Mitään tällaisia ”peilineuroneja”, joissa olisi erilaiset toimemme ”keenistä valmiina”, ei ole olemassa. Ja koko ideakin on alusta loppuun lopulta täysin järjetön.
Saarikivi kirjoittaa komenissaan YLE:n sivuilla mm. seuraavaa (haukkuessaan Antti Heikkilää tässä tapauksessa):
” … Tiedeviestinnässä keskitytään useimmiten tutkimusten tuloksiin. Tulosten raportoinnin ohella olisi mielestäni tärkeää enemmän avata, millä tavalla tieto on rakennettu, ja mikä merkitys tieteenteon eri vaiheilla, kuten vertaisarvioinnilla, on tiedon luotettavuudelle.
Tiede on luottamukseen perustuva järjestelmä, joka toimii kun osallis- tujat seuraavat hyväksi havaittuja pelisääntöjä. Jos sääntöjä ei kerrota, on vaikeaa luottaa, että homma toimii. Silloin voi kokea jäävänsä sivustakatsojaksi.
Sivustakatsojuus on kuitenkin harha, sillä tiede koskettaa tavalla tai toisella ihan kaikkia. Tiede ja siihen perustuvat ratkaisut ovat läsnä ihan jokaisen arjessa. Parhaimmillaan tiede voi olla koko ihmiskuntaa yhdis- tävä tarina. Kun Kuun pinnalle laskeuduttiin vuonna 1969, seurasi tätä tieteen saavutusta 530 miljoonaa ihmistä. Nykyään on vaikeaa löytää ihmistä, joka ei tietäisi näin käyneen.
Miten kuka tahansa voisi sitten ottaa osaa tieteeseen? Kokeile ver- taisarviointia! Siinä ei ole mitään, mitä jokainen meistä ei osaisi. Ota kohteeksi vaikkapa myynnistä vedetyn tietokirjan tarjoilemat väitteet. Jos joku väittää jotain,yleensä sitä tulee miettineeksi, mihin hän perus- taa väitteensä. Jos väitteen perustana on oma kokemus, kaipaa sitä yleensä enemmän perusteita. Onko joku muu havainnut saman? Olisiko jokin toinen tulkinta havainnoista oikeampi? Onko joku muu havainnut vastakkaista? Kuinka todennäköistä on, että muiden erimielisyys on salajuoni? Mitä seuraisi siitä, jos väittäjä olisikin väärässä?
Tiede tarvitsee ihmisiä toimiakseen kunnolla. Tiede tarvitsee sinua.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaiku- tuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kogni- tiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”. ”
Minä teen nyt sitä, mitä Saarikivi ehdottaa.
”PEILISOLUT OVAT TUHANNESTI KUMOTTUA HAISTAPASKANTIEDETTÄ!
”NE” OVAT UUDESSA PAKETISSA ERIC KANDELIN VANHAA PASKAA ”AJATTELEVISTÄ GEENEITÄ”, TAI OIKEASTAAN PAKETTIKIN ON JO IKIVANHA.
MYÖS PUOSKARI ”TOHTORI TOLONEN” ON MYYNYT SILLÄ TURHIA JA KALLIITA TROPPEJAAN.
” Tolonen: ” Wieniläissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttava tohtori Eric Kandel on tutkinut muistin molekyylikemiaa. Hän on osoittanut, että aivoissa toimivat välittäjäaineet ja proteiinien fosforylaatio muodostavat ihmisen lyhyt- ja pitkäaikaisen muistin, jonka varassa me voimme toimia mielekkäästi. Fosfori on siis välttämätöntä muistin toiminnalle. Se selittää osittain fosfoseriinin erinomaista vaikutusta lähimuistin parantajana. Kandel sai uraa uurtavista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 2000. Hän on äskettäin julkaissut muistelmansa In Search of Memory. ”
Eric Kandel on sekopää huijari, joka ”tutki” aivokuorellisten ehdol-listumista (oppimista) merietanoilla (Aplysia) ja banaanikärpäsillä (Drosophila):
” Kandelin ”ehdollistumisilla” ei ole mitään todellista tekemistä aivokuorellisten selkärankaisten ehdollistumisen kanssa.
