Ei Vappumarssia. Siinä oli ensimmäinen ajatus kun silmäni auki sain aamulla. Oikeastaan vasta nyt korona virus iski syvälle sieluun. Olen sietänyt rajoituksia ja ohjeistuksia ilman suurempaa draamaa. Nyt kun vuosikymmenien perinne katkesi kuin kanan lento, pisti se miettimään poikkeusoloa laajana kokonaisuutena.
Olen päiväkirjassani maininnut useasti kokonaisuuden huomioon ottamista, mutta sen ymmärtäminen on jäänyt itselleni pintapuoliseksi. On ihan luonnollista, että näemme ja koemme asioita omista lähtökohdista silmälläpitäen. Kokonaisuuden hahmottaminen, jossa tulisi ymmärtää yhteiskunnan monimuotoisuus, vaatii todella paljon. Mikä ei toisia hetkauta, saattaa toisia koskettaa kovasti.
Noita edellä mainittuja asioita kahvikupin ääressä pohdiskelun jälkeen, hyppäsin vaatteisiin, autoon ja kukkien ostoon Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle. Haudalla käynti pistää mielen hiljaiseksi, silmät kosteiksi.
Vapun kohokohdan jälkeen alkoi arki. Sitä samaa mitä olen päiväkirjassani usein kertonut. Puiden pinoamista, ruokailu (Mirjamin herkullista kaalilaatikkoa), päiväunet, jonka jälkeen rantaan katsomaan, joko jäät olisivat Kalliojärvestä lähteneet – eivät olleet. Majavat ovat olleet ahkeria rantapuiden kaatajia. Mitenkä ne saisi oikeuden eteen vastaamaan teoistaan? Nostavat vielä padoilla vedenpintaa, ettei meinaa laiturille päästä.
Istuimme vielä hetken rantakeinussa. Kaksi pikkulintua kuherteli ja sirkutteli koivun oksalla. Mirjam herkistyi sanoen, mekin voisimme olla noin kuin nuo ihanat linnut. Minä siihen, meinaatko, että oksa kestäisi meitä?
Illalla katselin uutisia ja vappupuheita. Vappusatasesta näyttää hyvää vauhtia kehittymässä perinne. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderson esitti esim. sadan euron suuruista seteliä joita voisi hyödyntää monin eri tavoin. En ehtinyt perehtyä ehdotukseen tarkemmin, mutta äkkiseltään idea kuulosti hyvältä. Eli tuetaan kulttuuria, ruokaloita, partureita jne. siten, että setelillä saa heiltä ostaa palveluja.
Tietysti tuokin esitys poikii heti joukon epäilyjä, ettei se millään voi onnistua, kuka maksaa ja miksi eivät ne ja ne saa sitä. Tästä tuli eräs hauska tarina jonka aikoinaan kuulin. Ette kyllä arvaa keneltä? Kyllä, eräs konsultti kertoi positiivisen ja negatiivisen ajattelun eroista.
Suomessa oli ennen paljon kenkätehtaita. Kuinka sattuikaan, kahden eri tehtaan edustajat lähetettiin samaan aikaan kenkäkaupoille Afrikan Saharaan. Perille saavuttuaan toinen oli kuin maansa myynyt. Ei toivoakaan kenkäkaupoista. Puhelu Suomeen jossa kertoi tulevansa heti takaisin, koska kaikki kävelevät paljon jaloin. Toivonta siis. Toinen heistä taas kiljui riemusta ja juoksi puhelimeen hänkin. Lähettäkää heti tänne miljoona paria sandaaleja, täällä kaikki kävelevät paljain jaloin.
Tarinan opetus. Näin eri tavalla me näemme asioita, suhtaudumme niihin ja toimimme. Eli, onko joku asia uhka vai mahdollisuus. Hyvää alkavaa toukokuuta, hyvät lukijani.
Nuot tornit ovat seisoneet 1950 luvun alusta kalevan porttina ja seisovt vielä pitkään
Kun käy Särkänniemessä kannattaa poiketa täälläkin tämän vieressä on tallipiha vanhoja taloja keskellä kaupunkia joka on harvinaisuus Tampereella