Kauppasodassa EU:n taidot mitataan

USA vastaan Iran, USA vastaan Kiina, USA vastaan ihmiskunta. EU on näissä välissä, halusimme tai emme. Nyt jos koskaan mitataan EU:n kyky toisaalta pitää päänsä, toisaalta selviytyä ja toisaalta etsiä vaikeasta tilanteesta tulevan menestyksen avaimia. Kun kaikessa puheessa keskitytään vain ja ainoastaan Venäjään, pelkään että menetämme fokuksen tärkeämmiltä asioilta.

Tämä on ongelma

EU pärjää vapaiden markkinoiden ansiosta. Vaikka olemme tippuneet lähes jokaisella tietotekniikan alalla kelkasta, meillä on pari valopilkkua kuten Nokian ja Ericssonin verkot tai saksalainen sirujätti Infineon. Bisneksemme toimii avoimuuden ansiosta ja kauppa käy niin USA:han kuin Kiinaankin. Se uhkaa nyt loppua. Ei semmoista eurooppalaista tuotetta olekaan joka ei joko perustuisi joltain osalta yhdysvaltalaiseen teknologiaan ja/tai jota tekevällä yrityksellä ei olisi vahvoja kauppasuhteita Yhdysvaltoihin. Avoimuutemme myötä olemme päätyneet riippuvuuteen, jonka johdosta olemme kyvyttömiä vastaamaan Trumpin toimiin. EU:n hyvät kaupat Iraniin keskeytyivät koska USA yksipuolisesti niin vaati, vaikka EU ja Iran ovat yhä hyvissä suhteissa. Aivan samoin käy Kiinan kanssa. Trump määrää, me nöyrrymme. Asemamme neuvotteluissa on heikko ja kaikki vientimme kärsii: Trumpin tullit köyhdyttävät vientimme Yhdysvaltoihin ja Trumpin kauppasota estää vientimme Kiinaan.

Kyse ei ole vain kaupasta vaan myös diplomatiasta. Kaikkine lukuisine ongelmineenkin Iran on noudattanut ydinsopimusta ja odottanut EU:n olevan uskottava kumppani. EU ei ollut uskottava kumppani – ei omasta viastaan, mutta lopputulos on tämä. EU nähdään kansainvälisissä neuvotteluissa vain USA:n sihteerinä, ei itsenäisenä toimijana. Tietenkin USA on vanha liittolaisemme ja NATOn myötä kriittinen osa EU:n suvereniteettia, eikä tätä tietenkään sovi kiistää. Olemme kuitenkin olleet ehkäpä turhan naiiveja riskien suhteen, joten emme olleet varautuneet ongelmiin saati miettineet ratkaisuja ennalta. Joku voi nähdä hienoista ironiaa tavassa miten EU:n Nato-jäseniä haukuttiin liian pienistä puolustusbudjeteista. Siinäkin asiassa luotimme sokeasti kumppaniimme, välittämättä omasta pesästä. Nyt maksamme hinnan laiskuudestamme.

Tämä on ratkaisu

Jos EU ja USA nähdään täysivaltaisina kumppaneina ja ystävinä, meillä on oltava mahdollisuus esittää myös omia vaateita, kuten meillekin esitetään. EU on vienyt huoliaan WTO:lle, mutta uskottavuutemme on rapistunut. Emme ole saaneet kansalaisille tehtyä selväksi asemaamme, emmekä ole keskustelleet siitä minkälaisen aseman haluamme. Voisimme kirkastaa sanomaamme kansalaisille. Emme ole voineet turvata yritystemme kaupankäynnin oloja, emmekä ole antaneet heille uskoa jatkuvuuteen. Voisimme kirkastaa viestiämme yrityksille. Emme ole osanneet pohtia asioita tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Pelkkä Facebookin ja Googlen sakottaminen ei riitä, sillä kokonaiskuva puuttuu. Jos EU haluaa olla vahva, uskottava ja luotettava kauppakumppani, sen on oltava vahva myös ja erityisesti vastoinkäymisissä. Tahtotilaksi ei enää riitä ”ollaan kaikki kavereita”. Ratkaisu on selkeämpi ulosanti ja kirkkaammat tavoitteet.

