Hakaristin ritarit: Suomalaiset ss-miehet, uskonto, politiikka ja sotarikokset.
Kirjailija: André Swanström
Tuommoisen ”sotakirjan” sain eilen luettua loppuun. Kirja tarkastelee valtavan lähdeaineiston pohjalta jatkosotaan johtaneita tapahtumia, sotilaspolitiikkan, valtakunnallisen politiikan, uskonnollisten liikkeiden ja äärikansallisten liikkeiden, sekä suomalaisten ss-miesten kohtaloita II maailmansotaa edeltäen ja sen aikana sekä hieman sen jälkeenkin.
Kirjoittaja tuo selkeästi esiin, miksi ja milloin sota alkoi, Saksan valtapolitiikan vetäessä suomalaisetkin mukaan Suur-Suomea rakentamaan. Kirjan aineistojen perusteella melko selväksi tulee, että Suomesta olisi Saksan voittaessa tullut selkeästi Saksan vasallivaltio, siis jo toisen kerran runsaan kolmenkymmenen vuoden sisällä tämä oli Saksan sotilaspolitiikkaa.
Tapahtumia tarkastellaan runsaiden päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden ja henkilökuvien taustoittamana ja kuten jo mainitsinkin, lähdeaineistot ovat todella mittavat, eivät mitään sivun-kahden tarkoitushakuisia joidenkin sivujen lainauksia. Mitään taistelukuvauksia ei kirja sisällä vaan pyrkii olemaan ensisijaisesti analyysi tapahtuneista asioista.
Kirjassa pureudutaan myöskin suomalaisten ja saksalaisten keskinäisiin suhteisiin; suomalaiset kuten myös muutkin pohjoismaalaiset olivat selkeästi kirjoittajan mukaan saksalaisia alempiarvoisia, kuten saksalaisten suhtautuminen suomalaisiin osoitti. Pohjoismainen kansallissosialismikin saa melkoisesti huomiota kirjassa.
Jo viime kesänä luin sotilaspastori Pihkalan kertomuksia ko ajalta, todennäköisistä sotarikoksista ja nyt niistä taas uutisoidaan viimeksi eilen.
Kirja kannattaa lukea, jos haluaa selvyyttä 20 – 40-lukujen aikaisiin tapahtumiin,
Vielä irrallaan avauksesta; jokainen pystynee hakemaa tiivistettyä tietoa kirjailijasta/kirjasta, hakusanalla Hakaristin ritarit.
Ainakin päättäjiemme olisi hyvä tuntea historia, niin että olisivat viisaita välttämään tulevat sodat.
Miksi SS-miesten maine halutaan nyt loata? Ketä se palvelee? Jos joku ulkolainen järjestö on pyytänyt Suomelta selvitystä SS-miesten tekemisistä, ei siitä olisi tarvinnut tehdä isoa numeroa Suomessa.
Sota on aina sotaa ja sodassa ammutaan joskus vääriäkin ihmisiä. Mutta pommit putoaa aina vääriin ihmisiin. Minunkin kotini pommitettiin jatkosodan loppupuolella. Jos olisin ollut kotona olisin kuollut, mutta en ollut.
Jos kaikki toisen maailmasodan tappamiset haluttaisiin tutkia kuka teki ja miksi teki, niin se olisi niin suuri työ, että hirvittää.
Vähemän puhutaankin Suomen rajojen läheisyydessä toimineista venäläisten osastoista jotka tappoi rajan kylissä naisia ja lapsia, miksi näistä ei pahemmin huudella….
Aivan samoin kuin suomalaisten keskitysleireistä Itä-Karjalassa.
Näistä partisaanihyökkäyksistä minulla on aivan itsekuultua kertomusta itä-rajalla liikkuessani. Toisaalta, niin tekivät suomalaiset kaukopartiomiehetkin rajan toisella puolen. Kokonaisia asutuskeskuksia poltettiin sairaaloineen kaikkineen. Se on sitä sodan kaikkein raadollisinta osaa.
Hyvä esimerkki Mai Guban tuhoaminen, sairaaloita, siviiliasutusta jne.
Ihan Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanoma; kyl se poja on tää sota pahantekoon puolin ja toisin.
Väinö; tämä kirja ei ole minkään ulkomaisen tahon toimeksianto vaan nämä asiat ihan suomalaisessa uutisoinnissa ovat olleet pinnalla jo useita vuosia.
Oman maan historiaa kaikenkaikkiaan on hyvä tuntea.