Itse Pavlovkin totesi vuoden 1989 Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan, ettei merietanan oppimismekanismilla ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran vastaa-van kanssa. Täällä on asiasta kuvaava kumottujen ja väärinkäsitysten suma:
” Tässä on Kandelin alkuperäinen tutkimus vuodelta 1981. Siinä hän on käyttänyt häntään kohdistettua sähköiskua ehdottomana ja lappoon kohdistettua heikkoa ärsykettä (siveltimestä otetun nailonhaivenen kosketusta) ehdollisena ärsykkeenä.
The ability of Aplysia and other gastropod molluscs to exhibit com- plex behaviors that can be modified by associative learning has encou- raged us to search for an elemen-tary behavior controlled by a simple and well analyzed neural circuit that also can be modified by this type of learning. Toward that end,we have now produced classical conditio- ning in the defensive siphon and gill withdrawal reflex of Aplysia.
We used as a conditioned stimulus (CS) a light tactile stimulus to the siphon which produces weak siphon and gill withdrawal. As the uncon- ditioned stimulus (US) we used a strong electric shock to the tail, which produces a massive withdrawal reflex. Specific temporal pairing of the CS and US endowed the CS with the ability of triggering enhanced withdrawal of both the siphon and the gill. Random or unpaired pre-sentations of the CS and US, as well as presentations of the CS or US alone, produced either no enhancement or significantly less enhance-ment than paired presen-tations of the CS and US. The conditioning is acquired rapidly (within 15 trials) and is retained for several days. ”
Tuo sähköisku ei ole ”ehdoton ärsyke”, sillä apalysia ei voi saada vedes- sä täsmäsähköiskuja häntäänsä eikä muuallekaan, joihin sillä sitten olisi geneettinen spesiaali reaktiomalli.
Kandel siirtyi sittemmin suoraan neuroneihin annettaaviin sähköiskuihin, jotka eivät tarkoita mitään aistimusta aplysialla eikä banaanikärpäsellä, ja ihmisellä ne voivat tarkoittaa täysin ennakoimatonta ja objektiivisesti mittaamattomissa olevaa harha-aistimusta, esimerkiksi valonleimah- duksin tai oudon maun kokemista. Se, että elukka vetää hengitysput- kensa sisään, kun siihen kosketetaan, on ehdoton eikä ehdollinen reflek- si, vaikka se tässä esiintyy ”ehdollisena”. Että siihen saadaan yhdisty- mään pakoreaktio, on toki käyttäytymismuutos, mutta sen mekanismi on muu kuin selkärankaisten ehdollistumisen, koska selkärangattomien aksoneissa ei ole myeliinia.
[HM: Kandelin huijausmenetelmä oli yksinkertainen ja härski: hän poltti sähköiskulla (joka oli muka ”ehdollinen ärsyke”!, koska hän luuli, että aksonit ovat ”sähkölankoja” neuronien välillä!), ja näin hän muutti banaanikärpäsen ”käyttäytymistä” siten, että se ei tunnistanut esimerkiksi alkoholin hajua, joka ohjaa sen ruoanet- sintää. Tällainen vamma kuitenkin korjaantuu, jos eliö elää tarpeek- si kauan: sillä on useita alkoholireseptoreita (aistimia), joista toinen ”kypsyy” tähän tehtävään, kun alkuperäinen on poistettu pelistä.
JA TÄMÄ ON SITTEN KANDELIN MIELESTÄ PAVLOVILAISEN VÄLIAIKAISEN YHEYDEN KUOLEUTUMISTA!!! helvetin saatanan perkeleen wittu!!!] ”
Jatktaan vielä Tolosen Kandelin-paskaa, sillä tämä on ”perustavampaa” huijausta kuin ehdollistuneiden ilmiöiden aivokuvantaminen:
Tolonen: ” Aivoturso eli hippokampus on tärkeä aivojen alue muistin kannalta. Sinne saapuu kaiken aikaa signaaleja aivokuorelta havainnois- ta joita ihminen tekee. Aivoturso jäsentelee ja varastoi tiedot puskuri- varastoon, josta ne myöhemmin siirtyvät LTP-prosessissa (long term potentiation) pitkäkestoiseen muistiin. LTP:tä kutsutaan myös toisella nimellä, rekonsolidaatio.
