Tärkeät sanat kuolevat huutosakin alle

Mikä yhdistää termejä kuten rasisti, natsi ja transfoobikko? Ensinnäkin se että ne kuvastavat aivan todellisia ongelmia josta ei maailmassa olla lähimainkaan päästy yli. Toisekseen se, että näitä termejä kylvetään keskustelussa yhtä huolettomasti kuin hiljaisuutta suomalaisessa keskustelukerhossa – eikä se ole ongelmien hoidolle suinkaan hyvä asia.

Tämän vahvistimen minimiteho on 11

Tässä kohtaa minun pitäisi varmaan muistuttaa someajan viestintätavoista, tahallaan väärinymmärtämisestä sun muuta. Toisaalta, nämä on kirjattu jo vuonna 1978 Osmo A. Wiion kirjoittamiin inhimillisen viestinnän lakeihin. Ja toisaalta otsikon ongelmakin on tuttu: muutama vuosikymmen sitten haukuttiin kommunisteiksi varmuuden vuoksi kaikki ja niiden kaverit. Emme siis ole uuden ilmiön tai ongelman äärellä, mutta koska ongelma on kovin kurantti, katson että siteeraan vielä paria klassikkosanontaa. Ensinnäkin jos oletamme että ongelma on tiedossa, niin muistamme että oletus on epämunausten äiti – ja toisaalta, kertaus on opintojen äiti.

Maailma ja sosiaalinen media ovat todella yksinkertaisia paikkoja elää, kun lajittelet nopeasti ihmiset hyviksiin ja absoluuttisiin pahiksiin. On kovin houkuttelevaa liittyä huutosakkiin joka sortteeraa ihmiset puolestasi. Miksi tyytyä kutsumaan Maria Nordinia huuhaatieteeseen uskovaksi kun saat paljon enemmän voimaa lyömällä päälle transfoobikon leiman. Aika lailla saman koki Kalifornia-Santa Barbaran yliopiston feministitutkimuksen laitoksella vaikuttava feministiluennoitsija Laura Tanner taannoin. Näistä kahdesta tekee erityisen mielenkiintoisen sen, että molemmat ovat väkeviä naisasian ajajia, mutta silti heistä tuli juuri ”omiensa” vihaamia. Mielestäni kyse ei siis enää ole siitä että leimataan kaikki persut äänestäjineen natseiksi ja kaikki maahanmuuton ongelmista puhuvat rasisteiksi. Ja tässä kohtaa tarina muuttuu mielestäni mielenkiintoiseksi.

Vihan rajalliset resurssit

Kaikki vihreät ovat suvakkihuoria, persut natsifasisteja – jo vuosia sitten. Tämä konsepti toimi mainiosti! Vaalitulokset ja keskustelun väkevä polarisoituminen antoivat uskoa tähän valintaan: demonisoi eri mieltä olevat niin saat uskoa taistelusi absoluuttiseen tarpeeseen, vihollisen absoluuttiseen pahuuteen ja taivaanrannan takana häämöttävään absoluuttiseen voittoon. Mutta kas, kun kaikki pahikset oli demonisoitu, mitä jäi jäljelle? Mistä nyt saada somemainetta, mistä nyt valaa lisää uskoa taistelutovereihin? Sotahuutojen huudatus on niin addiktoivaa että sitä on saatava lisää. Ja niin alkoi uusien vihollisten etsintä. Tätä kun jatkamme vähän aikaa alkaa hyvin klassinen paranoian vaihe, missä jokainen luottokaveri on vain selkäänpuukottaja valeasussa. Parempi lyödä häntä ensin, ihan varmuuden vuoksi.

Ja niin päädymme toiseen ongelman kahdesta ytimestä: kun tuikitarpeellinen toiminta yhteiskunnan ongelmia vastaan kuihtuu paranoiaksi ja omien parissa riitelyksi, on energiaa todellisten ongelmien korjaamiseen enää kovin vähän jäljellä. Toinen ongelma ei pitkää kertausta kaipaakaan, kunhan muistamme tarinan pojasta joka huusi sutta. Kun joka ikinen ilmaisutaitoaan käyttävä saa heti julmimmat haukkumasanat niskaansa, ei kukaan enää usko näiden sanojen varoittavaan voimaan. Jos kaikki huonosta kulttuurituntemuksesta valkokaapuisen klaanin vetämiseen on samaa rasismia, jos kaikki hätää kärsivien ihmisten ymmärryksestä ihmissalakuljetukseen on suvakkimädätystä, mitä merkitystä näillä sanoilla enää on?

