Globalisaatio on luonut paljon vaurautta, mahdollisuuksia ja kehitystä joita ei voi kiistää. Se on myös tuonut yhteiskunnallisia ja taloudellisia haasteita, kuten protestiliikkeiden kasvusta huomaamme. Väitän kuitenkin että globalisaation todellinen uhka on vasta tulossa siinä kohtaa kun tarpeeksi isot haasteet tulevat yhteiskuntiin. Globalisaation pelisäännöt luotiin vähän turhan utopistiset lasit silmillä, emmekä ajoissa ajatelleet riskejä.
Pari mahdollista tapahtumaa
Skenaario yksi. Hiilen käyttöä pitää vähentää ja siirtyä päästöttömiin energiantuotannon muotoihin. Moni maa on valmis satsaamaan tähän kovasti. Osa maista ei kuitenkaan siihen lähde. Vihreissä maissa lisääntyy työttömyys ja osattomuus, saastuttavimmissa maissa saadaan ainakin hetkellisesti lisää voimaa talouteen etenkin jos sähköä myös viedään samalla. Vihreät maat eivät pidä siitä että yksi on vapaamatkustajana, mutta he eivät voi tehdä asialle mitään sillä WTO:n kaltaiset globalisaation sopimukset estävät sen. Globalisaatio asettuu ympäristövastuuta vastaan.
Skenaario kaksi. Tarpeeksi suuri sosiaalinen paine pakottaa monet maat vihdoinkin verottamaan miljardöörejä ja tekemään vankkoja toimia veronkiertoa vastaan. Muutama maa näkee tässä tilaisuuden tarjota pakopaikkaa rikkaiden miljardeille. Rehdimpää peliä haluavat maat vaativat toimia vapaamatkustajaa vastaan, mutta maailmankaupan pelisäännöt estävät sen. Nyt globalisaatio asettuu sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan.
Vastaavia ilmiöitä syntyy muissakin aiheissa. Siirtolaisuuden hallinta, ympäristökatastrofien vastuunkanto, työntekijöiden oikeudet ja moni muu. Olemme luoneet mekanismit globaalille kilpailulle – yhteisille mahdollisuuksille. Emme kuitenkaan ole luoneet mekanismeja yhteisille velvollisuuksille ja käytännössä mikä vaan vähänkin isompi yksittäinen valtio voi heittää kapulan rattaisiin. Meillä on miljoona keinoa tehdä bisnestä yli rajojen, mutta ei ensimmäistäkään keinoa tehdä parempaa maailmaa yli rajojen. Toki joskus bisnes ja parempi maailma kohtaavat, mutta suhdeluku on surkea. Jokaista Neste Oilia kohti on tuhat Amazonia.
Tilaisuus tekee varkaan
Kaikki mainitsemani ilmiöt ovat jo näkyneet otsikoissa ja pyörineet keskusteluissa. Mikään niistä ei kuitenkaan ole noussut niin akuutiksi aiheeksi että niistä tulisi merkittävien valtioiden sisäisiä kynnyskysymyksiä. Se tulee kuitenkin tapahtumaan, todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Niiden päivien koittaessa ymmärrämme globalisaation todellisen hinnan. Silloin huomaamme, että edes kaikki maan kansat yhdessä eivät voi tehdä hyvää, jos joukostamme yksikin juudas löytyy. Opportunisteja, ääripopulisteja tai vastuuttomia ultrarikkaita ei tarvitse olla kuin kourallinen, sillä heillä on käytössä ne mahdollisuudet maailman tuhoamiseen jotka heille kirkkain silmin annoimme.
En edelleenkään tuomitse globalisaatiota ajatuksena, mutta pelisääntöjen teko jäi pahasti kesken. Kuten ihmiskunnan historiassa niin usein on käynyt, unohdimme että tilaisuus tekee varkaan. Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kun kaikki ovat kilttejä toisilleen. Mutta.
Itse veikkaan maailmanlaajuisesti paljon hallituksia vastaan olevia mellakoita ja ääriliikkeiden suurta kasvua. Nythän moni diktaattori johtaa maataan kuten aikoinaan historiassa ennen suuria sotia..
Hyvä alustus Kyuu.
Ajatus globalisaation suhteen ja monessa muussakin asiassa on ollut ihan hyvä.
Ihminen on kuitenkin mikä on – ahne ja itsekäs. Jotkin valtiotkin ovat ahneita ja itsekkäitä. Oikeaa toimivaa ”Maailmanpoliisia” ja ”Maailmantuomioistuinta” ei ole olemassa – kusessa ollaan.
