Ajankohta
Tässä artikkelissa pitäydyn kokonaan aihepiirinä Toiseen Maailmansotaan. Samat henkilöt ovat yleisesti osallistuneet myös Ensimmäiseen Maailmansotaan, mutta sitä ei käsitellä.
Valinta
On täysin subjektiivista ketä nostan esiin tässä artikkelissa. Kenraaleja ja marsalkkoja Saksassa oli ”pilvin pimein”. Jätän varmasti nostamatta esille merkittäviä persoonia – sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä.
Saksalaisista
Niin, marsalkkoja ja kenraaleja on ollut muissakin maissa, myös Suomessa. Tämä artikkeli on kuitenkin rajattu saksalaisiin.
Miksi
On yleisesti tunnettu asia, että nimenomaan saksalainen kenraali ja/tai marsalkka oli yleensä saanut erinomaisen yleisesikuntaupseerikoulutuksen – ehkä jopa parhaan saatavissa olevan. Saksassa toki ylennettiin kenraaleiksi myös henkilöitä, jotka eivät olleet saaneet sitä erinomaista yleisesikuntaupseerin koulutusta, ja joskus täysin aiheellisesti.
Loistava johtamisperiaate
Saksassa oli silloin aivan erinomainen johtamisperiaate. Annettiin alaiselle tehtävä, joka piti suorittaa – mutta alainen sai yleensä itse päättää miten hän sen suorittaa. Se sama periaate oli voimassa alas saakka, vaikkapa aliupseeritasollekin. Käskettiin mitä piti saada aikaan, mutta ei sitä miten. Johtajat, päälliköt ja komentajat saivat ihan itse ajatella miten he tehtävän suorittavat. Siten laaja joukko yleensä sai käyttää omia aivojaan. Poikkeuksena oli korpraali Adolf Hitler, joka monesti puuttui yksityiskohtiin, mutta se on asia erikseen – ja monesti huono asia.
Erich von Manstein
Puolan sotaretkelle kenraali von Manstein osallistui Eteläisen armeijaryhmän (kenraalieversti Gerd von Rundstedt) esikuntapäällikkönä ja saksalaisen perinteen mukaan esikuntapäällikkö on ”kasvoton”, eli hän ei nosta itseään esille.
Liittolaiset Venäjä ja Saksa löivät yhdessä Puolan. Venäjä petti liittolaistaan Saksaa, joten Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, vaan ei Venäjälle. Saksan piti nyt päättää mitä Puolan sodan jälkeen tehdään. Kenraali von Manstein kehitti loistavan suunnitelman, joka esitellään edellisessä linkissä, Ranskan kukistamiseksi. Kenraalieversti von Rundstedt tuki von Mansteinin suunnitelmaa, mutta Saksan Yleisesikunta oli sitä vastaan. Adolf Hitler kuitenkin oivalsi von Mansteinin suunnitelman nerokkuuden ja hyökkäys länteen tehtiin pääasiassa von Mansteinin suunnitelman mukaisesti. Kenraali von Manstein erotettiin kuitenkin armeijaryhmän esikuntapäällikön tehtävästä ja joutui sotimaan armeijakunnan komentajana.
Günther von Kluge
Lännen sotaretkellä von Kluge toimi armeijan komentajana ja von Manstein joutui toimimaan hänen alaisenaan 38. armeijakunnan komentajana.
Kenraali von Kluge hylkäsi von Mansteinin esityksen ylittää Somme käymään menestyksellistä hyökkäyssotaa kuluttavan puolustustaistelun sijaan. Perääntyä olisi saanut, mutta hyökätä ei.[i]
Mansteinin 38. armeijakunta ylitti ensimmäisenä Seinen ja tilanne olisi edellyttänyt vihollisen nopeaa takaa-ajoa, mutta jälleen armeijan komentaja von Kluge kielsi etenemisen ja käski odottaa. Klugen takia ratsuväkidivisioonaakaan ei saanut käyttää sille parhaiten sopivaan tehtävään.[ii]
Siten kenraali von Klugesta oli haittaa sotatoimien järkevälle suorittamiselle – eikä suinkaan viimeistä kertaa.
