Varsinainen ongelma ei ole sota

Varmaankin hyvinkin moni ajattelee, että sotia ei saisi olla – ne ovat huono asia? Näin minä oletan.

Tiedän eri sotien historiasta sotahistorioitsijana varsin paljon. Olen lukenut sodista faktaa varmaankin enemmän kuin kukaan tämän foorumin kirjoittajista ja taatusti kirjoittanut sotahistoriallisia artikkeleita enemmän kuin kukaan tämän foorumin kirjoittajista – omalla oikealla nimelläni.

Artikkeleistani osa löytyy kotisivultani, vaan vain osa.

Siten mielipiteelläni sodista luulisi olevan ainakin jonkin verran painoarvoa.

Varsinainen ongelma ei suinkaan ole sota, vaan miksi ja ketä vastaan sotia käydään.

Kommunistien mielestä kaikki Venäjän ja muiden kommunistien käymät hyökkäyssodat ovat tietysti hyviä sotia – olihan niiden tarkoituksena alistaa yhä uusia valtioita ja kansoja kommunistien brutaaliin orjuuteen. Minä olen tietysti asiasta päinvastaista mieltä.

Varmaankin hyvin moni suomalainen on kanssani samaa mieltä siitä, että Suomen Venäjää vastaan käymät Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota olivat oikeutettuja sotia, sillä niissä Suomi puolusti vapauttaan ja itsenäisyyttään Venäjää vastaan.

Entäpä muut sodat?

Niistä varmaankin syntyy enemmän erimielisyyttä, mutta:

1. Ensimmäisestä Maailmansodasta syytetään aiheettomasti Saksaa, vaikka varsinainen syyllinen on Venäjä. Venäjä halusi sen sodan laajentaakseen valtapiiriään.

2. Myös Toisesta Maailmansodasta syytetään Saksaa, vaikka kuinka ollakaan nimenomaan Venäjä halusi saada aikaan myös sen sodan.

Venäjä oli niin ovela, että sai länsivallat taistelemaan keskenään, jotta Venäjä sitten myöhemmin voisi valloittaa koko sodissa heikentyneen Euroopan. Nimenomaan Venäjä olisi hyökännyt heinäkuussa 1941 maailmanhistorian suurimmin voimin valloittamaan koko Euroopan – aluksi.

Silloin länsivaltojen olisi pitänyt yhdessä taistella kommunistidiktatuuria Venäjää vastaan, eikä keskenään. Sota sinänsä ei ollut väärä, vaan se, että länsimaat taistelivat toisiaan vastaan. Kun Saksa oli lyöty, niin Englannin pääministeri Churchill tajusi, että vituiks meni: ”Taisimme teurastaa väärän sian.”

Näin jälkiviisaana arvostellessa näkee selvästi, että Japanin hyökkäys USAn kimppuun oli virhe. Japanin olisi pitänyt hyökätä liittolaisensa Saksan vihollisen Venäjän kimppuun.

——

Jne., jne.

Englantilaisten, saksalaisten, japanilaisten, jenkkien, jne. olisi pitänyt taistella imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan, eikä keskenään.

20 Replies to “Varsinainen ongelma ei ole sota”

  1. Ja kun olisi Venäjä valloitettu niin entä sitten? Ei ne kauan katsele, että joku vieras valta siellä huseeraa. Ei kannata vaivautua eikä ole mitään syytäkään.

    1. Ei sitä Venäjää olisi tarvinnutkaan valloittaa. Oleellista olisi ollut, että ei olisi annettu imperialistisen roistovaltion Venäjän valloittaa puolta Eurooppaa, ynnä muita Venäjälle kuulumattomia alueita.

  2. Nliittoa tarvittiin siellä itäsuunnassa lyömään natsiSaksa. Vaan minkäs mahtoi kun jäivät sinne taloksi.Millä voimilla ne olisi sieltä ajettu pois? Tuskin millään.

    1. Olisikin pitänyt antaa Saksan lyödä Venäjä maan rakoon, mielellään vielä auttaa Saksaa siinä.

      Kyllä se Saksa olisi sitten jatkossa tarvittaessa saatu lyötyä.

