Rauhoittukaa, ne ovat vain vaalit

Noiden kanssa en ainakaan leiki, sanoo joka ikinen vaaliehdokas yhteen ääneen. Viimeksi sanallista painia harjoittivat Rinne ja Häkkänen. Onko tulevaisuus tosiaan sellainen että mistään ei saada sopua, hallitusta ei synny ja maa lamaantuu? Ei hätää ystävät hyvät, vaalikuume paranee kuten flunssakin, eli levolla.

Vaan miksi se myy?

Poliitikko ei vaalien alla juuri suutaan avaa ilman hyvää syytä. Jokin saa puoluejohtajan toisensa jälkeen asettamaan tiukkoja ehtoja ja rajoja vaalien jälkeiseen maailmaan. Lukijan on hyvä hengittää syvään ja muistaa vaalien jälkeisen ajan olevan terra incognita, tuntematon maa. Tiedämme sinne matkaavamme, tiedämme koska olemme perillä, mutta emme tiedä mitä siellä odottaa. Emme tiedä ketä sitä maata johtavat, emme tiedä mitkä ovat sen päivän haasteet, emme tiedä millä keskustelutuulella he ovat emmekä tiedä miten ihmisillä synkkaa. Näin ollen kovin varman kuuloiset puheet tulevan ajan päätöksistä ovat veteen piirrettyjä viivoja. Se on ihan okei. Demokratian lahja on juuri tuo tuntemattomuus. On ilo marssia kohti vaalien jälkeistä aikaa mysteerin verho yllä, muu olisi diktatuuria.

Se tarinaan kuuluva hyvä kysymys sen sijaan on vaalikuumeen oireiden pohdiskelussa. Miksi on niin tärkeää heittää ilmoille pöhköjä väitteitä, joiden lausuja itsekin hyvin tietää niiden olevan vailla pohjaa? Vika on tietenkin kovin hajautettu jos syyllistä etsittäisiin. Vaaleissa halutaan kovia, selkeitä, tiiviitä lausuntoja ja näihin tavoitteisiin päästään ehdottomuudella. Toisaalta, kun yhteisesti sovituista tavoista tulee jumiutuneita ja tylsiä, jää aina tilaa yllättäjälle. Tapojen haastaminen vaatii taitoa, mutta aina voi löytyä paikka puolueelle tai ehdokkaalle joka näkee ympärillään mahdollisuuksia haasteiden sijaan. Jussi Halla-aho selkeästi tätä yritti taannoin, hän ei sulkenut ovia ennalta, mutta ei hän kyllä kovin ahkerasti niitä availlutkaan. Ehkä sekin on vaalistrategiaa, tai halua pelata hieman sekä vanhoilla että uusilla säännöillä samaan aikaan. Nostan hattua valmiudesta kyseenalaistaa harmautta, mutta tyylipisteitä ei tipu.

Olen nostanut esille vaaleja edeltävän ajan ilmiöitä useasti. Haluaisin haastaa meidät näkemään vaalien ympärillä mahdollisuutta muutokseen, terveempään ajatteluun. Jatkuvasti koventuva kamppailu ja ilkeämmät lausahdukset poliittisille vastapuolille eivät katoa muistoista vaalipäivänä. Ikävät sanat ja teot jäävät leijumaan, vaanimaan, mieltä musertamaan pitkäksikin aikaa. Se on kuin huonosti loppunut ihmissuhde, joka ei mielessä koskaan löydä päätöstä vaan jää satuttamaan. Politiikassa on toki kestettävä kovaa debattia, mutta onko sen tarpeen olla ilkeää? Miksi ongelmat on aina käsiteltävä syyllisyyden kautta? Miksi asia ei voi olla asia, vaan siihen on aina saatava ihminen tähtäimeen? Moni mediassa esiintyvä poliitikko voisi kysyä itseltään: haluaisinko itseäni kohdeltavan tällä tavoin? Moni toimittaja voisi myös pohtia ilkeyden tarpeellisuutta.

Hyviä pelaajia putoaa pelistä

Suomessa ja maailmalla on lukuisia pelin jättäneitä ansioituneita poliitikkoja. Heistä moni puhuu henkisestä väsymyksestä, stressistä ja/tai huonosta keskusteluilmapiiristä. Liian moni hyvää tekevä jättää pelin kesken. Voisi jopa sanoa että juuri parhaat heistä väsyvät herkimmin, he kun haluaisivat tehdä politiikkaa eikä mielenterveyshoitoa. Syy saattaa löytyä tästä ilmiöstä. On toki viisasta jättää kipua aiheuttava työ- tai ihmissuhde taakse, mutta vielä parempi on jos sitä kipua ei alunperinkään pääsisi syntymään.