Ennakoiva isku itään
Venäjä aikoi hyökätä maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941 – siksi Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään 22.6.1941.
Kenraali von Mansteinin toive toteutui kun hän sai helmikuun lopussa 1941 luovuttaa tavallisen 38. armeijakunnan komentajan tehtävät Englannin kanaalin rannalla siirtyäkseen Saksaan vastaperustettavan 56. panssariarmeijakunnan komentajaksi.[iii] Hän pääsisi viimeinkin omaan elementtiinsä operoimaan ”nopealla armeijakunnalla”.
Pohjoiselle armeijaryhmälle (sotamarsalkka Ritter von Leeb) oli annettu tehtäväksi tuhota Itä-Preussista hyökäten Baltiassa olevat vihollisvoimat ja edetä sen jälkeen Leningradiin (Pietari). Pohjoiselle armeijaryhmälle alistetun Panssariryhmä 4:n (kenraalieversti Erich Höpner) tehtävänä oli hyökätä nopeasti Väinäjoelle Väinälinnan kohdalla ja siitä alaspäin ja vallata virran ylimenopaikat, jotta voitaisiin jatkaa etenemistä Opotškan suuntaan. Kenraali von Mansteinin armeijakunta kuului Höpnerin Panssariryhmä neljään.[iv]
Kenraali von Manstein ehdotti, että oma painopiste laitetaan sinne, missä voitiin olettaa olevan vihollisen heikon kohdan. Ehdotus ei saanut osakseen vastakaikua.[v] Niin, kaikki kenraalit eivät ole panssarikenraaleja.
Kenraali von Manstein oli oikea panssarikenraali – pitää mennä, eikä meinata. Täyttä vauhtia eteenpäin välittämättä sivustoista, tai uhasta selustayhteyksien katkaisusta. Panssariryhmä kehotti varovaisuuteen – mutta viivyttelemällä operaatio ei onnistu ja vihollinen räjäyttää Väinäjoen sillat.
- panssariarmeijakunta käytti neljä päivää ja viisi tuntia linnuntietä 300 km matkaan ja sai haltuunsa sillat ehjinä. Tosin naapurit olivat 100-150 km jäljessä ja von Mansteinin panssariarmeijakunta yksin kaukana edessä vihollisalueen syvyydessä.[vi] Suunnaton riski, mutta …
27.6.1941 Panssariryhmän komentaja lensi Storchilla von Mansteinin luokse ja käski pitää sillanpään ja odottaa sekä 16. armeijan vasenta siipeä, että 41. panssariarmeijakunnan saapumista. Se olisi tietysti aluksi turvallista, mutta antaa viholliselle aikaa keskittää vastaan ylivoimaiset joukot.[vii] Olisi pitänyt painaa ”tukka putkella” eteenpäin, mutta kaikki eivät tosiaankaan ole panssarikenraaleja. Vasta 2.7.1941 sai jatkaa eteenpäin – aloite annettiin viholliselle.
Olisi ollut hyvä valtatie jatkaa Ostrovin suuntaan – toki taistellen – eteenpäin, mutta sitten von Mansteinin vastalauseista huolimatta 56. panssariarmeijakunta käskettiin kääntymään itään panssareille kelvottomaan suomaastoon.[viii] Voi näitä kenraalien kenraaleja.
Jälleen von Kluge
Erich von Manstein sai 56. panssariarmeijakunnan komentajuuden jälkeen komennettavakseen 11. armeijan. Hän valloitti Ukrainan Krimin ja Krimillä olevan Sevastopolin linnoituksen. Siellä von Mansteinilla oli suhteellisen vapaat kädet toimia ja hän toimi menestyksellisesti saaden ylennyksen sotamarsalkaksi.
Saksa ryssi vuoden 1942 kesäsodan hajottaen voimansa sinne sun tänne, jolloin jokaiselta rintamalta puuttui se ”yksi pataljoona” voiton saavuttamiseksi. 21.11.1942 näkyi, että Stalingradista tulee katastrofi. Marsalkka von Manstein nimitettiin Donin armeijaryhmän komentajaksi saaden alaisuuteensa 4. panssariarmeijan, 6. armeijan ja Romanian 3. armeijan.[ix] Ongelmana oli, että sosialisti Adolf Hitler tuli hänen esimiehekseen. Hitler esti von Mansteinia pelastamasta 6. armeijan tai ainakin sen elävän voiman pääosan.