”The brain secures memories by transferring them from short-term to long-term storage, through a process called reconsolidation”, sanoo New Yorkin yliopiston psykologian professori Joseph LeDoux Naturessa (11.3.2007). PKM-zeta -niminen yhdiste tuottaa uusia reseptoreja (vastaanottimia) hermovälittäjäaineille. Jos se tuhoutuu, muista katoaa (Nature 2007). ”
Totaalista, absoluuttista hölynpölyä! Aivoturso EI ole mikään ”tietova- rasto”, vaan sel-lainen on aivokuori! Eivätkä ne ”tietovirrat” siirry mi- nään koodina ”kaapeleita pitkin”. Aivoturso antaa aivokuoren repre-sentaatiolle ”emotionalisen värin” astrosyyttigliasolujen väliyksellä.
VAAN MITÄ SANOO OIKEA NEUROFYSIOLOGIA?
USA:N JOHTAVA NEUROFYSIOLOGI JA ”KAKSIEN AIVOJEN KUVANTA- MISTA MYÖS HARRASTAMUT URI HASSON OSOITTIVAT ”PEILISOLU- TEORIAN” KELVOTTOMUUDEN TÄSSÄ ASIASSA.
lauantai, 3. lokakuu 2015
R. Douglas Fields kumoaa ”peilisolut”:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=336361
Larynx kirjoitti 21.06.2011 (336359)…
>Aivan älyttömän typerää vääristelyä RK:lta taas tässäkin. Fields aivan
>selvästi suosittelee kysyjälle peilisoluja käsittelevää artikkelia.
Jossa sanotaan, että selliaist ovat huijausta:.
http://www.scientificamerican.com/blog/post.cfm?id=of-two-minds-listener-brain-pattern-2010-07-27
Itse artikkeli:
http://www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html
>josta löytyy hakusanalla ”mirror neuron” mm. seuraavaa:
>”Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have
> been associated with the mirror neuron system (18).”
>”The production/comprehensioncoupling observed here resembles
>theaction/perception coupling observedwithin mirror neurons (35).
>Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific
>action and when it observes the same action performedby another
>(39). Similarly, during the course ofcommunication the production-
>based and comprehension-based processes seem to be tightly >coupled to each other.
>Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two >main reasons.
” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”
Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peili- soluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin). Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellistä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tarkoittaa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZOLATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:
”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.
Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.
First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premo- tor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.
The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.
Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).
Second,based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances,we cannot tell whether the speaker–listener coupling is genera-ted by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).
Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coup- ling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.
The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistu- neesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, RK) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8-11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, indepen-dent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).
Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to di- rectly induce similar brain patterns in another individual, via speech,in the absence of any other stimulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication,and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.
Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”
Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommuni-kaation eri osapuolilla, vaan olenasita on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESEN-TAATIOTA.
Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.
>Sana ”elusive” (elude = ”kusettaa olan takaa, mobata, laistaa härskisti jokin
>velvollisuus ym.) on sellainen ilmaus, että ei voi ihanvakavasti suhtautua tekstin >hurskastelevaan
”keskusteluun” apinoidenkaan ”peilisoluista”, joita”mittaavia kokeita ei ole >tunnetusti pystytty toistamaan ja alkuperäiset koepöytäkirjatkin pysyvät piilossa. ”
SAMOIN SANOI ALUN PITÄEN HARVARDIN YLIOPISTON PSYKOLOGIAN PROFESSORI ALFONSO CARAMAZZA
(JOKA TULI TOMEEN PEILIENURONIPUOSKARI MARC HAUSERIN KÄRYN JA POTKUJEN JÄLKEEN):
Alfonso Caramazza
Tyyli vaihtui, ja ”ääni kellossa”:
http://mindhacks.com/2009/05/27/all-smoke-and-mirror-neurons/
” « Changes to psychiatrists’ diagnostic ‘bible’ hinted at Evolving causal belief »
All smoke and mirror neurons?
New Scientist has a tantalising snippet reporting on a shortly to be released and potentially important new study challenging the idea of ‘mirror neurons’.
Mirror neurons fire both when we perform an action and when we see someone else doing it. The theory is that by simulating action even when watching an act, the neu-rons allow us to recognise and understand other people’s actions and intentions…
However, Alfonso Caramazza at Harvard University and colleagues say their research suggests this theory is flawed.
