EU:lla ei mene kaikilla tavoin ihan hyvin. Tuon tuosta syyksi tarjoillaan EU:n jämähtäneisyyttä ja toisaalta esimerkiksi ulkoministerimme mielestä EU:n johto ajaa liberaalia agendaa vastoin kansalaisten toiveita. Minua kiinnostaa tämä kysymys: onko Eurooppa konservatiivinen vai liberaali?
Väärä kysymys!
Termit ”konservatiivinen” ja ”liberaali” ovat toivottomia. Jos kriteerit ovat joko-tai, vastaus on jyrkkä ehkä. Täten haukun heti oman sanavalintani. Ehkäpä kysymys voidaan muotoilla näin: pitääkö eurooppalaisten enemmistö kristillisiä perinteitä osana identiteettiään? Mielestäni vastaus on kyllä, ainakin jos ymmärretään kristilliset arvot taustavaikuttimena, ei Jumalan sanana ja ukaaseina. Kristillinen reformaatio on sekin eurooppalainen keksintö ja etenkin pohjoisemmassa euroopassa kaukana historiassa ovat Paavin ylivallan ajat. Jopa eteläisimmässä euroopassa on Paavi pudonnut pari askelta alaspäin, vaikka häntä yhä arvostetaankin.
Sitten on se toinen kysymys: onko EU:n johto ajanut aggressiivisesti edellisten kanssa ristiriidassa olevia liberaaleja toimia? Mielestäni varauksin kyllä. Suomen media on jo ihmetellyt miten suurimmissa puolueissa puolueen johto, sen rivijäsenistö ja äänestäjät ovat monista asioista kovin eri linjoilla. Mielestäni sama pätee turhan lavealti EU:ssa. Ehkäpä selkein esimerkki maamme rajojen ulkopuolelta löytyy Saksasta, jossa Merkelin voimakas liberalisaatio karkotti äänestäjiä ja pakotti hänet jättämään pelin kesken. Vastaavia vastareaktioita löytyy hieman liian monesta Euroopan maasta jotta ilmiötä voitaisiin kutsua yksittäiseksi harhaksi.
Kolmas kysymys: miksi moinen ristiriita? EU:n johtoportaassa istuvat ovat varsin eristettyjä ihmisistä ja Euroopasta, monet täynnä unelmia ja sinänsä aivan hyvää tahtoa. Komissaareiksi ja muihin johtotehtäviin lähetetään EU-maista useimmiten henkilöitä jotka ovat menettäneet loistonsa kotimaassaan. Siellä on hyviä puhujia, erinomaisia politiikan pelin tuntijoita, mutta melko huonoja reaalimaailman ymmärtäjiä. Kun sujuva ranska soljuu, samppanja virtaa ja diplomatian suudelmat lentävät, ei ole ihme että syntyy eurooppalaisia unelmia. Eikä se mitenkään ruma asia ole että unelmoidaan hyvästä. Ongelmaksi se muuttuu kun pienen ryhmän unelma muutetaan koko kansan imperatiiviksi. Pidän kuitenkin erityisen tärkeänä korostaa etten näe merkkejä laajasta pahantahtoisuudesta, ainoastaan huonosta toteutuksesta.
Viimeinen kysymys: mitä Eurooppa on parin vuosikymmenen päästä? Kaikki merkit viittaavat ainakin tiettyjen liberaalien aatteiden nousuun. Seksuaalivähemmistöjen perusoikeudet alkavat päästä pöydälle ja ympäristöaiheista välitetään. Eurooppa liberalisoituu ainakin jos se ymmärtää tehdä sen oikeaa tahtia. Tietyissä asioissa, kuten ympäristön hoidossa, on vähän pakkokin hosua. Jos samalla hosutaan kaikki muukin, voidaan olla varmoja että nimet kuten Orban, Wilders, Le Pen, Kaczyński tai Salvini eivät murjota vaalipäivinä. Tietenkin Euroopan pitää mennä eteenpäin eikä taaksepäin kohti mustaa surmaa. Eteenpäin voi kuitenkin mennä eri tahtiin ja eri tyyleillä, myös kunnioittaen sitä tosiasiaa että hosumalla voi tulla rankasti takapakkia. Tämä on ymmärrys joka meiltä uupuu, vaikka omakin historiamme on täynnä esimerkkejä.