      Toteutuneessa historiassa nimenomaan Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, ei Saksalla ollut mitään hinkua ruveta sotimaan länsimaita vastaan.

      http://jput.fi/toisen_maailmansodan_alku.htm

  3. Kuka tietää olisivat ehkä auttaneet tai sitten ei. Vaan ei käynyt juutalaisten tuhoaminen. Oli se tiedossa jo silloin.

    1. Kun Englanti ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3.9.1939 ei ollut vielä tapahtunut mitään juutalaisten tuhoamista. Saksa oli vielä silloin erittäin heikko edellisen sodan jäljiltä.

  4. Tarttee näköjään vieläkin tarkastella syitä Toiseen Maailmansotaan.

    Kun Saksa hävisi Ensimmäisen Maailmansodan, niin Saksaa nöyryytettiin ihan perusteellisesti – ei oltu hävinneelle armollisia. Mm. saksankieliset alueet silvottiin sinne sun tänne ja saksalaiset niillä perinteisillä asuinalueillaan joutuivat sorretuiksi toisen luokan kansalaisiksi.

    Se herätti katkeruutta, kostonhalua ja halun vähintäänkin yhdistää saksankieliset alueet yhtenäiseksi Saksan valtakunnaksi.

    Juuri tämä viimeksimainittu oli Hitlerin tavoite. Luoda yhtenäinen Suur-Saksa, jossa kaikki saksankieliset elävät yhtenäisessä Saksan valtiossa.

    Tshekiltä piti saada takaisin ns. Sudeettisaksalaiset alueet. Ranskan miehityksen alta piti saada takaisin melkoiset Saksan alueet. Puolalle oli lohkaistu suuria alueita Saksalta. Jne.

    Saksa ei suinkaan halunnut sotaa Englannin kanssa vaan olisi mieluiten liittoutunut Englannin kanssa. Kun se ei onnistunut, niin Saksa ja Venäjä liittoutuivat keskenään Venäjän aloitteesta.

    http://jput.fi/Venaja_liittoutui_saksan_kanssa.htm

  5. Sotahistoriasta luettaessa on äärimmäisen tärkeää kyetä erottamaan tosiasiat valheista.

    Ihan samasta asiasta löytää helposti 180 astetta toisistaan poikkeavia kertomuksia.

    Ensin kannattaa yrittää selvittää mistä se kertomus on peräisin. Onko anonyymi kertoja? Jos, niin kertomuksella ei ole mitään arvoa. Mikä on kertojan tausta? Jos kommunisti, niin taas kannattaa hylätä lähde, jos venäläinen, niin pitää olla epäileväinen, jos tunnetusti suomettunut suomalainen, niin taaskaan kertomusta ei kannata uskoa.

    Toisessa Maailmansodassa Saksan ja Venäjän välisessä osuudessa pitää olla erittäin varovainen tunnetusti venäjämielisten kirjoittajien, kuten David. M. Glantz, kirjoitusten kanssa. Niissä on tosiasioiden sekaan piilotettu törkeitä valheita. Sotahistoriaan perehtymätön voi luulla niitä valheitakin todeksi.

    http://www.jput.fi/Glantz_Stumbling_Colossus.htm

    Sama ongelma on esimerkiksi Gabriel Gorodezkyn kanssa. Kun osaa poimia tosiasioita, niin kirja on hyödyllinen – mutta ellei ole sotahistorian tuntemusta, niin joutuu harhautetuksi.

    http://www.jput.fi/Gorodetsky_Grand_Delusion.htm

    Luetteloa voisi jatkaa esimerkiksi John Ericksonilla tai lukuisilla suomalaisilla historian väärentäjillä. Kaikkeen kirjoitettuun ei kannata uskoa.

  6. Esimerkki ”hyvästä sodasta”:

    Kun Venäjä hyökkäsi Viron kimppuun 21.11.1918 yrittäen valloittaa koko Viron, niin se naamioitu hyökkäys oli tietysti väärin. Kun Viro aloitti vastarinnan niin se sota oli oikeutettu sota. Ilman vastarintaa Venäjä olisi tehnyt Virosta jo silloin Neuvosto-Viron.

