Minä kun olen tuolta 80-luvulta saakka aina, niin töissä kuin vapaa-aikanakin (mitähän se sekin on?) kulkenut Dimexin ”luukkuhaalareissa”, kätevät ja sopivat joka tilanteeseen.
Sitten joskus kymmenisen vuotta sitten tuttava kauppias kysyi; ”onkos sulla muita vaatteita kuin nuo Dimexit”? Vastaukseni oli; on mulla niitä neljät ja kun vanhat ratkeavat, ostan uusia Dimeksejä ( kotimainen) muutamat.
Siis, miksi minun pitäisi varsin iäkkään miehen kulkea joissain muotitrendeissä tai aatemaailmaa korostavissa ”vetimissä”.
Minun kriteerini on käytännöllisyys ja käyttökelpoisuus.
Tampereen kauppahallin ympäristössä kulkee eläkeläinen, VR Trackin uskollinen palvelija, jolla on ollut vuosia sama keltainen työliivi ja housut päällään nimikortin paikkoineen ikään kuin hän olisi töissä.
Minulla on taas usein puutarhurin liivit ja samakaltaiset housut lippiksineen, kun ei tarvitse mitään näyttää tai erityisesti pukeutua.
Vaimo joskus ”irvaili”, mikä jos molemmat pantaisiin joskus entiset normaalit ”työvaatteet tai edustusvaatteet” päälle, ja lähtisimme polleilemaan kaupungille, kun selliasiakin siellä näkyy.
Joskus naapureilta Tampereella ”silmät putosivat päästä”, kun panimme parhaat päällemme, eivät osanneet sanoa mitään kun, ei teitä tommoisissa oo nähty -teillähän on hianot kuteet – oho ?
Kuljen kaupungilla farkuissa, maastotakissa, joskus lippis päässä, tai muu takki yms asuste päällä, luonnossa aina maastopuvussa ja vastaavassa, mies pukeutuu tilanteen mukaan, mutta minua ei haittaa jos joku pukeutuu johonkin haalariin, ei mies asua huononna.
Tai siis, ehkä tarkoitit; ei asu miestä huononna. Tämä se on ollut ohjenuoranani.
Pilkkupukua en päälleni laita, 25 vuotta kun sitä käytin; riitti.
Tuli allergia. Elämäntyöni kun sotilaana tein, ei sitä vapaa-aika-asulla ollut oikein järkevää korostaa.
Juu, se oli niinkuin kompa, eli ei mies asua huononna. Oikeasti on ihan sama millä tamineilla porukka liikkuu, alasti ei kantsi kartsalle lähteä, mökillä voi munasillaan liikkua, se ei ketään kiinnosta.
Työasujen suhteen Kallen kanssa samoilla linjoilla. Tosin nuukuudessani jonkunverran käyttänyt jopa vahoja pyhähousuja keveissä piha-askareissa.
Vaimo yrittänyt saada minut kauppunkireissuja varten hankkimaan sellaiset kapelahkeiset housut. En ole suostunut, omituisen näköisiä ovat ja mielestäni sääriluiden ja housunpunttien välillä pitää olla väljää ilmatilaa, tulee muuten ahdistava olo.
Myllymatti, lahjekuvauksesi seurauksena syvältä mielen syövereistä ponnahti mieleen kuva laulajalegenda Henry Theelestä, siinä oli mies sekä lahkeet. Tulkiintaansa syventyneenä, Henry saattoi ottaa askeleen ja toisenkin, lahkeiden pysyessä visusti paikoillaan.
No, Matti aivan oikeilla linjoilla minun mielestäni olet. Eivät vaatteet/asusteet miestä tee vaan mies itse, mikä lieneekään.
Niin ja muuten tällä iällä ei pidä mielestäni näyttää mitään vaan olla ihan itse minä.
Minä käytän hyvin paljon haalareita, olkoot sitten nimeltään Dimex, tai Leijona ja joku muu. Alla käytän verkkahousuja, puserona mikä sattuu. Minä olen tykästynyt tikkivuorisiin, niissä on se etu että saa helposti päälle. Nytkin tulin juuri metsästä ja taisi olla Leijona kokohaalari, puseroa ei tarvittu..
Parhaina arkihousuina pidän farkkuja. Siitä on aikaa, kun olen pukuvaatteita ja kravattia pitänyt, varmaan jossain hautajaisissa viimeksi.
>>>>>Joo, onhan tuo Pentti noinkin.
Minulla on ollut Dimeksin kesähaalari, sitten joskus joulukuun alussa topatut Dimeksit; Hyvin se systeemi on pelannut.
Hauska aihe avaukselle. Itse olen näin kesäisin ehdottomasti sortsit ja t-paita miehiä ja jalkaan hyvät sandaalit kun lähtee koiruuksien kanssa ulkoilemaan, kotopihassa menee 5 euron ”kroksit” vallan mainiosti.
Sortsikausi alkaa heti kun kehtaa aloittaa ja loppuu kun ihmiset alkavat tuijottamaan liikaa tahi tavoittelevat puhelinta soittaakseen piipaa-autoa hakemaan.
Kylmemmällä sitten pitää laittaa vähän paksummin päälle, mutta mahdollisiman rennosti.
No on tästä tyylistä joskus se haitta, että mikäli nyt tulee tilaisuus johon joutuu laittamaan tumman puvun ja pienet kunniamerkit niin saa kyllä olla huolellinen, ettei pue vahingossa pientä pukua ja tummia kunniamerkkejä, sikseen harvoin niitä pakkoja tulee.
Lentävä lause on elänyt jo aikoja joidenkin suussa; ”rumat ne vaatteilla komeilee”.
Kalle ”>>>>>Joo, onhan tuo Pentti noinkin.” siis mikä ja mitä?
Viittasin myönteisesti ajatuskuvioosi, siis omat kuvioni joseenkin samat.