Neurons that encounter repeated stimulus reduce their successive res- ponse, a process called adaptation. If mirror neurons existed in the activated part of the brain, reasoned Caramazza, adaptation should be triggered by both observation and performance.
To test the theory, his team asked 12 volunteers to watch videos of hand gestures and, when instructed, to mimic the action. However, fMRI scans of the participants’ brains showed that the neurons only adapted when gestures were observed then enacted, but not the other way around.
Caramazza says the finding overturns the core theory of mirror neurons that acti-vation is a precursor to recognition and understanding of an action. If after executing an act, “you need to activate the same neurons to recognise the act, then those neurons should have adapted,” he says.
The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available, although it should appear here when it is.
The announcement is interesting because using adaptation is a novel way of testing ‘mirror neurons’ and the lead researcher, Alfonso Caramazza, is known for a long series of influential neuropsychology studies.
He has a reputation for being a sober and considered scientist so it will be interesting to see if the final study is really the challenge to mirror neurons as it seems.
Although the hype has subsided a little, the years following the initial reports saw these now famous neurons being used to explain everything from language, to empathy, to why we love art.
We’re now in a period where we’re taking, if you’ll excuse the pun, a somewhat more reflective look at the topic and developing more nuanced theories about how this brain system functions.
The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available,although it should appear here when it is. … ”
Tiedeyliopistojen Shanghain listan listan ykkösenä koko ajan ollut Harvard ei ilmeisestikään aio pudota listalla 250 pykälää vuodessa, kuten muuan ”Surffariopisto”… ”
… JA KIINASSA:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/07/shanghain-yliopisto-peilienurooniautismista
Translated from Chinese with Google translate, under correctning…
http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958
Progress in Psychological Science 2016, Vol. 24, No. 6, 958–973
Advances in Psychological Science DOI: 10.3724/SP.J.1042.2016.00958
Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects*
Pan Wei 1 Chen Yu 2,3 Wang Wei 4 Shan Chunlei 5
(1 College of Rehabilitation Science, Nanjing Special Education Teachers College, Nanjing 210038, China)
(2 Center for Language and Cognition, Zhejiang University, Hangzhou 310028, China)
(3 Department of Psychology, Shaoxing University of Arts and Sciences, Shaoxing 312000)
(4 School of Psychology, New York University, New York 10003)
(5 School of Rehabilitation, Shanghai University of Traditional Chinese Medicine, Shanghai 201203)
Abstract
Autistic patients mainly involve social and emotional interaction de- fects, non-verbal behavior communication defects,and development maintenance in social communication and communication barriers and understanding the shortcomings of interpersonal relationships.
The potential autonomic intuition component of this group in the process of social cognition is considered to be its unique clinical symptoms.
Given the mirror neuron system plays an important role in the intuitive component of social cognition, and the system’s dysfunction hypothe- sis (or ”broken mirror” theory) is proposed both to explain the causes of autism and its abnormal performance.
However, after 10 years of development and evidence testing, the po- tential prob-lems of the theory gradually exposed. Current research shows that the research on human mirror neuron system has inherent defects, and the mirror neuron system is at most social cognition.
The accompanying reason, the systemic dysfunction is not a necessary condition for social cognitive impairment in autistic patients.
Broken mirror theory comes from clinical behavior research extensive questioning with experimental evidence in cognitive neuroscience.
In the future,with the changes in the subjects of autism, the social res- ponse theory of mirror neurons, the dual individual paradigm, the second person neuroscience paradigm and the rise of computational psychiatry, the true relationship between mirror neurons and autism will be clarified.
Key words autism; mirror neurons; broken mirror theory; social cognition; action imitation; social response
Classification number B845; R395
http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958#11
Introduction
Reaction or underreaction) (American Psychiatric Association, 2013)
_________
Received date: 2015-09-21
* Major projects of the National Social Science Fund (11&ZD187); National Natural Science Foundation of China
Project on the face (81472163); major course in philosophy and social science research of the Ministry of Education
Project research project (13JZD004);Zhejiang Education Science Planning Project (2015SCG145); Jiangsu University Philosophy and Social Science Research Project (2015SJB304).