Huawei on kilpailukykyinen valmistaja tietoverkon laitteissa kuin myös kuluttajatuotteissakin. Tuotteita on ympäri EU:n ja nyt USA vaatii käytännössä satoja miljoonia EU-kansalaisia kärsimään koska Trumpilla asuu känkkäränkkä piirongin laatikossa. Vielä on näkemättä yksikin vahva EU-päättäjän ulostulo jossa kritisoidaan USA:n tekemiä sopimusrikkomuksia ja haittoja EU:ssa niin operaattoreille, IT-yrityksille kuin kuluttajillekin. EU-päättäjissä on erinomaisia diplomaatteja ja talousosaajia, mutta he eivät selvästikään edes ymmärrä kauppasodan vaikutusta koko mantereemme tietoturvaan ja jopa yhteiskuntien pyörimiseen. Sillä sekunnilla kun Huawei-saarron uutinen tuli putkesta, olisi EU:n pitänyt kutsua välitön kriisipalaveri USA:n, Googlen, Intelin ja Huawein kanssa. Vaan miten kävi? EU:ssa päämajaansa pitävät tietotekniikan yhtiöt vain totesivat kiltisti että USA määrää myös heidän toiminnan markkinoilla. Jälleen kerran, EU ei ollut suvereeni toimija, sillä se ei voinut suojella edes omia yrityksiään USA:n kauppasodalta. Näin ei saa tapahtua. EU:ssa toimivien yritysten pitää voida luottaa EU:n tukeen.

Tämä voi olla lopputulos

EU:n heikkous kansainvälisissä neuvotteluissa tekee yritystoiminnasta yhä haastavampaa. Lukuisat yritykset, esimerkkinä monet Suomen teollisuuden toimijat, ovat ryhtyneet siirtämään tuotantoa USA:han viennin sijaan. Yhä harvempi yritys voi luottaa mahdollisuuteen tehdä vientiä EU:sta käsin. USA:n de facto verovapaus suurimmille yrityksille ei sekään helpota tilannettamme, samalla kun EU:ssa verotus monimutkaistuu kovaa vauhtia. Pelkään, että EU:ssa kotimaajansa pitävät yritykset kärsivät eniten, sillä he eivät voi luottaa saavansa tukea EU:sta sen paremmin kotimarkkinoille kuin vientiinkään. Uusia vientikanavia ei uskalleta avata, sillä alihankinnan tai rahoituksen ketjuissa USA tulee aina vastaan. Yritysnäkymämme muuttuvat yhä epävarmemmiksi.

Vaan lopetetaan nyt vähän positiivisemmin. Minulla on kaikki syyt uskoa EU:n kykyihin. On myös päivänselvää että mikään EU:n jäsenmaa ei voi yksin tätä asiaa ratkaista. Sopivan tuoreella asennoitumisella, asiantuntemuksen kasvattamisella ja ulkovaltojen lobbauksen vähentämisellä voi EU myös asemoida itseään paremmin. Voimme asettaa kansainväliselle yhteistyölle avoimuuden pohjaksi ja voimme tukea omia innovaatioitamme. Voimme antaa lupauksen yrityksillemme – jos pelaat sääntöjen mukaan, EU:n sanaan voi luottaa. Lisäksi voisimme näyttää esimerkkiä ja lakata ostamasta kaikki kriittiset IT-järjestelmämme EU:n ulkopuolelta silloin kun niitä olisi saatavilla myös kotimarkkinoilta. Tämä loisi uskoa teknologiaan ja auttaisi sitä kasvamaan. Ranskalla on jo hyvää yritystä tässä, vielä jos Saksa ja EU:n keskushallinto saataisiin samaan kelkkaan niin kyllä kelpaisi.

EU pystyy tähän. EU voi astua tästä kriisistä ulos voittajana. Se vaatii paljon, mutta ei ihmeitä. Nyt jos koskaan on EU:lla tilaisuus osoittaa voimansa. Nyt jos koskaan voisimme edes hetken puhua muusta kuin Venäjästä ja populismista. Vähemmän muiden haukkumista, enemmän omaa tekemistä.