Mahdoton kysymys, mahdollinen tulevaisuus
On absoluuttisen mahdotonta vastata kysymyksiin kuten ”onko Eurooppa konservatiivinen” tai ”onko Eurooppa liberaali”. Sen sijaan on mielekästä ymmärtää arvojemme taustoja ja niiden erilaisuutta. Mikään rouva- tai herrakerho Brysselissä ei voi päättää mitä EU:n tai Euroopan asukkaiden tulee ajatella. Heidän on kuultava enemmän, huudettava vähemmän. Jos he todella pelkäävät populistien nousua, heidän on vastattava kansan huoliin. Hätääntyneelle kansalaiselle on heitettävä pelastusrengas viereen, ei kiveä otsaan.
Varmaa on että Eurooppa liberalisoituu. Epävarmaa on suoriudummeko muutoksesta tyylikkäästi vai surkeasti. Haluaisin liputtaa hallitun muutoksen puolesta, johon sisältyisi kunnioitusta myös ja erityisesti ns. väärää mieltä olevien suuntaan. Tuota subjektiivisempaa loppukaneettia en osaa kirjoittaa.
Lyhyesti voi sanoa kyllä on vanhoillinen lähes kokonaan . terv tepivaari
EU:n epädemokraattisuus on johtanut siihen, että EU on jäänyt etäiseksi kansalaisilta. Kotimaan media on edesauttanut sitä, että kansalaiset ovat pihalla, kuin lumiukot EU:n asioista. Esim. Suomessa ei kansalaisille ole kerrottu mitkä kaikki asiat on jo siirrretty EU:n päätettäviksi. Suomen eduskunnasta on tullut jo suurelta osin vain kumileimasin, jossa hyväksytään EU:n päätökset, joihin Suomessa ei ole mahdolisuus vaikuttaa kuin 1 prosentin ääniosuudella.
Eduskunnan suuri valiokunta on ns. EU-valiokunta. Sen kokoukset ov at salaisia ja edustajilla on vaitiolovelvollisuus. SE ei lisää kansalaisten luottamusta EU:ta kohtaan.
EU:n pitää palata juurilleen vapaakauppa-alueeksi ja jättä poliktikointi kansallisvatioille.
Turhaa jollotusta. Olemme EU:ssa ja sillä siisti. Se, mitä siellä teemme on vahvojen poliitikoittemme tehtävä. Ei ikinä mitään Finnexitiä. Lopettakaa hölmöily !
Ei liene tarpeen erota, jos liittovaltiofanaatikot saadaan juostua kiinni.
Karjalainen, nythän sie vasta äläkän päästit, kun annat poliitikkojen päättää ilman ilman, että kansan ääntä kuullaan. Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle ja sillä sipuli.
Kansallamme on kansanedustajat Eduskunnassa, etteivät kaikki pöljät niin kuin p….ssa pääse hölmöilemään.
Ongelma on siinä että konservatiiveilla ja kristityillä ei ole paikkaa EU:ssa. Tarkoitus heillä on sulattaa Eurooppa yhdeksi massaksi joka nöyrästi tottelee EU:n johtoa.
Euroopan suunta liberaali – konservatiivi akselilla on aika laaja kysymys johon liittyy monia vaikuttajia,eikä esim. väestökehitys ole niistä sieltä pienimmästä päästä.
Tämä ”EU on hirviö” vastaan ”EU:ssa ollaan joten pulinat pois” on aika ontto vääntö.
Heitänpä metaforisen: Vihaako taidekriitikko taidetta? Noh, vihaako EU-kriitikko EU:ta?
Jo käsite Eurooppa on eri yhteyksissä erilainen.
Niin Euroopassa kuin EUssa elää varsin erilaisia kansoja, eivätkä ne kansatkaan ole homogeenisiä, vaan kansoissa on hyvinkin erilaisia porukoita.
Jos katsotaan EUn parlamentin kokoonpanoa, niin suurin puolue on nähdäkseni kristillisdemokraattiskonservatiivinen. Kuitenkin jo sen EPPn jäsenpuolueet ovat hirmuisen erilaisia. Esimerkiksi Unkarin Fidesz on mitä ilmeisimmin oikeistolainen konservatiivipuolue. Niin erilainen, että se yritetään heittää EPPstä. Suomesta EPPssä ovat Kokoomus ja Kristillisdemokraatit. Kokoomus ei ole läheskään niin oikeistolainen ja konservatiivinen kuin minä haluaisin sen olevan.
Siten tarkastelulle konservatiivinen vai liberaalinen, ei ole helppoa löytää yksiselitteistä vastausta. Meitä on hyyyyvin moneksi.
Olisi kiva tietää kuinka paljon on varsinaisia EU-kriitikkoja ja EU-vastaisia. Ennen olin kriitikko, mut nyt haluan EU:sta ulos hinnalla millä hyvänsä. Olin Suomessa ennen EU:ta, joten ei tunnu reilulta että minun pitäisi lähteä.