Pannulle 500 g sikanautajauhelihaa , mausteseos ja tölkillinen punaisia kidney-papuja
Tortillalättyjen täytteeksi lisäksi jalapenoviipaleita, sipulimurskaa, emmentalraastetta sekä kastikkeeksi maukas juustodippikastike.
Eiköhän tämä pyhäinpäivä minulla noilla mene…
Varmaanmenee eikä lainkaan huonoja itse söin karjalanpaistia ja kyllä se vei nälän ja sitä on pariksi päivää vielä ainoastaan potut pitää keittää terv tpivaari
Vielä löytyi pakasteesta suoraan poroaidalta haettua käristyslihaa, joten poronkäristys hyvin haudutettuna ja puikulaperunoista tehty muusi maistui. Määrä oli sopiva …jäi ehkä yksi ylimääräinen annos kokille eli minulle 🙂
PS. Puolikas poro tulee viikon päästä valmiiksi paloiteltuna ja pakattuna..
Poro on kyllä hyvää.
No vielä kun Kallekin osallistuis niin johan vaihtoehtoja riittäisi.
Niin ja kotimaisista raaka-aineista.
Foliossa kypsytetty uuniperuna ja aitoa voita.
Ajattelinkin ensi maanantaina ostaa rosamundaa uuniperunoiksi.
Minä en tiedä niistä tortilloista mitään. Onko se rullalle kääritty, jossa on täyte sisällä vai reunoista liitetty?
On tullut ulkomailla syötyä monenlaisia, mutta nimi ei ole kiinnostanut.
Reunoilta liitetty samaan tapaan kuin luumutorttu. Rullalle käärittyä kutsutaan burritoksi.
Kiitos, tulin taas viisaammaksi.
Näiden kaikkien ongelmana on, että pitää syödä hyvin varovaisesti, ettei sisus valahda rinnuksille.
Ehkä viisainta on syödä lautaselta veitsen ja haarukan kera. Esimerkiksi Georgiassa minulla kuuluu vakiovarustukseen lusikkahaarukkaveitsimysteerio.
Teemme joka viikko tortilloja, joka ei näistä mitään tiedä elää varmaan jossain ”kuutiossa”
Tänään teen vielä lisää tortilloja mutta nyt laitan täytteeksi jauhelihan sijasta broilerin fileesuikaleita.
Mikä näissä tortilloissa on se ”pihvi”?
Miksi ei tehdä niiden sijaan sapuskaksi ihan tavallisia keittoja, risottoja, paisteja, laatikkoja, lämpimiä voileipiä, jne.?
Ymmärrän, että reissussa ulkomailla ostetaan jotakin kummallisia pikaruokia nälän torjumiseksi – mutta miksi Suomessa, kotona?
Vaikkapa Georgiassa pyrin kuitenkin mieluummin ostamaan jotakin paikallista herkkua – joita siellä on monenlaisia. Ei kuitenkaan tule mieleenkään, että yrittäisin valmistaa kotona vastaavaa.
Tänään keitin neljän litran kattilallisen nakkikeittoa – suomalaisista perunoista, suomalaisista nakeista, suomalaisista sipuleista. Ei tulisi mieleenikään ruveta värkkäämään mitään tortilloja. Jenkkilässä on toki tullut sellaisiakin kokeiltua.
En millään malta olla ottamatta esille yhtä Georgian omaa perinteistä herkkua Khinkali (ხინკალი).
Se on taikinanyytti, jossa on hyvä lihamausteseostäyte. Nyytti on keitetty vedessä ja niitä tarjoillaan sellaisenaan ilman mitään työkaluja suurella vadilla. Tarkoitus on ottaa sormilla kiinni nyytin ”kannasta”, puraista pieni reikä yhteen kulmaan ja samalla ryystää nesteet nyytin sisältä ja sitten lopuksi haukella se herkullinen nyytti naamariin.
Minä en ole milloinkaan ymmärtänyt sormineen syömistä, en hampurilaisen, enkä muidenkaan ihmeellisyyksien. Niinpä Georgiassakin teen pyhäinhäväistyksen, että isken haarukan (veitsihaarukkalusikkamysteeriosta) Khinkalin kantaan, enkä syö sitä sormin.
Nurmeksessa söin paikallista perinneherkkua; lihakukkoa. Täytyy sanoa että se oli tosi suunmukaista.