MIten kommunistinen vihapuhekielto päätyi läntisiin oikeusjärjestelmiin?

Milloin ja miten ajatus- ja vihapuherikoksen käsitteet ja niihin perustuva ajatus vihapuheesta sananvapauden rajoittajana ja rikoksena on omaksuttu länsimaisiin oikeusjäjestelmiin?
Stalinin Neuvostoliitto ajoi tällaista sananvapautta rajaavaa lainsäädäntövelvoitetta ja viharikoksen käsitteen hyväksymistä jo vuoden 1948 YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen, mutta ei vielä silloin saanut tahtoaan läpi, koska vielä tulloin lännessä ymmärrettiin, mitä tuollaisen kommunistisen oikeusajattelun hyväksyminen käytännössä merkitsisi. – Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tilanne oli kuitenkin muuttunut siten, että kommunistiset näkökulmat nauttivat lännessäkin suosiota siinä määrin, että vihapuheen kriminalisoiva sananvapausrajoitus otettiin mukaan merkittävään YK:n ihmisoikeusopimukseen.
Koska Yk samaan aikaan yhä vahvemmin vakuuttui ihmisoikeuksien jakamattomuuden opinkappaleensa oikeellisuudesta ja kolmannen sukupolven kollektiivisten ryhmäoikeuksien olemassaolosta, alkoivat vihapuheen kriminalisoivat sananvapausrajoitukset esiintyä myös myöhemmin YK:n ihmisoikeussopimuksissa sekä näiden myötä EU:n, EU-maiden ja muiden länsimaiden kansallisissa lainsäädännöissä.

Vuonna 1966 Yk hyväksytti ”Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleisopimuksen, International Covenant on Civil and Political Rights”, jonka artikla 20(2) vaatii, että lailla on kiellettävä kaikenlainen sellaisen kansallisen, rodullisen tai uskonnollisen vihan ilmaiseminen, joka kiihottaa syrjintään, vihamielisyyten tai väkivaltaan. – On merkillepantavaa, että tämä muotoilu on nimenomaan marxilainen. Rikollinen ”vihainen kiihottaminen” on tämän mukaan luonteeltaan kansallisuuteen, rotuun tai uskontoon liittyvää, mutta ei politiikkaan kuten esimerkiksi luokkavihaan liittyvää.

Neuvostokommunistinen vihapuhekielto vei siis sananvapauden toisaalta kaikelta kommunistidiktatuureihin kohdistettavalta kansanllismieliseltä ja uskonnolliselta arvostelulta ja toisaalta mahdollisti sen, että kommunistidiktatuurit saattoivat puolestaan täysimittaisesti syyttää länsimaita kuten silloista Rhodesiaa, Etelä-Afrikan apartheid-tasavaltaa ja silloisen USA:n etelävaltioita ja sittemmin sionistista Israelia rotuviharikoksista.
Kommunistisen maailmanvallankumouksen käytevoima, marxilainen luokkasotaoppi ja siihen nojaava julkean avoin luokkavihan lietsonta kymmenine miljoonine ihmisuhreineen, jäi määritelmällisesti kätevästi kokonaan vihanlietsonnan käsitteen ja sen oikeudellisten sovellusten ulottumattomiin.
———————————-
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt Juha Ahvion kirjaa ”Sananvapaus uhattuna Suomessa (2018), sivut 99-100.

Jaa käyttäen:


20 Replies to “MIten kommunistinen vihapuhekielto päätyi läntisiin oikeusjärjestelmiin?”

  1. Suomen uudet kommarit kuten kepulit ja kokkareet tovereidensa demareiden, vassareiden ja vihreiden kanssa on halunneet tuoda kommunisminen peruskiven eli puhevapauden rajoittamisen Suomeen. Nyt puhutaan vihapuheesta yms, oikeasti siinä pyritään tukkimaan kansan suu ja vapaa sana.

  2. Lasselta varsin hyvä alustus keskustelulle.

    Minun mielestäni sananvapautta pitääkin rajoittaa, esimerkiksi ei saa julkisesti:
    – kehottaa tappamaan ketään;
    – yllyttää tekemään muutakaan rikosta.

    Enempää ei tullut mieleen.