Saksan loistavin strategi ja ”operoija” marsalkka Erich von Manstein oli saavuttanut juuri ennen kevätkelirikkoa loistavan voiton Venäjän joukoista Harkovassa – ne joukot oli lyöty maanrakoon kevättalvella 1943.
Marsalkka von Manstein olisi halunnut Harkovan voiton jälkeen puhdistaa saman tien Kurskin mutkan yhdessä Keskustan armeijaryhmän (von Kluge) kanssa, mutta se ei suostunut yhteistyöhön.[x]
Von Klugen alainen kenraali Model sai Hitlerin lykkäämään Zitadellea kohtalokkaasti.[xi]
Keskustan armeijaryhmän komentaja von Kluge lopetti Zitadellen kesken. Hitler halusi viedä joukkoja Italiaan, kuten von Manstein oli jo toukokuussa varoittanut.[xii] Kluge ei tosiaankaan ymmärtänyt panssarisodasta mitään, kuten kenraali Guderian on todennut.
Heinz Guderian
Saksan panssariaseen luoja kenraalieversti Heinz Guderian oli oikea panssarikenraali henkeen ja vereen, kuin tuli ja leimaus. Guderianin motto oli: ”Ei tipoittain, vaan lorauksittain”. Se tarkoittaa, että panssarivaunuja pitää käyttää suurina yhtyminä, eikä missään tapauksessa vain muutamaa vaunua kerrallaan. Kenraali Guderianilla oli hyvin huonoja kokemuksia von Klugesta jo lännen sotaretken ajalta. Guderian olisi silloin von Klugen alaisena halunnut painaa eteenpäin ”tukka putkella” ennen kuin vihollinen ennättää toipua. Vaan von Kluge – Grrr…
Kun Normandian maihinnousun (6.6.1944) jälkeen sota lännessä ei sujunut hyvin, niin Hitler erotti länsirintamasta vastanneen sotamarsalkka von Rundstedtin ja nimitti hänen tilalleen sotamarsalkka von Klugen, niin Guderianin mielestä von Kluge sopi tehtävään mahdollisimman huonosti, koska hän oli »ahkera sotilas ja hyvä pikkutaktikko, mutta panssarijoukkojen käytöstä liikuntasodassa hän ei ymmärtänyt mitään».[xiii]
Lisää Guderiania
Klugen 4. armeija Puolassa (1939), käski Guderianin XIX armeijakuntaa etenemään yhdellä divisioonalla etelää, toisella itää ja kolmannella koillista kohti … Se olisi tehnyt kaiken johtamisen mahdottomaksi.[xiv]
Ranskassa (1940) Panssariryhmä von Kleist käski pysäyttää liikkeet ja tyytyä sillanpään hallussapitämiseen. Guderian ei voinut, eikä saanut tyytyä tähän käskyyn.[xv]
17.5.1940 kenraali Ewald von Kleist käski taas pysähtymään, joten Guderian pyysi ja sai eron. Kenraalieversti von Rundstedt kuitenkin palautti Guderianin armeijakunnan komentajaksi ja lupasi edetä.[xvi]
Kenraali von Kleistin Panssariryhmä pidätti yhden Guderianin panssaridivisioonista reservikseen, eikä antanut rynnistää koko armeijakunnan voimin Kanaalin rantaan.[xvii]
Hyökätessä itään Guderian joutui sotamarsalkka von Klugen alaisuuteen Panssariryhmä 2:n komentajana, vaikka piti von Klugea vaikeana esimiehenä.[xviii]
Sotamarsalkka von Kluge meinaa pistää panssarikenraalit Guderianin ja Hermann Hothin sotaoikeuteen, kun eivät meinaa pysäyttää joukkojensa etenemistä.[xix]
Sotamarsalkka von Kluge halusi miehittää Bialystokin saartorenkaan tiheästi ja odottaa venäläisten antautumista. Hoth ja Guderian panssarivoimineen painostivat jatkamisen tärkeyttä.[xx] Motti piti selvittää jalkaväkiarmeijoiden, eikä panssareiden voimin.
