Onhan minullakin kuten kaikilla jenkkifaneilla Harley Davidsson ja vielä kaiken lisäksi kullattu. No, tosiasiassa kullan värinen ja … kello. Vaimoni tuon minulle osti.
Toisaalta, onhan minulla ihan oikeakin Harlikka ollut; 1230-kuutioinen ja vuosimalli 1962. Ei se tosin ollut kuin vajaat puoli vuotta kun kyllästyin pulttien kiristelyyn. Helppo oli myydä pois ja omani jos vähän päälle siitä sain. Ei ole ikävä.
Suurin osa Harrikoista pitäisi laillisesti kieltää kaupunkialueilla. Ne ovat yksi pahimmista melusaasteen aiheuttajista. Ajaja saa varmaan helvetinmoisen ääniorgasmin. Pysykööt kaukana kaupungista.
Noin se on vnhoissa harrikoissa ei enää nyky harrikoiden aiheuttama mutta kieltämättä vanhat pölkkypäät pitää melua niidenkin puolesta terv tepivaari
Harley on hyvä valinta jos tykkää katsella moottoripyörää, mutta jos taasen tykkään ajella moottoripyörällä ilman jatkuvaa korjailua niin on syytä valita jokin aivan toinen.
Tasan oikeassa Mika olet.
Minä en ole koskaan omistanut moottoripyörää, enkä todennäköisesti tule sitä omistamaan. Ei koskaan ole herännyt edes mieliteko sitä kohtaan.
Eräs tuttava osti moottoripyörän vanhoilla päivillään, sanoi muistelevansa nuoruuttaan. Pari kuukautta se seisoi autotallissa koskemattomana, kunnes myi sen pois. En uskaltanut ajaa sanoi tuttava, kun kysyin miksi teki näin.
Sen selkään ei ole asiaa ellei ole jo valmiiksi nuoruudessa hankittua ”selkärankamuistia”. Vaarallinen peli kaikin puolin.
Itse ajoin nuoruudessa kaikilla mahdollisilla zötsöilla jne.
Viimeisin ajoni oli 80-luvun lopussa, kun ajoin Kreetan saaren ympäri. Siinäkin vuokrapyörän kytkinvaijeri hajosi ja, olihan tekemistä päästä kaupunkiajosta kotiin. Joku lihasmuisti toimi.
Kaverilla oli parhaillaan 6 Harlikkaa, aina jokin niistä oli ”ns pajalla”, en suosittele
Puolassa muuten oli Junak-merkkinen 4-tahtimoottoripyötä. Täysin puolalainen tuote; mainittiin jopa Puolan Harley Davidsoksi, siis Tvin-versio.
Yritin monta vuotta sitä ostaa mutta kun tarjonta oli vähäistä; nyt vanhalla iällä eivät moottoripyörät enää kiinnosta.
Tämä Junak oli nimenomaan armeijan ja miliisin tarpeisiin suunnattu. Kerran olen ko merkillä Puolassa ajanutkin testiksi. Oikein toimiva laite.
Sama koskee monta eri moottoripyörää menneisyydestä, nyt ne on arvokkaita pyöriä, kuka olisi tiennyt aikoinaan.
Muistan pikkupoikana kun kotikylällä vanhalla äijällä oli iso ja julman näköinen HD, oli tehnyt siihen jalkatappien sijaan raakalaudasta sellaiset astinludat.
Kehui pyöräänsä mieluusti, mieleen on jäänyt esimerkki ”Ku vähä kierttä kaasu nii mylvii ku pärkkele”
Ei ollut liivijengiläinen eikä vanhoja pyöräilymuistoja fiilistelvä hän.
Naapurissa nuorella miehellä oli Jawa Six Days, kuolaten sitä ihastelimme sen muistan ja Norton nelitahtisen, viissatanen oli jollakin naapurissa Forssassa, sen ääni oli jotakin aivan ylimaallista.
Nuorena miehenä minulla oli Matchles, 650. Se oli silloin harvinainen, vaikka brittipyöriä Suomessa oli montaakin merkkiä. Tuommoinen Jawa Six Days, 350 minulla oli hetken aikaa mutta sen sytytyspuoli ei oikein pelannut; 250:n toimintavarmuus oli todella hieno.
Nyt ei ole enää moottoripyörää kun tuo Uralkin tuli myytyä. ”Kadotettua nuoruuttani” en aio nykyseniorien tavoin ajaa takaa ”muskelipyörällä”, vaikka se muotia olisikin.