Virallinen Venäjä valehteli Suomen tappiot Talvisodassa moninkertaisiksi todellisiin tappioihin nähden – noin kolme kuukautta Talvisodan jälkeen.
”(käsin:) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)
Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.
Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita oli 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 ja puoli tuhatta henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.
Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasviranomaisten viralliset ”tiedot” vääristävät karkeasti suomalaisten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin [Talvisota – jpu] aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.
Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo aivan armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jotakin apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu:) Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.
Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan ”Karjalan kannaksen taistelujen aikana” konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taistelujen aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset menettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.
Esikunta on pakotettu julkistamaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.
Delo 580, sivut 150-151.”[iv]
Ylläoleva on Venäjän virallinen valhe Suomen tappioista Talvisodassa – noin kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Katsotaanpa millaisia lukuja löytyy suomalaisista sotahistoriaa koskevista teoksista.
Suomen miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396; Lopullisesti kadonneita 1 434; Haavoittuneita 43 557; Yhteensä noin 66 400.[v]
Tässä on esitetty yksi kappale artikkelista Venäläinen valehtelu.
[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 218
[v] Suomi 85 – Itsenäisyyden puolustajat – Rintamalla (Ohto Manninen); 2002; sivu 113
Venäläiset taitavat olla ns. patologisia valehtelijoita.
Goebbels sanoi: Mitä suurempi valhe niin sen helpommin kansa sen uskoo. Sopii myös Neuvosto-Venäjään.
Valehtelu kuuluu ilmeisesti venäläisten geneettisiin ominaisuuksiin.
Se on ollut valtavirtaa niin keisarillisella Venäjällä, neuvosto-Venäjällä, neukkulassa ja on edelleen.
Vuonna 1859 ilmestyi Ivan Gontsharovin kirja Oblomov. Siinä kirjailija määrittelee loistavasti ryssät valehtelijoiksi, laiskoiksi, varkaiksi, jne. Vastaavasti saksalaiset ahkeriksi, rehellisiksi, jne.
Kansaivälinen gruusialainen seikkailija, nimeltään Stalin, luultavasti edellytti valehtelemista.
Stalin oli sekarotuinen. Puoliksi osseetti ja puoliksi georgialainen – käytännössä isovenäläisempi kuin venäläiset.
Gorissa oli vielä vuonna 2008 hyvin suuri Stalinin patsas Stalin-aukiolla. Stalin-museo siellä on vieläkin.
Olen ollut paljon sellaisilla raksoilla töissä , missä on ollut venäläisiä työntekijöitä. Enpä voi kokemani perusteella kehua niiden työpanosta ja työkalujakin hävisi.
Virossa asuu noin viidennes väestöstä venäläisiä, mutta vangeista on yli puolet venäläisiä.
Vanhemmat teroittivat meille lapsille ettei saa valehdella – miten li muualla?
Oikein opetettu – valehtelijaan ei voi luottaa missään asiassa.
Venäjän omista tappioista on ”ziljoona” eri lukua ja tuskin niistä mikään on totta. Mitä todennäköisimmin oikeaa tietoa ei saada koskaan selville.
Divisioonat eivät uskaltaneet myöntää armeijakuntiin oikeita tappioitaan. Täydennysmiesten nimiä ei kirjattu mihinkään, joten he vain kaatuessaan katosivat – kätevää, ei tarvinnut ilmoittaa kaatuneiksi.
Nykyisin tappiotiedot ovat valtionsalaisuuksia, paljastaminen on rikos. Kätevää.