Corresponding author: Chen Wei, E-mail: anti-monist@163.com
Janne Saarikivi myöntää käytännössä, tyhmyyttään yliopisto- ja toimittajafasismin.
https://yle.fi/uutiset/3-10803487
Janne Saarikiven kolumni: Mummoni oli fasisti, mutta silti ennen kaikkea mummo
Oli aika jolloin tavallisista ihmisistä tuli fasisteja samaan tapaan kuin heistä nykyisin tulee s-etukortin omistajia, pohtii Janne Saarikivi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.
Lääke ja lumelääke – ihminen on monimutkainen kokonaisuus.
Siinä placebossakin on osin ainakin kysymys keskushermoston ehdollistumisesta, ainakin sillin, jos henkilö on joskus saanut sitä oikeatakin lääkettä, ja sitä käyttäessä on syntynyt myös hermostollisia vaikutuksia, niin henkilön elimistö toistaa jossakin määrin niitä lääkeeseen liitettyjä vaikutuksia, kun hän vain luulee taas syövänsä sitä lääkettä. Sitten jos on täysin uusi outo aine, se ei mene näin. Tosin siinä voi ilmetä VANHOJEN AINEIDEN placeboa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/olemattomia-peilineuroneitakin-prutkutteleva-thl-vaatii-etta-julkisuus-saisi-kayttaa-vain-sita-laaketieteen-asiantuntijana
” tiistai, 5. marraskuu 2013
Olemattomia ”peilineuroneitakin” prutkutteleva THL vaatii, että julkisuus saisi käyttää VAIN SITÄ lääketieteen asiantuntijana…
Tässä ei nyt sanota suoraan, että se on THL itse, joka noin vaatii, mutta se on kyllä selvääkin selvempää:
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös
Lehden lööppi ja etusivu kertoivat vauvan kuolleen rokotteen seurauksena. Jutusta ei löytynyt katetta väitteelle.
Langettava 5159/SL/13
Vastaaja: Iltalehti
Asia: Otsikko, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietolähteen käyttö
Ratkaistu: 18.9.2013
Kantelut 18.3. ja 20.3.2013
Kantelijoiden mielestä 18.3.2013 julkaistusta uutisesta ei löydy vahvistusta väitteelle, jonka mukaan vauva oli kuollut neuvolarokotteen uhrina.
Lisäksi kantelijat paheksuvat lehden tapaa valita lähteikseen muita kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tapaisia asiantuntijatahoja.
Jutun lähteiksi ilmoitettiin vauvan omaisten lisäksi Rokotusinfo-yhdistys, jonka toinen kantelija katsoo suhtautuvan vihamielisesti rokottamiseen ja mahdollisesti toimivan jutussa vahingoittamistarkoituksessa.
Lastenlääkärinä työskentelevä kantelija ihmettelee uutisen tietoja. Niiden perusteella lapsen kuolinsyytutkimuksesta on käynyt ilmi, että hän kuoli yleistulehdukseen. Sellaisen yleisin aiheuttaja on pneumokokki-bakteeri. Kantelija huomauttaa, että pneumokokkirokote ei sisällä pneumokokkibakteereja eikä näin ollen voi aiheuttaa pneu- mokokkitautia. Hän pitää todennäköisenä sitä, että kolme päivää ennen kuolemaa annettu rokote ei valitettavasti ehtinyt suojata lasta riittävästi tämän sairastuessa. Kun vauvan kuolemasta oli jutun julkaisuhetkellä kulunut jo vuosi, lehdellä olisi kantelijan mielestä ollut hyvin aikaa tarkistaa esimerkiksi se, onko hoitava lääkäri nähnyt yhteyttä rokottamisen ja kuoleman välillä.
”Juttu edustaa kaiken kaikkiaan journalismin vastenmielisintä puolta, jossa esittämällä vääriä ja terveydelle vaarallisia väitteitä luodaan ”skandaali” (joka myy), jonka jälkeen pyydetään asiantuntijoilta virheen oikaisua, joka sitten julkaistaan tietoisesti myöhemmin ilman vastaavaa julkisuutta”, kantelija kirjoittaa. Hän pelkää, että uutinen alentaa suomalaisten lasten rokotuskattavuutta ja johtaa useiden lasten sairastumisiin ja mahdollisesti kuolemantapauksiin.