Viholliset ovat liian hyödyllisiä

Olemme riippuvaisia vihollisista. Liekö se joku yhteiskunnan ajaton ominaisuus vai mikä, en tiedä. Kun ei ole syytä pelätä pommien tippumista niskaan, löydämme viholliset mitättömämmistä asioista. Yhtä kaikki harvan arki sujuu ilman selviä viholliskuvia ympärillä. Tämä on kenties luonnollista, mutta myös äärimmäisen stressaavaa. Ennen kaikkea se on katastrofaalista itse ongelmien korjaamiselle. On turha kuvitella ongelmien poistuvan herjaamalla maan rakoon puoli yhteiskuntaa tai rakentamalla yhä tiheämpää paranoian usvaa ympärilleen. On vielä turhempaa kuvitella että absoluuttisella, lähes pyhällä aatteiden sodalla voisi koskaan voittaa. Ehkä vielä tätäkin turhempaa on toivo siitä että kovin moni meistä jaksaisi harkita strategiaansa uudestaan – tai vaikka jaksaisi, että lähipiirinsä sen järjenkäytön hänelle soisi.

On tärkeää sanoa asiat kuten ne ovat ja todellakin on paikkoja joissa esiintyy vaikkapa rasismia tai transfobiaa. Käyttämällä näin voimakkaita sanoja vastuullisesti, ne pitävät voimansa ja auttavat meitä kaikkia tiedostamaan ongelmapesäkkeet. Nykymenoa jatkamalla termit yhä vesittyvät, menettävät voimansa ja samalla todelliset ongelmat jäävät korjaamatta – mutta ainakin on vihollisia mielen lämmikkeeksi.

Jaa käyttäen:


18 Replies to “Tärkeät sanat kuolevat huutosakin alle”

  1. Kyuu: ”On tärkeää sanoa asiat kuten ne ovat ”

    Ehdottomasti niin pitää tehdä.

    Kyseisessä kontekstissa kuitenkin eri sanojen merkitys on syytä huomioida.

    Esimerkiksi jos joku valkoihoinen puuttuu mustan rötöstelyyn, niin sitä valkoihoista huudetaan kuorossa rasistiksi – ja ”unohdetaan” se, että musta teki rikoksen ja siihen pitikin puuttua.

    Sana ”natsi” on erityisen mielenkiintoinen analysoitava. Oikeat natsithan nimittäin olivat Saksan kansallisSOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN jäseniä. Siten natsit ovat samaa perhettä (sosialisteja) kommunistien ja sosiaalidemokraattien kanssa. Siten kommunistien on ollut vaikeaa haukkua ketään natseiksi kun samalla tulisi haukuttua omia ”perheenjäseniä”.

    Ryssät ovatkin siksi hyvin yleisesti haukkuneet (varsinkin Venäjän puoli vuosisataa kestäneen Viron miehityksen aikana) virolaisia natsin sijaan fasisteiksi – aivan yleinen leima virolaisille ja sanaa käytettiin sumeilematta. Ryssät eivät ymmärtäneet niin paljon, että olisivat huomanneet Italian fasistienkin kuuluvan samaan sosialistien perheeseen.

    http://jput.fi/kolmen_sortin_sosialisteja.htm

    1. Nyt kyllä savolainen vetelee omaan tyyliinsä asiat pusikkoon. Siis Putkisen kannattaisi pitäytyä tosiasioissa, eikä alkaa tekemään noita omia johtopäätöksiä. Ja kun lukee tuon linkin tekstin, niin asenteellisempaa paskaa harvoin saa lukea.

      1. Aate ja väärät luulot historiasta menee tällä kaiken ohi, oma totuus on koko totuus, narsisteilla on mm vastaavanlaiset taipumukset, olin yhden sellaisen työkaveri yli 14 vuotta, yhtä helvettiä kun ainut totuut on hänen totuus.

        1. eli ”totuus on hänen totuus”, miettikää jos ei voi tehdä henkilön kanssa kompromisseja, tuossa rajan takana on mm Putin ja rapakon takana on Trump, ei näiden kanssakaan tehdä kompromisseja, narsisteja.

  2. Sanojen merkitys muuttuu(?) ja uusia sanoja tulee lisää ja tilalle.
    Nää persufoobikot on huutaneet äänensä käheäksi ja nykyään kukaan ei oikke usko heitä.
    Mutta ku kattelee kaikessa rauhassa minne o suunta ni kyllä se siitä.
    Toisaalta kaikkia ei voi panna korvan taakse ??

  3. On onni että SOSIALISTIT pelastivat Suomen 1944 ja saatiin TORJUNTAVOITTO, ilman Natsi-Saksan tukea olisimme saaneet Viron kohtalon.

    On vanhanaikaista elää 100 vuotta sitten olleessa maailmassa missä oli punikkeja ja muita outoja porukoita.

