Russofiili/russofobikko.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat (päivän kolumni)

Erkka Mikkosen tämänaamuinen kolumni venäläisistä ja virallisesta Venäjästä (hallinnosta).

Monesti olen näilläkin sivustoilla tästä asiasta kirjoittanut ja kommentoinut kaikkien russofobikoiksi mielestäni luokiteltavien kanssablogistien avauksiin ja intomielisiin kommentteihin.

Erkka Mikkosen jos kenen luulisi tuntevan venäläisyyden ja kansan tunnot. Pian parikymmentä vuotta Venäjällä asuneena luulisin ajatukset hallinnosta ja tavallisesta kansasta kristalisoituneen huomattavasti selkeämmäksi kuin monilla näillä sivustoilla intoilleen blogistin, joista tuskin monikaan on Venäjällä käynyt; turistimatkalla bussissa ehkä mutta niillä reissuilla ei kyllä mitään opi, mitä tavalliseen kansaan tulee.

Jaa käyttäen:


20 Replies to “Russofiili/russofobikko.”

  1. Henkilökohtaisesti en ole tähän mennessä Venäjää pelännyt saatikka venäläisiä, enkä kyllä näe mitään sellaista myöskään tulevaisuudessa alkaisin pelkäämään.

    Venäläisillä on hyvin vähän tekemistä Venäjän hallinnon kanssa ja näin se on ollut jo Neuvostoliiton ajoista lähtien, mutta toivottavasti tulevaisuus on heille erilainen ja demokratia saa ihan oikeasti valtaa.

    Ikävä kyllä se taitaa ottaa vähintään saman ajan kuin mitä Neuvostoliitto oli olemassa.

    Oman käsitykseni mukaan tavallinen keskiverto venäläinen on melko vähän kiinnostunut politiikasta ja mitä kauemmas kaupungeista kuten Moskova ja Pietari mennään niin sitä enemmän kiinnostus laskee, eikä ihme kun politiikassa ei ole todellisia vaihtoehtoja.

    Itselläni on ollut lapsesta asti venäläisiä ystäviä ja tulee olemaan vastakin ja mikäli se tekee minusta ryssän tahi putinistin, niin ongelma ei ole minussa vaan tietämättömyydessä.

  2. Minulla oli useitakin venäläisiä markkinakauppiastuttuja. Yleisvaikutelma heistä, näin ulkopuolisena, asiakkaalle kohteliaita, huomaavaisia, omasivat hyvän katsannon asiakaspalveluksessa. Nykyisin tuo kaverini korjaamolla työskentelevä Anatoli; uskomattoman huolellinen autoasentaja, Reijo se aina asioidessani hänen firmassaan, Anatolin laittaa suorittamaan minun töitäni. Anatolin vaimo on marketin kassalla, siis kumpikin työskentelee toimeentulonsa eteen.
    Vielä tuohon lisäisin; nämä ilmiselvät russofobikot, mihin he oikein pyrkivät? Meillä on yhteistä rajaa yli 1300 km. Se on tosiasia eikä muutu. Meidän on, tahdoimmepa tai emme, pyrittävä tulemaan toimeen myöskin tuon naapurin hallinnon kanssa.
    Eri asia sitten yksittäisen kansalaisen kanssa; tiedostettakoon, että Suomesta voi ihan vapaasti muuttaan pois.

  3. Minulla ei ole ollut yhtään venäläistä ystävänä eikä tuttavana. Asiakkaana muutamia oli, ja joidenkin kanssa olin todellisissa vaikeuksissa. Yrittivät todella härskisti käyttää isomman ja ohikulkijan valtaa. Silloin käytiin ihan poikkeuksellisesti Kuluttajalautakunnan päätöstä hakemassa. Pitkän ja hartaan käsittelyn jälkeen sieltä tuli puoltava päätös. Lausunnon mukaan vastaavaa on esiintynyt ennenkin, rajan tuolta puolen.