Iltalehden vastaus 24.4.2013
Päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa vauvan kuolinsyytutkimuksen valmistuneen vuosi kuoleman jälkeen. Sen mukaan vauvan kuoleman aiheutti yleistulehdus, joka puolestaan oli todennäköisimmin aiheutunut pneumokokkibakteerista. Kivelän mukaan lehti tutustui kuolinsyytutkimukseen. Siitä selvisi, että rokotteen antamishetkellä lapsen arvioitiin olevan terve. Kolmen päivän kuluttua rokottamisesta vauva menehtyi.
Kivelä kertoo jutun käsitelleen Synflorix-pneumokokkirokotteen käyttöönottoa Suomessa ja siihen liittyviä epäkohtia. Hänen mukaansa rokotetta on testattu Suomessa laajalti.
Kivelä toteaa, että testauksen rahoitti yhtiö, joka voitti THL:n tarjouskilpailun pneumokokkirokotteesta.
THL oli myös saanut tutkimusrahoituksen kyseiseltä yhtiöltä.
Tarjouskilpailun voittanut rokote oli Synflorix, joka ei kuitenkaan ole saanut hyväksyntää Yhdysvalloissa.
Kivelä kirjoittaa, että tiedot hyväksymisen esteistä eivät ole julkisia ja myös osia Suomessa tehdystä Synflorix-tutkimuksesta on julistettu salaisiksi.
Kivelä huomauttaa, että rokotevalmistajan rahoituksella ja ehdoilla tehty tutkimus herättää perusteltuja epäilyjä siitä, miten vakavasti ja uskottavasti rokotteen haittoja kyseenalaistetaan ja tutkitaan.
Päätoimittajan mielestä THL:n rokotetutkimuksessa ja -ohjelmassa on lyöty laimin rokotusten haittavaikutusten seuraaminen. Hän siteeraa Iltalehdessä 19.3. 2013 haastateltua THL:n ylilääkäriä, joka ei tiennyt, mitä näytteitä vauvan kuo. leman jälkeen otettiin, oliko kuolinsyy pneumokokki ja mikä rooli rokotteella oli.
Kivelä katsoo Ilta-lehden juttujen osoittavan, ettei rokotteesta vastaava viranomainen saa tietoa rokotettujen lasten terveydentilan vakavista muutoksista rokotuksen jälkeen. Hän viittaa myös 19.4.2013 lähetettyyn Ylen A-talk-ohjelmaan, jossa todettiin Synflorixin aiheuttaneen vakavan neurologisen sairastapauksen ja päädyttiin samaan johtopäätökseen kuin Iltalehdessä: rokotevaikutusten seuranta oli laiminlyöty. Myös MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma on käsitellyt asiaa.
Kivelän mielestä on syytä kysyä, onko riittävällä tavalla voitu varmistua siitä, kenelle rokote oikeastaan voi- daan antaa. Kuolleen vauvan osalta ei päätoimittajan mukaan voida sanoa, olisiko rokote pitänyt jättää antamatta. Kivelä yhtyykin kantelijoiden näkemykseen, ettei Iltalehden juttu osoittanut rokotteen vaikutusta vauvan kuolemaan. Silti lehdellä oli hänen mukaansa riittävät perusteet sanoa, että vauva oli rokoteohjelman uhri.
Edellä kerrotun valossa hän selittää asiaa seuraavasti:
1) Rokotteen negatiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin on kerrottu, joten rokotteen saajan terveyden-tilasta olisi pitänyt rokotteen antohetkellä varmistautua eri tavoin kuin kerrotussa tapauksessa tehtiin.
2) Jos rokoteohjelman seuranta olisi järjestetty toisin, vauvan kohdalla olisi voitu ryhtyä toimenpiteisiin heti, kun tälle oli noussut korkea kuume kuolemaa edeltävänä päivänä.
3) Vauvan kuolinsyytutkimus viittaa yleistulehdukseen ja näkee tulehduksen todennäköisenä syynä pneumokokki-bakteerin. Vaikka rokote ei sisällä pneumokokkeja, se ei vielä kerro mitään rokotteen syy-yhteyksistä yleistulehdukseen.