    Suomen SS-vapaaehtoiset on Putkisen määritelmän mukaan sosialisteja ja näin ollen hänen käsityksen mukaan isänmaanpettureita ja punikkeja, olen vallan erimieltä, tällä Putkisen määritelmällä myös SOTASANKARI Lauri Törni on sosialisti ja maanpetturi hänen mittakaavassa.

    On heikkoutta elää 100-vuotta sitten olleessa maailmassa, se ei johda mihinkään.

  4. Kyllähän natsit oli ihan selkeesti sosialistinen työväenpuolue eli vasemmistolainen puolue. Sunnit ja shiat on molemmat vasemmistolaisia aatteeltaan ja taistelevat keskenään silti.

    1. John, juu, näin varmaan olikin, eli SOSIALISTIT pelasti Suomen 1944, se on historiallinen tosia-asia. Lauri Törni on myös sosialisti ja kaikki muut SS joukkohin kuuluneet, sotasankareita kaikki.

      1. Juu, paitsi erään omia mielipiteitään tutkimustuloksena julkaisevan tyypin mielestä.

        1. Suomen pelasti 1944 Suomen armeija ja Natsi-Saksan tuki Suomelle, niin aseissa, viljassa, kalustossa ja joukoissa, jos nämä Natsit (erään mielestä SS ja Wermacht oli vain sosialisteja), niin minun mielestä jokainen ase hyökkääjää vastaan kenen kanssa tahansa oli ratkaiseva, kunnia isänmaa!

  5. On erittäin oleellista huomata, että suomalaiset SS-miehet Saksan asevoimissa EIVÄT olleet natseja, eikä muita sosialisteja, vaan isänmaallisia suomalaisia, jotka taistelivat Suomen vihollisia ryssiä vastaan – Suomen valtiovallan tahdosta.

    Ei ollut kovin oleellista vähennettiinkö Suomen vihollisia vaikkapa Suomen Kannaksella vaiko esimerkiksi Ukrainassa tai Terekillä. ”Vähenee ne kumminkin.”

    Siinä vaiheessa kun suomalaiset värväytyivät ”Panttipataljoonaan” Suomi eli raskasta Välirauhan aikaa.

    http://jput.fi/Valirauha.htm

    Saksan ennakoivan iskun alkaessa itään suomalaiset eivät olleet rintamalla, vaan erittäin kovassa koulutuksessa.

    1. ”Sana ”natsi” on erityisen mielenkiintoinen analysoitava. Oikeat natsithan nimittäin olivat Saksan kansallisSOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN jäseniä. Siten natsit ovat samaa perhettä (sosialisteja) kommunistien ja sosiaalidemokraattien kanssa.”

      Nämä kaikki 100% oli natsien alaisuudessa ja vannoivat valan Hitlerille, jos Putkinen kieltää tämän niin hanki hyvä mies hamekangasta.

      Sinun mielestä kaikki natsit on SOSIALISTEJA.

      Ainahan voi muokata historiaa mieleisekseen, mutta tosiasiat on tässä, ole mitä mieltä tahansa. Mieheltä menee uskottavuus kun ei tiedä historiasta mitään vaan keksii omiaan.

  6. ”Lauri Törni ja legendan varjo. Sotasankari oli myös SS-mies”

    ”Törni oli Mannerheim-ristin ritari, joka saavutti kapteenin arvon kolmen eri maan armeijassa: Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.”

    Tämä NATSI on Putkisen mielestä SOSIALISTI.

    Olen sitä mieltä että varmasti oli sosialisti liittytyään SS joukkoihin, mutta oli mukana pelastamassa eka Suomea, Saksaa ja sitten taisteli KOMMUNISTEJA vastaan Yhdysvaltojen joukoissa,

    Minulle tämäkin SOSIALISTI on SANKARI.

  7. Tiedän historiastani perusteet ja NSDAP:n linjat. Vaan kuten viisaammat jo totesivatkin, ennen oli ennen ja nyt on nyt.

    Olen ilahdunut että on Putkisen kaltaisia kavereita jotka tutkivat historiaa ja kirjoittavat siitä. Mutta minä kirjoitan tästä päivästä. Tämän päivän huutosakkia ei historia kiinnosta.

    Demareiden äänenpainegeneraattori Husu Hussein on tänään julkaissut ulostulon joka vahvisti kätevästi kantaani. ”Kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja.”

