutantoyksilöitä. Ei sellaiseen mahdu perhe ja vapaa-aika.
Töitä tauotta ja jos väsyy, pitää voida irtisanoa ilman että mikään aayy tai muu taho jeesaa työntekijää. Uusi tilalle tuottamaan ja entinen kilometritehtaalle, paras työntekijä on perheetön kolmikymppinen, joka jaksaa venyä loputtomiin ja on käytössä yötä päivää, perhe on vain hidaste. Näin se on monessa paikassa, ikävä kyllä.
Kun penskat olivat pieniä, molemmat olivat lähellä perhehoidossa, koska me molemmat olimme töissä. Huolehdittiin siitä, että lapset haetaan oikea-aikaisesti vuoron perään.
Ei minusta olisi ollut ”kotiisäksi”, vaikka olisin tietenkin hommat osannut. Mutta työ ei antanut siihen mitään mahdollisuutta. Ei kummallekaan. Äitiysloma oli äitiysloma, mutta sen jälkeen muka isyysloma- älkää nyt hulluja puhuko.
Heikin kanssa tasan samaa mieltä.
Isyyslomat on pois muodista nykyään, sehän on helppoa kun ei tehdä enää lapsiakaan. No mukula, no loma.
Kesälomatkin pitäisi perua työntekijöiltä ja veltommat työntekijät pitäisi patistaa seitsenpäiväiseen työviikkoon ilman sunnuntai korvauksia.
Jos ei jaksa niin potkut persiille ja uusi tilalle, kyllä joku sandaalijeppe lähi-idästä korvaa helposti laiskan suomalaisen duunarin alipalkattuna, niissä on vaan se ongelma kun niillä on tapana tehdä emäntiensä kanssa lapsia.
Noh, sitten kun niitä lapsia tulee niin ei muuta kuin potkut persiille ja uutta sandaali arafatia tuotantolinjalle duuniin.
Minusta nuo isyyslomat eivät olleet muotia. Muotia oli sitä vastoin isät synnytyksessä; hoitohenkilökunnan jaloissa.
Monessako synnytyksessä Kalle on ollut, minä olen ollut kolmessa. Napanuorat leikattu jne, oman lapsen maailmaan tulo on äidille ja isälle elämän tärkein tapahtuma.
Voin kertoa, että en yhdessäkään, kts kommenttini klo 08,35. Lastani, mm napanuoran katkaisun tein kun vaimo ei pystynyt, sii kotioloissa kuivunut napanuora. Sairaalassa sen alun tekee kätilö.
Kolmannen lapsen kohdalla sairaalassa minun piti tehdä yhtä ja toista ja kätilöharjoittelija oli ihan pihalla asioista, synnytys tapahtui syöksysynnytyksellä ns perhehuoneessa, ihan sai rauhassa hoitaa itse kätilön työt. Semmottii.
Ja Sinulla oli kompetenssia asiaan? Vai, että sai hoitaa kätilön työt. Tietääkseni olet käytettyjen autojen kauppias; liipannee kauas kätilön töistä.
Kalle ei tiedä taas yhtään mitään mitä tapahtui sairaalassa synnytyksen aikaan. Jospa olet kommentoimatta kun et yksinkertaisesti voi tietää, vai olitko paikalla kun meidän kolmas lapsi syntyi….silloin voit tuohon jotain kommentoida.
Enkä kauppaa mitään käytettyjä autoja.
Olin synnytyksissä mukana 70-luvun loppupuolella. Hyvin meni paitsi, että hoitajat joutuivat hoitamaan monia pyörtyneitä isiä enemmän kuin äitejä.
Toki Heikki poikkeuksiakin on mutta 1965 ei olisi tullut mieleenkään ja ei olisi edes ollut mahdollistakaan ko systeemi.
Semmottii, tässä on se kotoaan karkaavan isän totuus:
Isät perustelevat pitämättömiä perhevapaita rahalla ja olemattomalla hoivavietillä: ”Mieluummin kaivan käsin ojaa kaatosateessa kuin vietän viikon pientä lasta hoitaen”
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/deab610d-4f6a-4f0c-a777-de67fd8ddaf7
Minun mielestäni nämä ovat asioita, joita ei kukaan eikä mikään ulkopuolinen voi ohjailla. Kukin perhe tekee tavallaan, mikä on mahdollista ja parhaaksi katsottua.
Minulle ei koti- isänä olo ollut mitenkään mahdollista, niin pahasti yritys kuitenkin otti oman aikansa, enkä olisi edes osannut antaa lapselle sitä parasta.
Meillä pitkäänkin harkittiin ja lopulta katsottiin äidin kotiin jääminen parhaaksi ratkaisuksi. Ei olisi ollut mitään järkeä kuskata lasta aamupimeässä kilometrien päähän ja illalla sama toisinpäin. Ei se olisi ollut edes rahallisesti mitenkään mielekästä, se minkä äiti palkoissa hävisi koitui lapsen eduksi.
Meillä oli vaimoni kodissa n 10 vuotta muksuja hoitamassa, tottakai sitten pidin isyyslomat jotta pystyin olemaan lasteni kanssa ja jeesaamaan vaimoa, tein parhaimmillaan kahta työtä päällekkäin jotta pärjätään. Joskus on pakko tehdä valintoja, en kadu ollenkaan.
Valitettava tosiasia on, että perhe tietää sen paremmin kuin puoluepellet ja femakot, mikä on perheen kannalta sopivin tapa.
Edelleen osassa perheitä ei pakollisen isävapaan pito ole yksinkertaisesti taloudellisesti mahdollista joko äidin pienen palkan tai työpaikan puutteen takia.
Vaikka kuinka onkin työnantajia vastaan, Markon on turha mollata tässä työnantajia, koska asian ratkaisee perheen tilanne.
juhak, kuten huomaat, en mollannut työnantajia. Minähän tein aikoinaan lasten ollessa pieniä jopa kahta työtä yhtäaikaa. Oikeasti kun halusi isyysvapaille niin ei siinä työnantaja juuri tyytyväinen ollut siinä firmassa aikoinaan josta kerroin, semmottii…
Perheen asema on ajettu alas,
jos haluaa pitää työpaikkansa ei siinä perhettä voi ajatella.
Juha on ihan ytimessä tässä että perhe tietää.
Mutta jatkona: valtion nuiva asenne ei ole mitenkään miesvastainen, vaan perhevastainen. Myös kahden naisen perheessä on monia haasteita. Ei tämä ole sukupuolikysymys, tämä on perhekysymys.
Perhe on yhteisten asioiden sopimista eikä siihen valtiota kaivata paitsi taloudellisesti sillä lasten teko ja kasvattaminen ovat todella kalliita. Lapset ovat kalliita myös työnantajille sillä lapsiperhe verottaa työnantajan saamaa työpanosta.