Kuten Bialystokin luona von Kluge piti Guderianin 18. panssaridivisioonan paikoillaan tiedottamatta siitä Guderianille.[xxi]
Sotamarsalkka von Kluge esitti Guderiania vastaan kiivaita valheellisia moitteita ja Hitler antoi Guderianille potkut 26.12.1941.[xxii]
——
[i] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 101
[ii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 108
[iii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 131
[iv] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 133
[v] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 134
[vi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139
[vii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139
[viii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 142
[ix] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 246
[x] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 353
[xi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 370
[xii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 380
[xiii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 289
[xiv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 75
[xv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 99
[xvi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivut 101-102
[xvii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 106
[xviii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 132
[xix] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 148
[xx] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 152
[xxi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 163
[xxii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 244
Artikkelini peilaa yleensäkin sotilasstrategiaa ja sotilasjohtamista, myös taktiikkaa ja operaatiotaitoa. Aivan samoja asioita pitäisi huomioida myös tänään.
Ja hävisivät sekä 1 että 2. maailmasodat. 2. maailmasodassa marsalkka Zukov oli etevämpi.
Sotataidossa saksalaiset olivat esimerkiksi ryssiä selvästi etevämpiä.
Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan Saksalle ja olisi hävinnyt myös Toisen Maailmansodan, ellei Roosevelt olisi idioottimaisesti toimittanut aivan valtavan määrän materiaalista apua imperialistiselle kommunistidiktatuurille.
http://jput.fi/USAn_materiaalinen_apu_Venajalle.htm
Zhukov oli erinomaisen taitava tapattamaan omia sotilaitaan aivan valtavia määriä älyttömissä törmäilyissä.
Pitihän sitä toimittaa kun olivat liitossa. Olivat oikein Liittoutuneet. Kommunist-i-NL tappeli idässä ja USA ym.lännessä. Natsi-Saksa pantiin polvilleen ja Aatu päätti päivänsä oman käden kautta.
Imperialistisen kommunisti-Venäjän tarkoituksena oli haluamansa Toisen Maailmansodan avulla valloittaa koko Eurooppa – aluksi.
http://jput.fi/Stalinin_puhe_190839.htm
On natsi-Saksan ansiota, että Venäjä onnistui valloittamaan vain puoli Eurooppaa ja vain puoleksi vuosisadaksi. Kiitos Aatu!
Tässä linkki Venäjän hyökkäyssuunnitelmaan länteen maailmanhistorian suurimmin voimin:
http://jput.fi/Suurhyokkayssuunnitelma_Groza.htm
Venäjä keskitti joukkoja tämän suunnitelman mukaisesti länteen kun Saksa onneksi teki viime tingassa ennakoivan iskun itään.
Siinä sivussa tuo Aatu tapatti miljoonia juutalaisia ja muita ”väärärotuisia”. Aatussa ei ole mitään kiitettävää.
Aatu on tapattamisessa oppipoika mm. Leniniin, Staliniin ja Mao Tse Tungiin verrattuna.
Kommunismin uhreja on enemmän kuin 100 miljoonaa. Joukkomurhattuina, kuoliaaksi kidutettuina, kuoliaaksi raiskattuina, jne.
Venäläinen julmuus on ihan omaa luokkaansa.
http://jput.fi/Murhanhimoiset_venalaiset.htm
Siellä se äijä palaa helvetin tulessa ja se on oikein.
Vaikka Hitler vihoissaan Suomen epäystävällisyydestä lupasi Suomen liittolaiselleen Venäjälle, niin loppujen lopuksi Suomikin saa kiittää itsenäisyydestään Aatua.
http://jput.fi/Saksalaisvastaisuus_Suomessa.htm
http://jput.fi/Riippuvuus_Saksasta.htm
Suomalaiset soturit sen itsenäisyyden pitivät. Sekin auttoi kun Stalinilla oli kiire Berliiniin.