Kivelä käyttää esimerkkinä myös Pandemix-rokotteen yhteyttä narkolepsiaan. Hänen mielestään se osoittaa, että rokotteiden yhteisvaikutukset muiden tekijöiden kanssa ovat vaikeasti tutkittavissa.Kivelä uskoo, että THL:n tapa organisoida Synflorix-tutkimusta ei edistä yhteisvaikutusten selvittämistä. Kivelä toteaa, että uutinen voi vaikuttaa kielteisesti halukkuuteen rokottaa pieniä lapsia ja että lisääntynyt kielteisyys on mahdollinen kansanterveydellinen uhka. Hän kuitenkin muistuttaa, että Iltalehden esiin nostamiin epäkohtiin puuttuminen vähentäisi rokotuskielteisyyttä ja lisäisi luottamusta terveysviranomisiin.
Päätoimittaja kiistää, että Rokotusinfo olisi vaikuttanut jutun syntyyn. Yhdistystä ei hänen mukaansa haastateltu vauvan kuolemaan liittyvistä syistä. Sen sijaan Rokotusinfoa kuultiin, koska se on yksi niistä tahoista, jotka ovat arvostelleet THL:n Synflorix-tutkimusta ja julkisuusperiaatteita. Juttu laadittiin viikonlopun aikana, jolloin toimittaja ei tavoittanut THL:n edustajaa. THL:n ylilääkärin kommentti kuitenkin julkaistiin näkyvästi kantelun kohteena olevaa uutista seuraavana päivänä.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO15).Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (12).
Lööpin pääotsikko kuului ”Aleksi-vauva kuoli rokotteen takia – vanhemmat luulivat kätkytkuolemaksi”. Siinä julkaistiin myös kuvat vauvasta ja kuolintodistuksesta sekä teksti ”Annetaan kaikille lapsille”. Lehden kannen pääotsikko oli ”Aleksi-vauvasta tuli neuvolarokotteen uhri”. Sen vieressä oli ote kuolinsyytutkimuksesta, jonka mukaan ”todennäköisimmin tämän ikäisen lapsen yleistulehduksen aiheuttaisi pneumokokki-bakteeri”.
Itse jutun otsikossa kerrottiin vauvan kuolleen rokotteen jälkeen. Uutisessa haastateltiin vauvan äitiä, joka kertoi vauvan rokottamisesta, kuolemasta ja kuolinsyytutkimuksen tulosten aiheuttamasta ”pommista vasten kasvoja”. Toimitus puolestaan kertoi saaneensa rokotteesta ”järkyttäviä tietoja”. Synflorix-rokotekokeilussa olleita lapsia oli lehden mukaan sairastunut esimerkiksi vakaviin neurologisiin ongelmiin.
Rokotusinfo-yhdistyksen puheenjohtajaa kuultiin pääjutussa, ja yksi kainalojuttu, ”Argentiinassa useita kuolemantapauksia”, perustui Rokotusinfon kriittisiin käsityksiin rokotetutkimuksesta. Siinä kerrottiin, että Argentiinassa epäiltiin Synflorix-rokotteen olevan yhteydessä rokotekokeiluun osallistuneiden lasten kuolemiin. Rokotusinfon kielteistä näkemystä Suomessa toteutetusta tutkimuksesta korostettiin myös toisessa kainalojutussa.
Kolmas kainalojuttu sisälsi yleistä tietoa pneumokokkirokotteesta. Siitä kävi ilmi, että hallinto-oikeus määräsi julkaistavaksi alun perin salaiseksi tarkoitettua aineistoa rokotetutkimuksesta.
Uutinen käsitteli kansalliseen rokotusohjelmaan liittyvää rokotetta, joka on yksittäisten perheiden ja koko yhteiskunnan kannalta merkittävä aihe. On tärkeää, että tällaisia teemoja käsitellään myös kriittisesti. Asiantuntijan roolissa esiintyvät haastateltavat ja lähteet oli valittu ilmeisen kapeasti tukemaan yhtä näkökulmaa, mutta tähän lehdellä oli journalistisen harkintavaltansa perusteella oikeus.
Lehti myös toimi asiallisesti kuullessaan myöhemmin THL:n edustajaa, vaikka olisi ollut yleisön kannalta suota- vaa kuulla lääketieteen asiantuntijoiden näkemyksiä jo samassa yhteydessä.
(SB: Julkisen sanan PUOSKARIneuvoston MUKAAN KAKKI LÄÄKETIETEEN ASIANTUNTIJAT OVAT YKSIOMAAN THL:SSA!!!!)