Parasta mitä minä voin kuvitella on oikeat vahvat kansallisvaltiot. Jokaisella kansalla olisi oma itsenäinen valtio, jossa se voisi elää vapaana omien tapojensa ja perinteidensä mukaisesti – ilman että mikään muu taho sortaa sitä.
Sitten ne vahvat itsenäiset valtiot kävisivät kauppaa keskenään, oikeaa vilpitöntä kulttuurivaihtoa keskenään, jne.
Globalisaatio on ajanut maailmanjärjestyksen uuteen asentoon.
Päätöksiä maailmanlaajuisesti tekee pieni ryhmä ja se ei ole kokonaisuuden kannalta hyväksi.
Eipä taida säännöt auttaa sillä niitäkin päätöksiä tekee pieni ryhmä ja kenties edukseen?
Niilo: ”Päätöksiä maailmanlaajuisesti tekee pieni ryhmä”
Tekeekö ihan aikuisten oikeasti?
Jos otetaan yksinkertainen esimerkki: USA, Kiina, Japani ja Venäjä ovat suuria kilpailijoita keskenään. Mahdollisesti myös EUn voisi joissakin asioissa liittää yllämainittuihin toisilleen vihamielisiin kilpailijoihin. Intiakin on väkiluvultaan varsin suuri valtio.
Mikä ihmeen ”pieni ryhmä” tekee päätöksiä edellämainittujen tahojen ylitse?
”Maailmanlaajuisesti miljonäärien hallussa on noin puolet maapallon yksityisestä varallisuudesta. Suomessa yli miljoonan dollarin eli noin 850 000 euron varallisuuden omaavat pitävät hallussaan yhteensä 38 prosenttia maan yksityisestä varallisuudesta.”
Lähde:
https://www.talouselama.fi/uutiset/suomessa-rikkailla-on-hallussa-38-varallisuudesta-maailman-kotitalouksien-varallisuus-kasvoi-kasittamattomaan-171-400-000-000-000-euroon/d799988e-4df8-34ea-84ac-6b9479f831b6
Siinä on sellainen luku ja joka vähänkään ymmärtää jotta rahan pitää mennä rahan luo se meinaa myös poltikointia että näin tapahtuu,,,
Muistakaa ketä äänetätte keväällä 2019 vai haluatteko ruokkia miljonäärejä samalla kun itse ostatte ruokanne alelaarista….
Upporikkailla on aina ollut suhteettoman iso osa valtaa, jo Rooman valtakunnassa. Se ei tee tästä ”pienen eliitin salaliitosta” todellista.
Tosiasia on että yhdelläkään puolueella ei ole minkään asteen, edes pieneltä osin konkreettista ideaa siihen miten sosiaalinen vastuullisuus saataisiin ulotettua myös upporikkaisiin. Demarit haluavat korottaa ansiotuloveron progressiota. Se on typeristä ideoista ehkä typerin. Rikkaimmat maksavat tasan 0% ansiotuloveroa. Se on ihan sama vaikka he maksaisivat sata kertaa 0%, se on edelleen nolla. Ansiotulovero osuu vastuullisiin varakkaisiin, niihin joita pitää kiittää valtion kassasta. Vähänkin tätä varakkaammat osaavat kiertää.
Tarvittaisiin semmoinen politiikko jossa olisi yhdistettynä Elina Lepomäen, Jussi Halla-ahon, Erkki Tuomiojan ja Pekka Haaviston älykkyys yhteen, että voitaisiin löytää ratkaisu veronkiertoon.
Globalisaatiolle ja globalismille kannattaa tehdä selkeä pesäero. Globalisaatio on hyvä ja verkostoitumista, Globalismi on saatanallinen ideologia jota mm. vapaamuurarit kannattaa.
Globalisaatio palvelee vain monikansallisten suuryritysten tarpeita. Kulutushysteriaa lietsova markkinointi ja kova kilpailu ovat johtaneet maapallon ilmaston huonoon tilaan. Maailman kansalaisille on luotu ruusuinen kuva mielikuvamarkkinoinnin keinoin globalisaation ihanuudesta, mutta todellisuus on aivan päinvastainen. TV on tehokas aivopesuväline.
Maailman rikkaat hamuavat valtaa, sekä taloudellista, että poliittista valtaa. Globalisaatio on heille siksikin tärkeää.
Ns. populistiliikkeiden kova kasvu on osoitus siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä ja vaativat muutosta. Taistelu kiihtyy.