  4. Eiköhän noita riitä ihan hyvin suomalaisissakin?
    Toissapäivän uutisissa muuten mainittiin melko mielenkiintoinen asia; venäläiset maksavat mm liikennesakkonsa melkoisen säntillisesti, ongelmallisimpia ovat olleet eestiläiset.

  5. Niin ja muuten suurin ongelmaryhmä minulla oli tuolla verkkokaupassani aikanaan turkkilaiset. Eivät millään tahtoneet ymmärtää, että en myy laskulla, tilasivat, jättivät maksamatta. En luonnollisestikkaan lähettänyt.
    Venäläiset ja Suomen venäläiset maksoivat normaalisti, ymmärsivät verkokaupan toimimisen.

  6. Mulla asuu samassa rapussa venäläinen nainen ja hänen täysikasvuinen poikansa, mukavempia ihmisiä saa hakea. Mutta Pentin tavoin on myös huonoja kokemuksia venäläisistä, lähinnä rakennustyömailla Suomessa.

  7. Tuo venäläinen poika tarjosi meille naapureille kesällä laatikollisen kaljaa, kun heidän koira kuoli. Niillä on kuulemma Venäjällä sellainen tapa, että kun lemmikki kuolee, niin naapureille tarjotaan

  8. Ei venäläisten sielunelämää opi lehtien jutuista tai kirjoista lukemalla. Heidän kanssaan pitää olla aidosti tekemisissä. On heidän ja meidän kulttuureissamme valtava ero mm. vieraanvaraisuudessa. Luotettavuudestaan venäläiset varoittavat suomalaisia, jota pitävät lapsellisia uskossaan ”tsuhna”.

    1. Kun tuttavapiirissäni on ollut useitakin venäläisiä, väitteeni perustuu siihen, että venäläinen pääsääntöisesti ei luota toiseen venäläiseen, koska suurin osa on tullut hyväuskoisuudessaan puijatuksi. Heillä on ystäväpiirissään vain muutama, joiden luotettavuudesta voi olla varma. Sanovat yksi kymmenestä.
      Se on tehnyt sen, että se ”varjo” on seurannut myös suomalasiin, vaikka yleisesti ottaen he pitävät suomalaisia luotettavampina kuin omia kansalaisiaan.

  9. Minä en ymmärtänyt tuosta mitään.

    Tomittajat elävät omissa toimittajaympyröissään joka paikassa, ja sitä he luulevat tai ovat luulevinaan ”oikeaksi kansaksi”. Todellisuudessa oikea kansa suhtautuu joka paikassa epäluuloisesti ulkomaisiin toimittajiin. He ovat vakoilijoista heti seuraavina epäluotettavuusjärjestyksessä.

    https://yle.fi/uutiset/3-11033767

    https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/bilderbergilta-kasky-maailman-holynpolytopimittajilla-vaihtaa-kiinalsien-kulttuurin-surunvari-valkoinen-lantiseen-mustaan/

  10. Minulla on ollut venäläisiä työkavereita 70-luvulta asti. Raahen rautatehtaalla, Kostamuksen rakennusvaiheessa, maanrakennustöissä Pietarissa ja nykyisin rakennusmateriaalien valmistamisien osalta. Täytyy sanoa kokemuksesta , että kun näitä blogien kirjoituksia lukee niin huomaa, että tavalliset venäläiset ihmiset rinnastetaan Venäjän johtohenkilöihin. Ja varsinkin henkilöiden taholta jotka eivät henkilökohtaisesti tunne venäjän kansalaisia. Suosittelen katsomaan Ville Haapasalon sarjoja joissa hän vierailee eri puolilla Venäjää tavallisten ihmisten luona.Ja kun niitä fobioita joillakin on niin ei tarvitse kommentoida..

  11. Minulla oli venäläisiä tuttavia vielä jokunen vuosi sitten.. mutta heistä kaikille sattui elämässä yhtä ja toista, sanotaanko nyt näin että itse olivat kuoppansa kaivaneet. Ystävällistä väkeä kyllä olivat mutta kukaan heistä ei koskaan ollut ihan parhaita kavereita totuuden kanssa. Kieroja kun savolaiset siinä mielessä.

