Kun kerran pakko on syödä vähintään kerran päivässä, miksi ei söisi herkullista ruokaa? Pelkästään päivittäisen kalorimäärän hankkiminen tuskin lienee pääasia.
Yli kaksikymmentä viisi vuotta söin maastoharjoituksissa, laivoilla yms juuri edellisen avaajan kuvaamia massamössöjä. Vuosikymmeniä olen pyrkinyt kauas niistä, armeijasta erottuani. Toki niilläkin kylläiseksi tulee … mutta, se maittavuus. Juurikin armeijan makaroonilaatikot, tillilihat, seitisopat, …. ei edes armeijan hernekeitto kiehdo minua.
Todettava myöskin on, että rakastan ruuanlaittoa, haluan tutkia erilaisia mausteita, kokeilla lähes oman pihan villiyrttejä, jne.
Koulutusta minulla ei ole kuin kolme kuukautta Kallio-opistossa arvostetun kokkikaksikon opissa; pääasiana kalaruuat.
Jos joku harrastaa esim reserviläistoimintaa, retkeilyä, kalastusta, kuntourheilua… hyvä, hyviä harrastuksia kaikki.
Minulle vaan tuo ruuanlaitto on selkeä harrastus, ei alkuunkaan lähentele ammattia. Perheeseemme valmistui tänä keväänä aivan ammattikokki, joten Alisan ja minun välillä kyllä ilmeisesti keskusteltavaa riittää.
Sanoisin muuten, että ruuanlaitto on rinnastettavissa taiteeseen, siis ruuanlaittotaide, siihen lisättynä makuelämys, kait se nyt eräänlaista taidetta lienee? Siihen ruuanlaittoon lisäisin vieläpä ripauksen estetiikkaakin. Kuitenkaan en näitä gourmee-aterioita ymmärrä. Ruuan pitää olla kuin esim ent Jugoslaviassa, Unkarissa ja Saksassa; näyttävää ja täyttävää.
Toisaalta minun puolestani kaikki kukat saavat kukkia, ihan omalla tavallaan, miten vain.
En tiedä, itselle ei ole ruoka koskaan ollut elämys, enemmän välttämätön paha. Kumppani tykkää huseerata ja mikäs siinä, se on hänelle terapeuttista. Minä vain syön ja siivoan astiat.
Just laittelen iltapalaa trangialla itselleni, ei sotke montaa astiaa eikä tule tehtyä liikaa. Eri asia on sitten uhrata aikaa ja vaivaa kunnon ruokiin kun muitakin on paikalla, yksinäisten safkat on monasti helppoja, halpoja ja koruttomia ruokia.
Lisäys, ruokailua ennen tulee monasti tehtyä vatsalihaspenkissä 30 vatsalihasliikettä ja 30 etunojapunnerrusta tässä terassilla, ihan vaan lämpimiksi.
Trangiaa en paljon käyttänyt, koska siinä valmistettu ruoka ei mausteita tarvinnut; kaikki maistui enemmän tai vähemmän tenulta.
Jo 70-luvun alussa hankin ruotsalaisen kuivasprii-toimisen keittimen ja kenttäkeittoastiakseni samoin ruotsalaisen kenttäastiaston ennestään minulla jo olikin Hackmanin valmistama rosterinen kenttäruokailusetti (lusikka, haarukka, veitsi ja pidike jossa oli purkin avain).
Hervannan S-marketin grillikylki lienee Suomen paras. Muiden grillien grillikyljet pettymysten tietäni viitoittavat ja kuvastavat kärähtäneitä unelmiani.
Varmaan onkin, jos ylipäätään grillikyljestä pitää. Minä ostan mieluummin Paijan tilan ribsejä Makulihasta ja valmistan itse savustamalla.