Mitkä ihmeen säännöt ja kuka niitä valvoo. YK;n pitäisi olla valvova elin, mutta on täysin ”kädetön” siihen tehtävään, osaksi turvallisuusneuvoston pysyvien maiden ”veto” oikeudesta johtuen. Heillä se on suurin hallinta maailmassa. Euroopassa muutama harva maa ravistelee EU;n seiniä, Ranska keltaliiveillään pitkin katuja. Englanti tekee parhaansa sotkemalla asioita sotkuisella Brexit yrityksellään. Ei ole Euroopan politiikassakaan enää päätä, eikä häntää, Englannin pääministeri on polvillaan EU;n kynnyksellä kerjuulla. Se on sitä globaalia maailman menoa.
Mielestäni se rikkain osa päättä yli rajojen maailman menosta ja aiheuttanee myös kansojen vaelluksen?
Ihan pienillä toimilla ei saada asioita muuttumaan.
Isäni oli lapsena huutolaisena nähnyt maailman kovuuden ja onnistui aikanaan saamaan pienen maapalasen jossa eleli perheineen pientä omavaraistaloutta johon ei yltänyt rikkauksia hallitsevat – no sekin aika on mennyttä sillä nyt mökeistä on lähdettävä riistoyhteiskuntaan.
Kyuu Eturautti on oivaltanut asian, jota monet poliitikot eivät ole ymmärtäneet tai ovat sulkeneet silmänsä ongelmilta.
Olisiko tässä asian ydin tiivistettynä:
”Olemme luoneet mekanismit globaalille kilpailulle – yhteisille mahdollisuuksille. Emme kuitenkaan ole luoneet mekanismeja yhteisille velvollisuuksille ja käytännössä mikä vaan vähänkin isompi yksittäinen valtio voi heittää kapulan rattaisiin. ”
Globalisaatio halpuuttaa töytä .
.
https://www.aamulehti.fi/a/201451293
10.2.2019
Miljoonat kiinalaiset siirtotyöläiset saavat pölykeuhkon hiilikaivoksissa ja tehtaissa – korvauksista ei tietoakaan
Kiinalainen pienviljelijä Lui Bangshen oli onnellinen, kun sai töitä kivilaattoja valmistavassa tehtaassa kaukana kotikylästään. Hänen tulonsa moninkertaistuivat, eikä työ ollut kovinkaan raskasta.
Nyt Lui katuu päätöstään lähteä kylästään. Hän on sairastunut parantumattomaan pölykeuhkoon ja tietää kuolevansa pian.
*
Peräti 90 prosenttia ammattitauteihin sairastuneista on siirtotyöläisiä, jotka ovat jättäneet köyhän kotiseutunsa saadakseen töitä Kiinan dynaamisissa kaupungeissa. Niissä he hoitavat tehtäviä, jotka eivät enää kelpaa kaupunkilaisille.
*
Siirtotyöläiset eivät yleensä allekirjoita työsopimuksia. He ovat siksi heikossa asemassa, kun he vaativat työnantajiaan maksamaan korvauksia, selittää Leung, joka on yrittänyt auttaa Luita ja lukuisia muita sairastuneita työläisiä.
*
Tuhansia laittomia kaivoksia
Monet pölykeuhkosta kärsivistä kiinalaisista työläisistä ovat saaneet taudin hiilikaivoksissa.
Kiinan kaivosteollisuus on huonomaineinen. Kaivoksia kutsutaan syystäkin maailman vaarallisimmiksi työpaikoiksi.
Kiina on maailman suurin hiilen tuottaja. Maassa on yli 15 000 hiilikaivosta, joista vähintään puolet toimii ilman virallista lisenssiä.
Suuri osa laittomista kaivoksista sijaitsee syrjäseuduilla, missä on helppoa lahjoa paikallisia päätöksentekijöitä.
Laittomien kaivosten omistajat ovat surullisenkuuluisia siitä, etteivät he piittaa työntekijöidensä terveydestä ja turvallisuudesta.
*
Kiina on myös maailman suurin hiilen kuluttaja. Vaikka kulutus on vähentynyt jonkin verran, hiilestä on vielä niin suuri kysyntä, että laittomillakin kaivoksilla riittää asiakkaita.
Kaivosteollisuus on lisäksi tunnettu toistuvista onnettomuuksistaan.
Kuolonuhrien määrä kaivosturmissa on vähentynyt selvästi tällä vuosikymmenellä, mutta siitä huolimatta lähes 400 kaivostyöläistä menehtyi onnettomuuksissa vuonna 2017.