Jos Saksa ei olisi toimittanut Suomelle elintarvikkeita, niin suomalaiset olisivat kuolleet nälkään. Jos Saksa ei olisi toimittanut Suomelle raaka-aineita, polttoaineita, voiteluaineita, aseita, jne., niin Suomella ei olisi ollut kykyä puolustautua ryssiä vastaan.
http://jput.fi/Apua_Saksasta.htm
Se oli Aatu, joka päätti, että Suomea autetaan, vaikka Saksa olisi tarvinnut Suomelle toimittamansa itsekin.
Liittolaisuus on pohtimisen arvoinen asia. Samoin se miksi valtiot auttavat toisiaan.
Kun nyt artikkelini aiheena on oikeastaan Saksa – saksalaiset yliupseerit – niin mietitäänpä vähän Saksan liittolaisia.
Saksa olisi halunnut liittoutua Englannin kanssa, mutta Englanti ei halunnut liittoutua Saksan kanssa.
http://jput.fi/Englanti_Ranska_Saksa.htm
Saksa liittoutui alun alkaen Italian ja Japanin kanssa. Siitä liitosta ei ollut Saksalle hyötyä, vaan oikeasti haittaa.
Saksan oli äärimmäisen tärkeää välttää kahden rintaman sota. Yhdellä rintamalla Saksa olisi päihittänyt sekä idän, että lännen – mutta kahden rintaman sota piti välttää. Siksi sosialistinen Saksa oli valmis liittoutumaan sosialistisen Venäjän kanssa kun Venäjä halusi liittoutua Saksan kanssa.
Sittemmin Saksan, Italian ja Japanin liittoon liittyivät esimerkiksi Unkari ja Bulgaria – mutta Suomi EI liittoutunut Saksan kanssa, vaan soti erillissotaa Venäjää vastaan siitä syystä kun Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen.
http://jput.fi/erillissota.htm
Saksa auttoi Suomea, vaikka Suomi ei liittoutunut Saksan kanssa – koska oli Saksalle hyödyllistä auttaa Suomea.
Suosittelen tekemään ajatuksissa pienen vertailun Saksa versus Venäjä.
Vuonna 1918 Venäjä yritti valloittaa Suomen ”takaisin” orjuuteensa. Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan. Saksa koulutti suomalaiset jääkärit Suomen Armeijan päällystöksi, Saksa toimitti Suomelle aseita ja ammuksia. Saksa jopa lähetti Suomeen joukkojaan taistelemaan Suomen vapauden puolesta – tosin melko vähän verrattuna Suomen Armeijan vahvuuteen, mutta kuitenkin.
Vuonna 1939 Venäjä yritti jälleen valloittaa koko Suomen takaisin orjuuteensa. Saksa oli silloin Venäjän uskollinen liittolainen, joten Saksa auttoi liittolaistaan Venäjää Suomea vastaan. Saksa ei kuitenkaan taistellut Suomea vastaan.
Vuonna 1941 ja jopa pikkuisen ennen sitä Saksa auttoi Suomea valmistautumaan imperialistisen roistovaltion Venäjän seuraavaan yritykseen valloittaa Suomi ”takaisin”. Jatkosodan aikana Suomi sai varsin merkittävää apua Saksalta.
http://jput.fi/Jatkosota.htm
Kiitos Saksa.
Kannaksella kesällä – 44 vihollinen oli tullut jo kahden valmistellun linjan, pääaseman ja vt-linjan läpi ja oli jouduttu siirtymään tilapäis asemiin ja jättämään hyvin varustellut asemat, se on merkki siitä että läpi tullaan että kolisee… Vt-aseman menetyksen jälkeen alkoi osasto Kuhlmeyn toiminta ja se pysäytti vihollisen panssari kärjen. Kyllä siitä pitää Hitleriä ja Saksaa kiittää.
Joo, Osasto Kuhlmey antoi ryssille hyvää kyytiä isoilla pommeilla sekä tarkasti siltoihin, tykistöasemiin, että panssareihin. Kunnon jytky lähelle raskasta panssarivaunua heitti sen kyljelleen tai katolleen.
http://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm
Saksalaiset sotilaat olivat suomalaisten ystäviä varsinkin Pohjois-Suomessa. Hehän viihtyivät siellä vuositolkulla.