    Sen sijaan kylmien tosiasioiden kertomista vaikkapa ryssien rikoksista ei saa rajoittaa.

  3. Kriittinen oikeusteoria ja kriittinen rotuteoria ovat lähtöisin Franfurtin koulukunnan kynästä.

    Neuvostokommunistien lanseeraamien ja heidän läntisten tovereidensa hyväksymien ajatus- ja viharikoslainsäädännön, vihapuheen käsitteen ja näiden velvoittamien sananvapausrajoitusten oli alun alkujaankin tarkoitus suojata marxilaishenkistä sosialistista globalistista politiikkaa – jollaiseen YK:kin yhä vahvemmin ajan oloon sitoutui – arvostelulta. Toisaalta tarkoitus oli mahdollistaa oikeistolaisen, uskonnolisen, kansallismielisen ja konseratiivisen politiikan ja maailmankatsomuksen arvostelu ja sananvapausrajoitusten vaatiminen näiden edustajille, ihmisoikeuksien edistämisen nojalla.
    Kommunistiseen rasismidiskurssiin nojaavat myös ne sananvapausrajoitukset, jotka määrää voimaan vuodelta 1969 peräisin oleva ”Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, International Convention on the Elimination of All Forms of Racial of Discrimination, artikla 4(a)”, jonka mukaan rotuvihaideoiden levittäminen on lailla rangaistavaa.

    Samaan tapaan sananvapausrajoituksia velvoittaa voimaan vuoden 1981
    ”Kaikkinaista naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, Covention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, artikla 10”, joka käskee poistamaan, teoissa ja sanoissa, kaikki stereotyyppiset sukupuoliroolit ja käskee ottamaan käyttöön jo Neuvostoliitosta tutut sukupuolikiintiöt.
    Tällaiset rasisisminvastaiset ja valkoisen patriarkaatin vastaiset kulttuurimarxilaiset ja radikaalin feministiset ja HLBTIQ-gender-ideologiset sananvapauden rajoittamisvaateet nojaavat teoreettisesti sekä kriittiseen oikusteoriaan että sen johdannaiseen, kriittiseen rotuteoriaan, Critical race theory, joka kehitettiin amerikkalaisen oikeustieteellisen tutkimuksen keskuudessa 1980-luvulla,

    Molemmat näistä teorioista nojaavat varhaisemman kulttuurimarxilaisen Frankfurtin kriittisen teorian lähtökohtiin ja postmodernistiseen arvo- ja kulttuurirelativismiin sekä oletukseen siitä, että ihminen ja hänen yhteiskuntansa on inhimillisten valtasuhteiden tuote, sosiaalinen rakennelma, konstruktio.
    Kommenti lähdeaineisto: sama kirja kuin avauksessa mainittu, sivut 101-102.

  4. Onhan Suomella ja suomalaisilla jo kokemusta vihapuhekiellosta. Suomettumisen aikoina ei saanut yleisradion lähetyksissä pahaa sanaa Neuvostoliitosta. Vielä silloinkin kun Tsernobyl posahti , niin yleradiosta tuli vain juttua Harrisburgin paljon pienemmästä onnettomuudesta 60-luvulta.

  5. Hyvin on tehnyt pohjatyönsä tuo kulttuurimarxilainen Frankfurtin koulukunta, jonka länsimaita kulttuurimädättävistä seurauksista eräs on se, että länsimainen mies, varsinkin lihaa syövä heteromies, on paitsi saatetttu kiilusilmäisten feministien vihan kohteeksi (esim. kaikenmaailman Me Too-liikkeet), myös monesti luopumaan huoltajuuskiistoissa omista lapsistaan. Hänelle on pääsääntöisesti jätetty vain maksumiehen rooli.

  6. Mikä on siis vastine siihen, mitä sen pitäisi olla ja kuinka vihapuhe korjataan. Vihapuhettahan pitävät yllä persut rasistisilla polemiikeillaan kaikkia muita kansanryhmiä kohtaan kuin kantasuomalaisia ja persuja itseään..

