Omia ajatuksiaan voi nykyään tuoda julki netissä hyvin monilla eri tavoilla. Otsikosta puuttuu mm. Twitter, jota vaikkapa Maapallon voimakkaimman valtion nykyinen presidentti Trump suosii julistuksissaan.
Otsikosta puuttuu myös perinteinen Kirja. Kirja on ollut erinomaisen merkittävä vaikuttaja menneisyydessä ja on osittain myös nykyisin. On kuitenkin hyvin huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät ota käteensä kirjaa, mutta viettävät runsaasti päivittäin aikaansa ”Somessa”.
Nykyisin yksi vaikutuskanava on myös nettilehtien uutiskommentit.
Itse pidän edelleen hyvin tärkeänä vaikutustapana Kotisivuja. Siellä olevat artikkelit ovat näkyvissä hyvin pitkän aikaa – ovat lähes kirjojen tasolla. Googlella haetaan hyvin yleisesti tietoa ja Google löytää kotisivuille kirjoitettuja artikkeleita varsin hyvin.
Omilla kotisivuillani on nyt noin 1638699 vierailua. Kirjoitan sinne jatkuvasti uusia artikkeleita ja ne tuntuvat olevan kiinnostavia, sillä vierailujen määrä kasvaa, kasvaa ja kasvaa.
Kotisivuilleni kirjoitan lähinnä pitkävaikutteisia artikkeleita kuten sotahistoriaa. Se on validia dataa myös vaikkapa 100 vuoden kuluttua.
Blogi on enemmänkin päivänpolttaviin kysymyksiin kannan ottamista, eikä blogikirjoitukset ilmeisesti ole pitkällä aikajaksolla välttämättä kiinnostavia. Ensimmäinen blogini taisi olla Uuden Suomen Puheenvuorossa. Kirjoitin sinne varsin paljon myös sotahistoriallisia kylmiin tosiasioihin perustuvia artikkeleita. Sitten yhtenä kauniina päivänä US bannasi minut kun kirjoitin Paavo Väyrysen blogikirjoituksen kommenttiin jotakin siihen suuntaan, että Väyrynen voisi jäädäkin Venäjälle. No, olen edelleen samaa mieltä.
Aamulehden blogeihin aloin kirjoittamaan lähinnä siksi, että siellä olivat suomettuneet punikit selvästi yliedustettuina ja katsoin minua tarvittavan tasapainottamaan tilannetta. No, sitten Aamulehti lakkautti bloginsa – minulla oli sinne kirjoitusoikeus loppuun saakka, mutta en kirjoittanut, kun tiesin sen katoavan.
Aamulehden blogien tilalle tuli Pirkan Blogit. Odotukseni olivat suuremmat kuin oli tulos. Valitettavasti Kyuu Eturautin blogistani ei saavuttanut (ainakaan vielä) suurta suosiota. Toivottavasti saa tulevaisuudessa.
Kotisivullani kukaan ei voi sensuroida asiallisia fakta-artikkeleitani. Aamulehden blogeissa, Pirkan Blogeissa, jne. voi sensuroida. Pirkan Blogeissa kirjoitin varsin pitkän sarjan artikkeleita teemalla Vapaussota 100-vuotta. Pari suomettunutta paskiaista sai kuitenkin Kyuun kieltämään Vapaussodasta kertovat artikkelit määräajaksi.
Se oli ihan perseestä, mutta Kyuulla oli täysi oikeus tehdä niin omassa blogistanissaan. Oman kotisivuni merkitys kasvoi silloin entisestään. Omalla kotisivullani sain edelleen kirjoittaa kylmiä tosiasioita sotahistoriasta ilman, että kukaan niitä estäisi tai sensuroisi.
Suomen Vapaussota Venäjää vastaan on kylmä historiallinen tosiasia – ihan siitä riippumatta että suomettuneet paskiaiset yrittävät sen aktiivisesti ”unohtaa”.
Vapaussotaa koskevia asia-artikkeleita on kotisivuni osiossa Vapaussota jo merkittävä määrä ja lisää tulee:
http://jput.fi/Vapaussota.htm
Kun Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen oli ilmastynyt se sai lähes poikkeuksetta myönteiset arvostelut. Eräs nyreämmin suhtautunut oli kirjallisuusmies Raoul Palmgren. Hän sanoi että lukee mieluummin suoraan Herodotosta.
Mitä tulee Putkisen vapaussotakirjoitteluun voi vastaavasti sanoa lukevansa mieluummin suoraan Kai Donneria.
Mutta kuka jaksaa juosta Donnerin kirjojen perässä?
Donner haaveili myös hyökkäyssodasta toisen valtakunnan alueelle. Mutta kohtuus on oltava sotimisessakin.
En muista saaneeni banneja muualta kuin Aamulehdestä, jolle RKP:n kahden kastin politiikan suojeleminen tuntui tärkeältä. Oli ehkä liikaa freudentalisteja firman hallituksessa.
Taisi olla hetki, jolloin en saanut kommenttiani Iltalehteen, mutta muistikuva on hatara.
Iltalehdessä jouduin vähän resonanssiin aika härskin trollin kanssa. Tuolloin taisi tulla pieni paussi.
Väyrynen tuo mielestäni esiin varteenotettavia seikkoja, tässä yksi:
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269324-suomi-rikkoi-periaatteensa
”Yksi keskeisistä periaatteista on ollut se, että Suomi ei tunnusta hallituksia vaan valtioita. Tällä tavoin olemme välttäneet sekaantumista muiden maiden sisäisiin kiistoihin, joilla on usein suurvaltapoliittinen ulottuvuus.
Venezuelan tapauksessa Suomi on poikennut tästä periaatteesta.
Kun presidentti Nicolas Maduro ei ollut viime sunnuntaihin mennessä taipunut suurten EU-maiden uhkavaatimukseen uusien vaalien järjestämiseksi, ulkoministeri Timo Soini ilmoitti maanantaina tekstiviestillä: ”Kuten muutkin EU-maat, tukeakseen Venezuelan perustuslaillista prosessia, Suomi tukee Guaidoa Venezuelan vt. presidentiksi”.”
Aika vaikea kirjoittaa historiasta puolueettomasti ja 1920luvun suomesta löytyy ainakin kolme tahoa: Valkoiset-punaiset-venäläiset. Minust punaisiksi leimatut olivat valkoisten kartanoherrojen sortamia työläisiä jotka lähtivät hakemaan parempia työoloja. Jatko onkin sitten monitahoinen.
Blogin pitäjä määrää tahtonsa mukaan ja oma sellainen on sitten aito oma näkemys. No sitten puhutaan trollauksesta ja sekin on otettava huomioon.
Historiasta ei tarvitsekaan kirjoittaa puolueettomasti. Oleellista on kirjoittaa tosiasioita, eikä luuloja. Päivämäärä, paikka, henkilön nimi, joukko, mitä tapahtui.
Vapaussodan ja punakapinan ajasta on kirjoitettu myös romaaneja – täysin fiktiota. Jotkut muodostavat käsityksensä sen fiktion perusteella – se on täysin perseestä.