Onnistuukohan maan tuonnin rahoitus toisiamme palvelemalla?

Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola on vakavasti huolestunut

Suomeen tuodaan valtavia määriä tuotteita ulkomailta, m.m. ruokaa. Tuonti pitää jotenkin maksaa. Pesemällä toinen toistemme paitoja se ei varmasti onnistu. Palveluja voidaan toki myös viedä.

Kansantuote on osiltaan bluffia.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000678272.html

Himasen kohuteksti julki: Tästä veronmaksajat maksoivat 700 000€

Monen asiantuntijan mielestä Himasen kirjoitelmat olivat hyödyttömiä. Kuitenkin Himasen saamat 700 000 euroa kasvattivat Suomen bruttokansantuotetta.

*

Jos arvon proffa haluaa mitätöidä teollisuuden merkitystä suhteessa palvelualoihin suomalaisten toimeentuloa ajatellen, niin on hän väärillä jäljillä. Kotimaisten palvelujen käyttäminen on nähtävä kulutuksena. Palvelujen kuluttaminen ei ole mahdollista, jos kansalaisten talous ei ole kunnossa.

*

Ote alla olevasta:

”Keskeisiä markkinapalvelujen toimialoja ovat esimerkiksi kauppa, informaatio- ja viestintätekniikka, liike-elämän palvelut, rahoitus ja vakuutus sekä matkailu.”

[ Mielestäni matkailu on aivan eri kategoriassa kuin muut listassa olevat toimialat.]

***

Ote:

https://www.hs.fi/talous/art-2000006352414.html

23.12.2019

Professorin mielestä Suomen talouden suuri ongelma on liika nojaaminen teollisuuteen: ”Ruotsi on täysin ylivoimainen Suomeen verrattuna”

MARKKINAPALVELUT tarkoittavat sellaisia palveluja, jotka hinnoitellaan markkinoilla. Niissä ei siis ole mukana julkisia palveluja. [Miksi ei ole?]

Keskeisiä markkinapalvelujen toimialoja ovat esimerkiksi kauppa, informaatio- ja viestintätekniikka, liike-elämän palvelut, rahoitus ja vakuutus sekä matkailu.

”Ruotsissa markkinapalvelujen kasvun vaikutus talouskasvuun on ollut kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Ruotsissa työllisyys ja työn tuottavuus ovat parantuneet selvästi enemmän kuin Suomessa. Se johtuu yksinomaan palvelualojen kasvusta, jota on vauhditettu lisäämällä rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen”, Pohjola sanoo.

Ruotsissa palvelujen osuus on 40 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun Suomessa se on 33 prosenttia. Pohjolan mielestä elinkeinorakenne painottuu Suomessa edelleen liikaa teollisuuteen ja jalostukseen, vaikka palvelujen merkityksen kasvusta on huomautettu jo vuosia.

”Se on hälyttävää, koska maailmantaloudessa kysynnän painopiste on siirtynyt teollisuudesta palveluihin mutta Suomi ei ole pysynyt tässä murroksessa perässä. Suomi on kymmenen vuotta Ruotsia jäljessä siirtymisessä teollisuustuotannosta enemmän palvelutuotantoon.”