Täydellistä puoluetta ei olekaan ja jos olisi, se olisi aika huono merkki. Mitä enemmän oppii hengittämään syvään ja unohtamaan propagandan, sitä enemmän huomaa että lähes joka puolueesta löytyy jotain sellaista jonka haluaisi nähdä pinnalla. Leikitelläänpä siis hetki ja pohditaan minkälainen sekametelisoppa tarvittaisiin että minä olisin hetken tyytyväinen.
Olipa kerran puolue…
Piraateilta ottaisin tieteellisen toimintamallin ongelmanratkaisuun sekä myös ajatuksia energiapolitiikkaan.
Elina Lepomäeltä ottaisin markkinaliberalismin, lisäksi laittaisin hänet yhdessä Anna Kontulan kanssa johtamaan sotu-uudistusta.
Vihreiltä ottaisin ympäristötietoisuuden sekä ihmisten oikeuden erilaisuuteen.
Kokoomukselta ottaisin työperäisen maahanmuuton sekä ulkopoliittisen osaamisen.
Vasemmistolta ottaisin köyhyyden ja vähäosaisuuden ymmärryksen.
Jussi Halla-aholta ottaisin asenteen humanitaariseen maahanmuuttoon ja inhorealismiin monikulttuurin haasteista.
Paavo Väyryseltä ottaisin unelman tiiviimmästä pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Pekka Haavistolta ottaisin viisaan asenteen diplomatiaan.
Perussuomalaisilta ottaisin ruotsin kielen alasajon.
…mutta kaikkea ei löydy
Mistään en löydä mallia yrittäjyydelle, veronkierron torjunnalle, tietoyhteiskunnan hoidolle, fiksummalle kulttuurihallinnolle tai tusinalle muulle paikalle missä verorahoja heitetään kaivoon saavutettujen etujen tekosyyllä. Sekin lienee hyvä merkki että vielä on tekemistä.
Loppukaneettina tämä tutkija toteaa ettei maailma ole vielä valmis. Toisin sanoen: takaisin sorvin ääreen joka ukko ja akka!
Kyuu, ei ole mahdollista noukkia rusinoita eri pullista.
Olen ollut Kokoomuksen jäsen jo kohtapuoliin puoli vuosisataa. Kokoomus on ollut ja on yksinkertaisesti kaikkein läheisin minun ajatuksiani. Olen äänestänyt ja äänestän Kokoomusta. Piste.
On myönnettävä, että ei Kokoomuskaan ole viaton – myös Kokoomuksen johto on usein suostunut jostakin syystä typeriin päätöksiin. Kuitenkin muut puolueet ovat minun kannaltani selvästi huonompia, joten olen edelleen kokoomuslainen.
Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu syyllistyi parhaillaan naiskansanedustajan ja hänen perheensä uhkailuun, tämä on niin epäisänmaallinen teko etten halua tuntea moisia puolueen jäseniä , ryssälässä meininki on tuollaista, ei pitäisi olla Suomessa.
Osittain Kyuun esittämä visio mielipuolueestaan olisi hyvä pienin muutoksin, ja eihän tämä estä samanmielisiä perustamasta puoluetta jossa viihtyisi…
Kokoomus saisi huolehtia talousasioista, mutta ulkopolitiikkaan ja sisäministeriksi ei olisi mitään asiaa
KD: Kristinusko
Paavo Väyrynen/Seitsemän tähdenliike: pohjoismaiden yhteistyö, euroero
Perussuomalaiset: Kaikki muu paitsi talousasiat
Juhani, tiedän ettei tämä ole mahdollista. Onneksi blogeissa on sallittua käyttää mielikuvitusta.
Minä en katso että omaa puoluetta pitää aina äänestää. Mielestäni on parempi pitää silmät auki puoluekannasta riippumatta. Kokoomus opettaa minulle paljon, saan taustatietoa, tutkimusta, faktaa, mielipidettä enemmän kuin koskaan ehdin lukemaan. Mutta he eivät ole opettaneet minulle miten pitää äänestää. Sen opettelen itse.
Ja selvähän se on että monissa puolueissa linja on sitä mitä enemmistö johdosta sanoo. Esim.
– Kokoomus – maahanmuuttoasenne, nuiva vai liberaali
– Vihreät – ydinvoima, kyllä vai ei
– SDP – pienyrittäjyyden puolella vai vastaan
– Kepu – alkiolaisuus vai ei
…yms
Kokoomuksella ei ole ulkopoliittista osaamista – paitsi Kanervalla vähän – vaan perkeleen voinen tyrimivismma – eikä Haavilla ole ”viista asennetta diplomatiaan” – vaan tyhmä.
Samoin ottaisi kuten Kyuu, mutta Halla-aholla näyttää olevan kaikista enemmän jalat maassa olevaa tavoitetta suomalaisille.
Noin päällisin puolin ihannepuolueeni olisi sellainen jossa kakun leipominen ja sen jakaminen on harmoonisessa suhteessa. Kaikkien kukkien suotaisiin kukkia kunhan eivät ryöhääny niin kovaan kasvuun että kovin heittäisivät tukahduttavaa varjoa ympärilleen.