  12. Tuo paljonkin puhuttu valehtelu. On oikeastaan kyseenalaista liittää johonkin kansaan sellaisia adjektiiveja kuin valehtelu ja kieroilu; lienevät vähintäänkin henkilön ominaisuuksia.
    Niin ja tuo valehtelu, ei tarvitse sellaisia henkilöitä tätä palstaa kauempaa etsiä; siis suomalaistenkin ominaisuus, valehtelu. Jotkin kirjoittavat niin paljon, että aina ei tule muistettua, mitä tulikaan pari vuotta (esim) sitten kirjoitettua ja niin sitten tulee lipsahduksia.
    Muutaman blogistin osalta voisin jopa todentaakkin väitteeni, vaan tämän sivuston todella ahtaat sulkuviivat estävät.
    Mielestäni ja niinhän tuossa Erkka Mikkosen kolumnissakin tuodaan esille, ei yksilön tai hallinnon ominaisuuksia voi yleistää koko kansaan.
    Vaikka en poliitikkoihin luotakkaan, en silti yleistä, että kaikki poliitikot valehtelevat.

  13. Minulla on lähipiirissäni mm. kaksi venäläisten kanssa jatkuvasti tekemisissä olevaa henkilöä, toinen ex- Finnpron johtaja Kiovassa ja myöhemmin Pietarissa. Häntä ei kukaan pysty erottamaan onko hän aito venäläinen vai ei . Puhuu useita Venäjän murteita. Hän kertoi että, jos haluaa saada venäisten kanssa jotain aikaan, pitää olla hyvät näyttelijän ominaisuudet. Osata puhua kuin ”ruuneperi”, elehtiä, huutaa, irvailla, nauraa, syleillä, jne.. Se puree ja sillä saadaan aikaan.

    Toinen kaverini on suomalaisvenäisen perheen jäsen ja koulun käynyt. Puhuu täydellistä venäjää. Hän on luonut suhteen jopa näihin oligarkkeihin ja auttaa heitä edelleen kaupankäynnissä, kun he haluavat luopua maa-omaisuudestaan Suomessa. Nämä venäläiset luottavat suomalaiseen ”aitovenäläiseen”. Viimeksi kun tapasin hänet Tampereen arboretumissa, puhelu kävi kovaa ja kierroksilla venäjäksi. Kauppa se on joka kannattaan venäläisen kanssakin.

  14. Jonkin verran tiedän kaupankäynnistä; ei paljon eroa, onko se pientä vaiko suurta, samat lainalaisuudet. Tuon kaupankäynnin tiimoilta juuri tunnen venäläisiä monen vuoden ystävyyden perusteella. Ei juurikaan voi sanoa, että siinä olisi jokin erityinen sabluuna. Kaikkihan me olemme yksilöitä ja juuri yksilöllisyys on usein se kompastuskivi, johon saattavat sortua niin kauppias kuin asiakaskin; lopputulema kuitenkin on se asiakassuhteen syntyminen.
    Vanha kauppiasviisaus; ei se vielä mitään ole jos saat kaupat syntymään asiakkaan kanssa, vasta sitten jos sama asiakas tulee ostoksille uudestaan; on syntynyt asiakassuhde.

  15. Oikeastaan tähän samaan löyhästi liittynee; poliittiset puolueet ja niiden ominaisuudet, demarit, vasurit, vihreät, melko vaikeata saada asiallista keskustelua. Sama pätee, kok, Kepu, Rkp, PS, asiallisen keskustelun puolueiden vertailussa voi suosiolla unohtaa; tulee vain yleistyksiä.
    Näin se vain menee meidän ”keskustelukulttuurissamme”. Jokaiseen puolueeseen liitetään yleistävä adjektiivi. Lieneeköhän tuo ihan totuus?
    Täällä vilisee termejä, vihervassari, kokkari, kepuli, persu, … onkohan ihan oikeasti tuo noin?

Kommentoi