Viime USA:n presidentinvaaleissa pelattiin kovilla ja ilkeästi, mutta hetkeksi se pysähtyi. Yhdessä vaalitentissä ehdokkaiden piti kehua toisiaan. Se kuulosti hyvältä ja siitä tuli ratkaisuidea tähän: mitä jos edes yksi vaalitentti pelattaisiin eri säännöillä, sellaisilla jossa rakennetaan maata yhdessä?

18 vastausta artikkeliin “Rauhoittukaa, ne ovat vain vaalit”

  1. Ne ovat vain vaalit ja niiden jälkeen alkaa taas perinteinen lehmänkaupan huutokauppa puolueiden välillä.

    1. Niin, demokratia on konsestusta, toisiinsa soveltamista. Kuitenkin diktaattorimaisuutta parempi.
      Näin vaalien alla sanasotamediakin taistelee eri foorumeilla, turuilla kuin toreillakin.
      Poliittista yhteiskunta urheilua.

  2. Valitettavasti sama pätee Viroonkin.

    Ennen vaaleja huudettiin kurkku suorana, että EKREn kanssa ei mennä samaan hallitukseen – siis ihan vaalituloksesta riippumatta ja mitään ohjelmaneuvotteluja käymättä.

  3. Kekkosen aikaan Kokoomus ei päässyt hallitukseen koska Kekkonen, nyt Perussuomalaiset ei meinaa päästä hallitukseen koska Kokoomus. Koulukiusatusta tuli koulukiusattu.

    Viron tilanne on ovela ja edelleen siellä ei kaduilla talsi haittamaahanmuuttajien ”armeijat” kuten Suomessa..

    1. Muutos ei saa olla päämääränä. Pitää olla päämääränä muutos josta vähintäänkin enemmistö hyötyy, eikä ketään jätetä heitteille.

  4. Kyuulla on varmasti hyvä tarkoitus blogissaan, mutta ei olla naivia. Politiikka on raadollista ja kovaa, jossa lyödään sumeilematta kaveriakin. Elämme nyt sellaista aikaa, että maailmassa tapahtuu pahoja asioita. Monet haluaa sulkea silmänsä niiltä, mutta ne tulee lähemmäksi ja lähemmäksi.Yksi esimerkki on presidentti Niinistön haastattelu tänään Hesarissa. Niinistö maalaa maailmantilanteesta synkän kuvan, mutta miksi? Siksi, että hän on vapaamuurari ja Illuminatin ohjauksessa. Illuminatin hanke ”uusi maailmanjärjstys” on tulossa. Mutta se vaatii tullakseen ennennäkemättömän kaaoksen maailmassa. Sitä kaaosta valmistellaan mm. Niinistön haastatelussa. Jos ette usko, voin esittää todisteet tarvittaessa.

    1. 👎 🙄 😞
      P-illuminaatti on ….. jaa nii mikä?? Poliittinen-illuminaatti.
      Miten kaaoksella luodaan järjestystä ?? Ettei vaa Väiskillä ollu mielessä P-illu-minaatti??
      Siis mies on ihan naatti ??

  5. A-studiossa tänään aiheena rahanpesuteema….siinä on mukana pankkeja ja ryssän rahaa…siinä voi hyvinkin olla kyse myös paljon suuremmasta asiasta…ei ehkä kuulu tähän mutta kuuluu hyvinkin, eräät puolueet on hyötyneet ryssän rahoista aikoinaan, kommarit yms ja nyt hyötyy myös moni muu,,,

    1. Kiitos samoin. Äly ei voi jättää koska sitä ei oo koskaan ollu. Järjestä oon joskus kuullu puhetta.

  6. Ikäänkuin joissain seikoissa tietyt tahot lähentyvät perussuomalaisia…vaalitaktiikkaa.
    Ja kaikki jotka luovuttavat äänensä ps kassaan ”leimataan rasistiksi” tmv.
    Ihmetellä pitää Sipilän että Orvon taktiikkaa ps revettyä…helpotti omia toimiaan kun ei tarvittu pitää sovitusta kiinni.

    Todellinen rasismi tarkoituksen mukaisena ammuttuna pitääkin tuomita tavalla tai toisella jatkuessaan.
    Vapaudellakin pitää olla oma vastuunsa.

  7. Väinö on ihan oikeassa, tämä on naiivia – mutta mieltä parantavaa.

    Jos nyt minulta tulee yksi (1) blogaus tällä linjalla, samalla kun on muutama muu (7346) tulikivenkatkuista, eiköhän se tasapainosta vielä käy.

    Ja tosiasia on se, jota niin persujen kuin vassareiden, kokkarien kuin demarienkin pitää tajuta: yhdessä tehden tulee parempaa.

  8. Näin Punaisen Pohjolan mielipiteenä; Se vähän mitä olen puoluepolitiikkaa seurannut, ei kommunistista puoluetta ole eduskunnassa, vasemmistopuolueita kylläkin (kaksi eri asiaa), joten kommunistien kanssa ei voi yhteistyötä tehdä. Sitä vastoin yhteistyötä tulisi lisätä, puoluetaustasta riippumatta.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *