Ei se kysy lupaa
ei se varoittele
koputa kroppaan, hei nyt täältä tullaan
kurki olkapään yli
totea, mies oletko valmis
ei, se vaan päättää iskeä odottamatta
salaa
taikasauvaa sivaltaa kädet ja jalat hyytelöiksi
kylmä hiki alkaa virrata otsalle, pian koko kehoon
tässäkö elämä oli
kuolemako korjaa
onko kivulias lähtö
miten rakkaani pärjää jos lähden ikuisesti pois
mitä jäi tekemättä
olis tässä vielä voinut touhuta
kun elämä oli mallillaan
vartaloa kuumottaa
oksettaa
otan ahdistuslääkkeen
peiton alle epävarmana
näenkö aamua
unessa outoja unia
aamu sarastaa
krapulainen olo
äreä mieli
kaikkia perkeleen vastuksia, sitä pitää olla
kun ei jo muutkin vaivat riittäisi
kai se taas tästä
päivä valkenee
matka jatkuu
yllätyshyökkäystä odotellessa
Hannu Tiainen
16.1 2019
” Elämän viimeinen henkäys on yhtä tärkeä kuin ensimmäinen henkäys”
Niin, toinen sytyttää liekin, toinen puhaltaa sammuksiin. Jälkimmäinen on vaan usein surullinen, kun haluaisi liekin vielä loimuavan iloisesti:))
Viimeinen henkäys kun määrittää elämän pituuden…
Aikansa kutakin sanoi isäni aikanaan.