Meidän pikkutirpat.

Nyt kolmatta päivää ovat ulkoilleet kanalan ulkopuolella.

Uskomattoman terhakoita ovat. Harakatkin, niitähän meidän pihassa riittää. Niitähän nämä reippaat pikkuiset häätävät syömisiltään kiitettävän tehokkaasti.

Yllättävän hyvin nämä kuukausi sitten tulleet integroituivat meidän vanhojen kanojen joukkoon; toki se hierargia vallitsee mutta kuitenkin.

Ovat ne näin ikkunasta seurailtuna ja muutenkin todella mielenkiintoista porukkaa.

Jaa käyttäen:


8 Replies to “Meidän pikkutirpat.”

  1. Ei, meillä ei koskaan ole haudottu koneella; katsos kun kone ei osaa kasvattaa tirppoja kuten emä.
    Nämä viisi ostamaani olivat myöskin emon hautomia ja sen kyllä heti huomasi.
    Luontainen lisääntyminen on maatiaiskannan ehdoton elinehto.

  2. Aikanaan 60 -luvulla vielä oli lapsuus kodissani kanoja ja ärhäkkä kukko. Naapurin kukon kanssa kävivät verisiä, kirjaimellisesti, taisteluita talojemme välisellä pellolla.No se siitä.

    Täytyy sanoa, että Kallella on paljon mielenkiintoisempi ruutu mitä katsella kuin mitä on meillä tuolla olohuoneen nurkassa. Oikeat elävät kuvat.

  3. Onhan niitä kiva seurailla ja varsikin kun nyt ovat jo oppineet tulemaan kutsusta näkyville tarkastamaan, että mitäs herkkupaloja se äijä nyt tarjoilee.
    Kanahaukkakin eilen näyttäytyi, tuommoinen muuttava nuori haukka; ihmeellinen luontainen pelko haukan suhteen on noilla tirpoilla. Salamannopeasti vilahtivat saunan alle kanahaukan näyttäydyttyä.

  4. Olen nyt aivan oikeasti alkanut seurailla pikkutirppoja; ”harakkavihaa” ei meidän kanoilla oikeastaan ole ollut koskaan, sovussa ovat syömiset jakaneet.
    Tämä nykyinen onkin minulle aivan uusi asia; täytyypä seurailla tarkemmin.

  5. Minä Timo taasen en; harakan räkätys merkitsee ainakin meillä vaaraa kanojen mielestä; lähinnä kissa.
    Harakka muuten mielestäni on erityisen kaunis lintu ja muuten älykäs kuten varislinnut yleensäkkin.

Kommentoi