    Kiitos kun todistit pointtini oikeaksi-

    1. Kaikki on rasisteja jotka on erimieltä kuin tämä Husu, natsejakin nämä tälläisen mielestä. Minä vaan ihmettelen kuinka sosialisti voi olla äärioikeistoa ja kommunisti… 🤣

  8. En tiedä mikä Husuun on mennyt. Hän on vuosi vuodelta muuttunut aggressiivisemmaksi. Tuon tuosta jää kiinni pahoista valheista, tekee jatkuvia uhkailuja, raivoaa kovasti. Tapasin hänet kerran eräässä vaalidebatissa, koitin parhaani mukaan olla kunnioittava mutta … noh, sanotaanko näin että ei mennyt se juna kahteen suuntaan.

    Olisikohan merkki kuplaantumisesta? Ihan älykäs kaveri hän vaikuttaa olevan, jostain tämän täytyy tulla, ei voi tyhmäksi haukkua. Vaaralliseksi voi kyllä varoittaa, hän on yksi harvoja poliitikkoja jota pelkään ihan fyysisen terveyteni puolesta.

    1. Nämä huomaa Suomessa kuinka heikkoja olemme lain edessä, näitä kun ei samat lait koske, se kun sana :”rasisti” toimii vain yhteen suuntaan….

  9. Kyuu Eturautilta jälleen hyvä ja asiapitoinen kirjoitus.

    Joskus on paikallaan meillä maailmanparantajillakin juoda kupponen teetä ja pysähtyä rauhassa miettimään maailman menoa. Tämä ei ole kovinkaan helppoa nykymailmassa, jossa televisio ja some pistää tunteet kiehumaan. Aina on joku rassaamassa, ja mieleen tulee ranskalaisen filosofin J P..Sartren lausahdus ”Toiset ihmiset ovat helvetti”. Näinkin se on, mutta olen pohdiskellut, että jos Sartre olisi ollut vuoden autiolla saarella, ehkä hänen näkemyksensä olisi saanut uusia sävyjä.

    Joskus takavuosina televisiosta tuli ohjelma, jossa venäläinen keski-ikäinen mies kertoi näkemyksistään (tämä tapahtui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen). Miekkonen sanoi jokseenkin näin: ”Jos puolet ihmisistä pantaisiin piikkilanka-aidan taakse, ja lopuista puolet uudelleenkasvatusleireille, ehkä loppujen kanssa pärjäisi aika hyvin”. Minua sekä huvitti että hävetti miehen puheet. Tunnistin niistä itseni, ja mietin että näinkö pieniä ja samankaltaisia me ihmiset olemme loppujen lopuksi. Synnymme vapaina ja kuolemme kopioina.

    Ranskalaisen Ernest DImnetin kirja ”Ajattelemisen taito” on aiheuttanut minulle päänvaivaa, myönteisessä mielessä. Kirja on kirjoitettu jo aikapäiviä sitten mutta se kuvastaa ajatonta maailmaa samalla tavalla kuin vaikkapa Salomonin sananlaskut.

    Dimnet sanoo, että yhdeksän vuoden iässä ihminen on kuin vastasyntynyt pilvi keväisellä taivaalla. Hän on tuore ja hän suhtautuu kaikkeen myönteisellä uteliaisuudella. Kymmenen ikävuoden tienoilla tapahtuu muutos muutamassa kuukaudessa, joskus jopa muutamassa viikossa. Nuori ihminen rupeaa tietoisesti jäjittelemään muita ihmisiä. Jos yhdeksänvuotiaan vie ensi kertaa meren rannalle, hän on innoissaan:”Vau miten suuri toi meri on! Mitähän siellä vastarannalla on?” Jos samaisen nuoren ihmisen vie ensi kertaa meren rannalle vaikkapa 12-vuotiaana, vaikutelma on täysin erilainen: ” Onhan se suuri ja massiivinen, mutta mitäs siitä? Kaikkihan tietävät että maailmassa on paljon meriä ja tietävät myös sen, että valkoisia läiskiä maapallolla ei juurikaan ole. Tylsää jos minulta kysytään.”

    Kun nuori ihminen pääsee koulusta, hän on oppinut matematiikkaa ja muita hienoja asioita – ja ajattelee ympäristönsä tavoin. Dimnetin mukaan tältä prossessilta välttyvät ainoastaan sellaiset, jotka syystä tai toisesta pystyvät säilyttämään lapsenuskonsa.

    Ehkä se on näin. En tiedä. Ja itsekullakin ihmisellä lienee omat metodinsa ottaa etäisyyttä ”maailmaan”. MInun konstini on lukea Kierkegaardin teoksia. Ne vievät ajatukset pois arkimaailmasta. Ja Kirkegaardissa on viehättävää se, ettei ymmärrä mistä hän kirjoittaa, ja jos ymmärtää, ei voi olla varma onko ymmärtänyt oikein.

Kommentoi