    1. Merkittävää on, että kaikki Suomessa viime vuosina annetut sananvapustuomiot tai -epäilyt liityvät tavalla toisella islamiin.
      Suomi muutaman muun Euroopan maan tavoin on ’alistumassa’. Tuleehan sana ”islam” alistumista tarkoittavasta arabian kielen verbistä ”aslama”.

  7. Takavuosina kirjailija ja toimittaja Jari Tervo heitti Raamatun lattialle osoittaen näin halveksuntansa/vihansa kristinuskoa kohtaan. Saiko Tervo tuomion ”uskonnollisen vihan ilmaisemisesta, joka kiihottaa syrjintään, vihamielisyyten tai väkivaltaan” (YK 1966, artikla 20(2),? – Kaikkea muuta.
    Samainen Tervo haukkui muutama vuosi sitten julkisessa kirjoituksessaan holtitonta maahanmuuttoa vastustavia suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi. Saiko Tervo nyt tuomion ”kansallisen, rodullisen…vihan ilmaisemisesta, joka kiihottaa syrjintään, vihamielisyyteen tai väkivaltaan” (YK 1966, artikla 20(2)? – Kaikkea kanssa.

  8. Terhi Kiemunki tuomittiin 2016 sakkorangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syynä oli Kiemungin Uuden Suomen blogi, jossa tulevaisuuden Suomea kuvattiin mm. maana, jossa vääräuskoiset on tapettu, naiset ja lapset raiskattu sekä moskeijat pystytetty. – Käräjäoikeuden mukaan blogikirjoitus oli yleistävä ja sisältö islamin uskontoa tunnustavaa ihmisryhmää panetteleva ja solvaava. Tuomio ei muuttunut hovissa, ja Kiemunki ei valittanut ylemmäs.
    Miten Islam voidaan tulkita kansanryhmäksi? Helposti kuten Kiemungin tuomiosta nähdään.

    Omaa kieltänsä puhuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapausratkaisu 25.10.2018, joka liittyi kymmenen vuoden takaiseen tapahtumaan, jossa itävaltalainen nainen oli sanonut julkisessa tilaisuudessa, että islamin profeetta Muhammadilla oli pedofiilisiä taipunmuksia, koska, kuten islamin perimätieto arvovaltaisesti kertoo, Muhammad oli 40-vuotias ottaessaan vaimokseen 6-vuotiaan pikkutytön ja yhtyessään tähän tämän ollessa 9-vuotias.
    Käsitteellismääritelmälisesti tällainen toiminta todellakin ilmaisee taipumusta lapsen sekantumiseen. Mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti yksimielisesti, että eurooppalaisen sananvapauden piiriin ei kuulu tällaisen määritelmällisen tosiasian ääneen sanominen:
    ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt päätöksen, jonka mukaan profeetta Muhammedin solvaaminen ei kuulu ilmaisuvapauden piiriin…Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan profeetan halventaminen ´ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat ´ja´voi lietsoa enakkoluuloja ja vaaranta uskonrauhan´, kerrotaan lehdistötiedotteessa. Tuomioistuimen seitsemän tuomarin kokoonpano teki päätöksen yksimielisesti.”
    Lainaus Juha Ahvion avauksessa mainitusta kirjasta,sivut 107-108.

  9. Varsin yksisilmäinen näkemys asiasta. Tosiasiassahan meillä suomessa on lainsäädäntö, joka sanelee täysin riittävästi ilmaisunvapaudesta ja ilmaisunvapauden rajoitteista. Se, että tässä ollaan nyt viime vuosina haettu sananvapauden laajuudelle uutta horisonttia ihan vain siksi, että kansalaiset voisivat olla enemmän vihaisia, ei ole millään tavalla demokratian etu.

      1. Jep. Uskoisin, että nykyisenkaltainen yhteiskunta on hieman kiikun-kaakun, mitä tulee tulevaisuuden näkövinkkeliin. En kuitenkaan usko, että kenenkään etu Suomessa on alkaa lainsäädäntöä muuttamaan ”massan ehdoilla” siihen tapaan, kuin nyt viime vuosina ollaan ”hommailtu”. Kovaa saa ja pitääkin puhua. Se on hyväksi meille kaikille. Ja niin pitkään kuin ihmiset puhuvat, on meillä kaikilla toivoa.

Kommentoi