Minun työelämäni alussa Åbo Tvålissa oli ostojohtaja, joka oli palvellut Saksan SS-porukoissa. Ostimme paljon raaka-aineita Saksasta. Kuinka ollakaan, hän oli ainoa, joka pärjäsi saksalaisten kanssa ostoneuvotteluissa. Hänet nimitettiinkin ”Euroopan parhaaksi” ostajaksi. Puhui parempaa saksaa kuin saksalaiset myyjät, oli isokokoinen ja korskea kaveri, mutta muuten mukava mies.
Tämä on niitä kirjoja, jotka pitää laittaa lukulistalle.
Paljon teos on saanut ”somehuomiota”, niin puolesta kuin vastaan ja onhan sitä jo vaadittu valtiollista anteeksipyyntöäkin, mutta se liene ajan kuva.
Tämä kirja, niin kuin jo mainitsinkin, ei sisällä yhdenyhtäkään taistelukuvausta; onhan vaan laaja otos ajan poliittisista, sotilaspoliittisista, uskonnollisista ( mm körttiläisyys, luterilaisuus, katolinen usko) ja erinäisten vaikuttajayhteisöjen kädenjälki ajankohdan historiaan.
Mielenkiintoinen luku ko ajan historiassa oli mm U Boman, kirjoitti mm kirjan Terekille ja takaisin. Miellettiin mm 30-40-lukujen taitteessa jopa NL:n vakoojaksi.
Niinhän se taisi olla ettei suomalainen kovassa huudossa ollut hierarkiassa saksalaisten silmissä, norjalaiset ja ruotsalaiset olivat ”kastijaossa” eri luokkaa kuin suomalaiset, olimme hädin tuskin ali-ihmistä korkeamalla. Tämä suoraa seurausta saksalaisten rotuopista. Onkin esitetty teoria että Saksan voittaessa ja tuhat vuotisen valtakunnan sisällä roolimme olisi ollut kuin palvelijan tai jopa orjan tehtävä.
Toisaalta Saksan sotakoneistoon kelpasi eri maiden kansalaisia aina muslimeita myöten ja loppuvaiheessa ei SS joukkoihikaan enää ollut sellaista seulaa kuin sodan alussa.
Pitääpä hankkia tuokin kirja.
”Niinhän se taisi olla ettei suomalainen kovassa huudossa ollut hierarkiassa saksalaisten silmissä, norjalaiset ja ruotsalaiset olivat ”kastijaossa” eri luokkaa kuin suomalaiset, olimme hädin tuskin ali-ihmistä korkeamalla. Tämä suoraa seurausta saksalaisten rotuopista. Onkin esitetty teoria että Saksan voittaessa ja tuhat vuotisen valtakunnan sisällä roolimme olisi ollut kuin palvelijan tai jopa orjan tehtävä.”
Punaiset langat suomalaisesta rodusta johtanevat Tukholman Karoliiniseen instituuttiin, joka ei ole raatsinut luopua suomalaisten kalloista, vaikka se vapauttaa saamelaisten kallot.
Joku voisi huvikseen tutkia instituutin käsityksiä suomalaisuudesta, mutta se tutkimus saattaisi vielä tässä vaiheessa edellyttää sorkkaraudan käyttöä.
Karoliininen instituutti lienee aiheuttanut tahattomasti ja osin tahallisestikin suomalaisille mittaamattomat vahingot, joita se ei tule pyytelemään anteeksi.
Kyllä; Saksan rinnalla taisteli mm muslimeista koostunut osasto ja heillä oma imaami.
Varsin suurta mainetta niittivät esim Ukrainan kasakat omana joukko-osastonaan.
Saksan armeija oli hyvinkin monikansallinen mutta saksalaisten mukaan liittolaiset eivät olleet germaaneja, pohjoismaalaisetkin täyttivät kyllä germaanien kriteerit mutta olivat kuitenkin alempiarvoisia.
Ainoat lähes germaaniset olivat esim suomen-ruotsalaiset.
Muuten, tämän kirjankin saa, jos omaa e-readerin, n 1/3 osahintaan.
Pitää se paperisena versiona ostaa, itse en oikein noit sähköisiä kirjoja suosi, jotenkin pitää saada kirjahyllyyn taas teos ja toisaalta sen voi tuttavalle lainata tarvittaessa.
Se tuo e-kirjan lukulaite on tosi mainio. Mahdollistaa mm kirjastoista lainaamisen kuluitta, ei tarvitse edes kirjastoon ajaa, luo sellaisen lukunäkymän kuin haluat. Lukemiseen ei tarvita edes yölamppua.
Meillä/minulla tuo lukulaite lähti siitä kun taas kerran jos toisenkin kannoin kirjoja kun alakertaan eivät enää mitenkään sovi.
Metritolkulla niitä olen kantanut tuttavilleni vanhojen kirjojen markkinakauppiaille kun ei oikeastaan raaskisi jätelavallekkaan heittää.