Eilen totesin sen hämäläisen hiljaisuuden ja hitauden ehkä turhaksi päättelyksi.
Ajelin Tammelan iltatorille; vaimo oli siellä myymässä leivonnaisiaan, niin, tolla Passelillahan liikenteessä olin.
Iltapäivä mitä kesäisin, lämmintä +20, ei tuulta; mikä olikaan pyöräillessä.
Torilla sitten yllättäen yksi jos toinenkin tuttu ja tuntematon tuli luokseni ihmettelemään ja kyselemään kulkupelistäni, aika harvinaista noin hämäläisittäin, sitä mieltä olen ollut aiemmin. No, juttua riitti, kaikenlaista kyselyä ja minä koetin vastailla.
Noita melko heppoisia senioripyöriä (3-pyöräisiä) silloin tällöin näkee mutta esim Pashley, tämmöinen melko järeä, +50kg, on melko varmasti seutukunnan ensimmäinen jos ehkä ainutkin.
Autokilometrithän minulla tietenkin tuon pyöräni ansiosta vähenevät.
Kunnollista kolmipyörää saa etsiä pyöräkaupoista. Tuttavani tilasi odotti ja perui kun kolmeen viikkoon ei saanut. Toisesta toivat heti seuraavana päivänä päällisin puolin katsoen lasten kokoa ja liian kapea vanha taitamaton voi kaatua. Kävelykepin paikka puuttuu?
Pahinta niissä on tuo kapea raideväli, alumiiniset (heikkolaatuiset) rungon osat. Kantavuus ei aina kata edes pyöräilijän painoa, saatikka sitten lasti.
Jos pyörä on sähköavusteinen/sähköpyörä, kulkineen paino/painopiste on ratkaisevaa.
Tukeva Pashley sähköllä avustettuna on varmasti hyvä valinta tehokäyttäjälle. Itse olen vähän ajatellut keplotella, halvemmalla päästä ja hankia hybridipyörääni kevytrakenteisen peräkärryn. Sopisi kai kun kaupasta mukaan tulee vähän isompaa, sellaista mikä ei mahdu takatelineelle ja pyörälaukkuihin. Oppisikohan koirakin kärryssä mukana matkaamaan?
Se tuo hybridi + peräkärry: sen plussaa on kiistämättä yhdistelmän kapeus. Toisaalta pituus tuo ehkä ongelmia.
Näistä laatikkopyörien leveydestä on jo Hollannissa ollut uutisia, siis leveyden tuomista haitoista.
Mikä sitten hyvä. Ainakin Hollannissa nämä yritysten gargo-pyörät ovat todella suuria ja massiivisia, jos meilläkin näissä Arroweissa löytyy jopa yli sadan kilon painoisia.
Itse sain lääkäriltä aika tuimat palautteet tuossa, pitäisi ruveta pyöräilemään paljon ja vähentää kävelyä puoleksi vuodeksi, jalanpohja on niin totaalisen rusikoitu magnettikuvan mukaan. Vaan kun ei oikein osaa tuota rauhallista pyöräilyä. Aina kun pyörän selkään hyppää, on hiki päällä.
Ei Sinun ikäisesi vielä kannata opetella kiirehtimään hitaasti. Odotahan parikymmentä vuotta, saatat jopa alkaa oppia.
Minä kun pyörälläni taitan taivalta; näen kaiken ympärilläni, nautin näkemistäni, tai sitten en. Kyllä vuodet vääjäämättä taittavat aikaa myöten kiireen.
Vielä sanoisin, tämmöinen vanha mies jaksaa todellakin nauttia tämmöisestä hitaasta etenemisestä. Eihän nuorille tämmöinen 50+ kiloinen pyörä trendikäs ole; kyykkypyörä kait sen olla pitää.
Elämähän on valintoja täynnä; tämä nyt vaan sattuu olemaan minun valintani. On käyttökelpoinen, sekä kenttäkelpoinen, molempia.
Mulla oli supisuomalainen normiperjantai: Jääkiekkoa, pientä suolaista ja olutta. Velipoika yöpyi luonani.
No, Timo, eihän perjantai-iltaa ihan muutamaa olutta ilman voi viettää. Ei ainakaan meillä.
Niin ja muuten ulkona on niin lämmintä, ettei sinne ole enää moneen tuntiin kärsinyt mennä.
Osaan edetä hitaasti kävellen, pitkän matkan juoksua harrastaneena myös se vauhdin pitäminen sopivana juoksussa sujuu – pyörällä vaan menee pää eri asentoon. Nooh, opetella ehtii.
Lähinnä kun on paikkoja joihin pitää mennä eikä sovi hikisenä suorittaa.
Tulihan sitä sitten lauantai-iltapäivällä ajeltua vielä ihan kohtuullinen aurinkoisen ja lämpimän sään lenkki. Vaimolla kun oli syntymäpäivät ja rouvia pitkin iltapäivää kahvittelemassa, livahdin karkuun.
Aivan siirtymävälineenä, siis ei pelkästään kuntoiluvälineenä tuo Passeli on mainio, sillä voi taittaa taipaleen myöskin hikoilematta; kuitenkin kohtuullisen kuntoilutyyppisesti.