    Viro pyysi oikeutetusti apua mm. Suomelta Vapaussotaansa ja Suomi auttoi veljeskansaansa Viroa. Niinpä Viro jäi itsenäiseksi valtioksi.

    http://www.jput.fi/Viron_vapaussota.htm

  7. Toinen esimerkki ”hyvästä sodasta”:

    Kun Venäjä hyökkäsi Tshetshenian kimppuun 26.11.1994 yrittäen valloittaa koko Tshetshenian, niin se naamioitu hyökkäys oli tietysti väärin. Kun Tshetshenia aloitti vastarinnan niin se sota oli oikeutettu sota. Ilman vastarintaa Venäjä olisi valloittanut koko Tshetshenian.

    Venäjä hävisi sen aloittamansa Ensimmäisen Tshetshenian sodan. Sen sodan rauhansopimus solmittiin Tshetshenian valtion ja Venäjän valtion välillä 31.8.1996 Hasavjurtissa. Presidentti Jeltsin ja presidentti Mashadov allekirjoittivat vielä 12.5.1997 Kremlissä rauhan ja yhteistyön sopimuksen. Mashadovin titteli sopimuksessa oli nimenomaan Itshkerian tshetsheenitasavallan presidentti.

    Venäjä joutui vetämään joukkojensa jäljelle jääneet rippeet Tshetshenian alueelta ja Tshetshenia oli de facto itsenäinen valtio.

    http://www.jput.fi/ensimmainen_tshetshenian_sota.htm

  8. Kolmas esimerkki ”hyvästä sodasta”:

    Kun imperialistinen roistovaltio Venäjä hyökkäsi Georgian kimppuun 7.8.2008 yrittäen valloittaa koko Georgian, niin se naamioitu hyökkäys oli tietysti väärin. Kun Georgia onneksi aloitti vastarinnan niin se sota oli oikeutettu sota. Ilman vastarintaa Venäjä olisi valloittanut koko Georgian.

    http://www.jput.fi/Georgian_sota_2008.htm

    Onneksi Venäjä ryssi sen sodan ihan perusteellisesti, joten Georgia jäi itsenäiseksi.

    http://www.jput.fi/Venaja_ryssi_Georgian_sodan.htm

    Venäjä teki aseleposopimuksen, jossa Venäjä lupasi presidenttinsä allekirjoituksella vetää joukkonsa Georgian alueelta, mutta tapansa mukaan Venäjä rikkoi senkin sopimuksen ja miehittää edelleen Georgian laillisia alueita Abhasia, ns. E-Ossetia ja Akhalgor.

    1. Etelä-Ossetia sai muodollisen itsenäisyyden gruusialaisten stalininpalvojien hyppysistä. Olivatten häikäleet lopettaneet Etelä-Ossetian autonomian yksipuolisesti.

      1. Huokaus.

        Sellaista kuin E-Ossetia ei ole aikuisten oikeasti edes olemassa. Kyseessä on ”tuhat vuotta” osa Georgiaa ollut ja oleva Georgian maakunta Shida Kartli. Sen maakunnan pääkaupunki on Gori.

        Kun imperialistinen Venäjä viimein onnistui miehittämään Georgian, niin Venäjä rakensi Shida Kartlin alueelta Kaukasusvuorten lävitse tunnelin Venäjän miehittämänä olevalle alueelle, johon oli mamuina tullut osseetteja. Pohjoispuolella vuoristoa oleva alue nimitettiin harhauttavasti Pohjois-Ossetiaksi ja eteläpuolella oleva alue Etelä-Ossetiaksi. Harhautusta – maskirovkaa.

        Minä olen ollut hyvin monta kertaa pitkiä aikoja Georgiassa tutkien asiaa perusteellisesti. Ohessa yksi fakta-artikkelini Georgian historiasta:
        http://www.jput.fi/Sirpaleita_Georgian_historiasta.htm

        1. Linkittämässäni artikkelissa olevassa kuvassa kanssani näkyvä georgialainen vanha herrasmies oli kerran ajamassa maastoautolla Georgian everstin asepuvussa ensimmäisenä autona kolonnassamme. Minä olin toisessa autossa perässä. Taisi olla vuosi 2007.

          Miliisi, tms. pysäytti kolonnamme, joka oli menossa sellaiselle alueelle, jonne ei silloin haluttu kenen hyvänsä menevän (Pankishi). Eversti kysyi, että: Mikä teillä on hätänä? – Tekivät kunniaa ja kolonnamme jatkoi matkaa.

Kommentoi