1.5 – Vappupäivä

 

 

Ei Vappumarssia. Siinä oli ensimmäinen ajatus kun silmäni auki sain aamulla. Oikeastaan vasta nyt korona virus iski syvälle sieluun. Olen sietänyt rajoituksia ja ohjeistuksia ilman suurempaa draamaa. Nyt kun vuosikymmenien perinne katkesi kuin kanan lento, pisti se miettimään poikkeusoloa laajana kokonaisuutena.

 

Olen päiväkirjassani maininnut useasti kokonaisuuden huomioon ottamista, mutta sen ymmärtäminen on jäänyt itselleni pintapuoliseksi. On ihan luonnollista, että näemme ja koemme asioita omista lähtökohdista silmälläpitäen. Kokonaisuuden hahmottaminen, jossa tulisi ymmärtää yhteiskunnan monimuotoisuus, vaatii todella paljon. Mikä ei toisia hetkauta, saattaa toisia koskettaa kovasti.

 

Noita edellä mainittuja asioita kahvikupin ääressä pohdiskelun jälkeen, hyppäsin vaatteisiin, autoon ja kukkien ostoon Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle. Haudalla käynti pistää mielen hiljaiseksi, silmät kosteiksi.

 

Vapun kohokohdan jälkeen alkoi arki. Sitä samaa mitä olen päiväkirjassani usein kertonut. Puiden pinoamista, ruokailu (Mirjamin herkullista kaalilaatikkoa), päiväunet, jonka jälkeen rantaan katsomaan, joko jäät olisivat Kalliojärvestä lähteneet – eivät olleet. Majavat ovat olleet ahkeria rantapuiden kaatajia. Mitenkä ne saisi oikeuden eteen vastaamaan teoistaan? Nostavat vielä padoilla vedenpintaa, ettei meinaa laiturille päästä.

 

Istuimme vielä hetken rantakeinussa. Kaksi pikkulintua kuherteli ja sirkutteli koivun oksalla. Mirjam herkistyi sanoen, mekin voisimme olla noin kuin nuo ihanat linnut. Minä siihen, meinaatko, että oksa kestäisi meitä?

 

Illalla katselin uutisia ja vappupuheita. Vappusatasesta näyttää hyvää vauhtia kehittymässä perinne. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderson esitti esim. sadan euron suuruista seteliä joita voisi hyödyntää monin eri tavoin. En ehtinyt perehtyä ehdotukseen tarkemmin, mutta äkkiseltään idea kuulosti hyvältä. Eli tuetaan kulttuuria, ruokaloita, partureita jne. siten, että setelillä saa heiltä ostaa palveluja.

 

Tietysti tuokin esitys poikii heti joukon epäilyjä, ettei se millään voi onnistua, kuka maksaa ja miksi eivät ne ja ne saa sitä. Tästä tuli eräs hauska tarina jonka aikoinaan kuulin. Ette kyllä arvaa keneltä? Kyllä, eräs konsultti kertoi positiivisen ja negatiivisen ajattelun eroista.

 

Suomessa oli ennen paljon kenkätehtaita. Kuinka sattuikaan, kahden eri tehtaan edustajat lähetettiin samaan aikaan kenkäkaupoille Afrikan Saharaan. Perille saavuttuaan toinen oli kuin maansa myynyt. Ei toivoakaan kenkäkaupoista. Puhelu Suomeen jossa kertoi tulevansa heti takaisin, koska kaikki kävelevät paljon jaloin. Toivonta siis. Toinen heistä taas kiljui riemusta ja juoksi puhelimeen hänkin. Lähettäkää heti tänne miljoona paria sandaaleja, täällä kaikki kävelevät paljain jaloin.

 

Tarinan opetus. Näin eri tavalla me näemme asioita, suhtaudumme niihin ja toimimme. Eli, onko joku asia uhka vai mahdollisuus. Hyvää alkavaa toukokuuta, hyvät lukijani.

 

 

 

 

 

7 Replies to “1.5 – Vappupäivä”

  1. Näinhän se meni meilläkin tuo vappupäivä. Varsin koruttomasti. Ilma tosin oli hieno ja pihatöitä tuli aika mukavasti tehtyä.
    Savusiikaa ja paahtoperunoita hapankaalin kera tuli syötyä. Kastikkeena omatekemä aioli.
    Vappupuheita en niinkään tullut seuranneeksi, sitä vastoin maailmanuutisia tuli katseltua. Kanadan hallituksen toimista tuli tuo avauskin tälle aamulle tehtyä.
    Kaiken kaikkiaan kuitenkin melkoisen rauhallinen vappu,

  2. ” eräs konsultti kertoi positiivisen ja negatiivisen ajattelun eroista ”

    Millainen ihminen on positiivisesti ajatteleva optimisti: hän näkee, miten kauhea kohtalo meitä odottaa, jos kaikki negatiivisuus toteutuu- siksi hän näkee ja toimii asioissa myönteisyyden valossa

    Millainen ihminen taas on negatiivisesti pessimistisesti ajatteleva ihminen: hän näkee kaikki upeimmat asiat silmissään, mitä toivoo, mutta huomaa kauhukseen niiden realistisen mahdottomuuden, kun on liikaa noita jalat maasta leijuvia optimisteja ja, vaipuu murheellisena pessimistiksi

  3. Onhan se toinenkin määritelmä; optimisti käyttää housuissaan korkeintaan vyötä, pessimisti vyötä ja henkseleitä sekä kulkee kädet taskuissa.

  4. – Kun en osaa laskea niin pitkälle, mikä on se karanteenissa olevan ikä, niin menimme aamulla kävelylle Pyhäjärven rinnemaisemista Laukontorille, Hämeenkatua ylös kirkkopuistoon, Mariankadulta Koulukadun kentän ympäristöön. Ristin sielut olivat jossakin.
    – Palaan vielä tähän: Hämeenkadulla rakennetaan nyt ratikoiden virtatolppia ja keskusta on edelleenkin ihan sekaisin. Myymälöiden ikkunoissa on lappuja toinen toisensa jälkeen, suljettu toistaiseksi, myymälätila vuokrataan…

    – Sitten kotilounas alakerran kaupasta eilen noudettu Panhco Villan kanaburrito jaettuna kahdelle.

    – Auton rattiin ja ajelu Pirkkalan kautta Pyhäjärven ympäri, Nokialle, Kaarilaan siirtolapuutarhaan kävelemään. Pari ristin sielua kantoi risuja.

    – Kotiin kamppeet vaihtamaan. Sitten Milavidalle valkolakkisten porukoihin kuvaamaan ja viestittämään kavereille kuvia ja Vapun toivotuksia.

    – Kotiin ja ajelu Ranta-Tampellan kautta Rauhaniemeen ja Käpylään ihailemaan vanhoja taloja. Sitten tankki täyteen ja Arboretumiin.

    – Kaffeelle kotiin
    – Alakerran kaupasta jotakin tarpeellista
    – Iltapäivä – kävely hytisten’
    – Saunaan

    On tämä ”karanteeni” niin kamalaa olla kotona neljän seinä sisällä itkemässä kohtaloaan.

  5. Mulla meni vappupäivän ilta naapurien seurassa. Oltiin levyraatia. Jokainen sai vuorollaan valita yotubesta kappaleen, mitä muut sitten arvostelivat. Yöllä vielä grillattiin pihagrillissä taskulamppujen valossa, vaikka alkoi olla ulkona jo viileä ilma. Nyt velipoika kuorsaa vuotessani, kun se oli pitempään valveilla kun minä. Itse nukahdin jo grilliaterian jälkeen.

  6. Minulla meni osittain tuo vappupäivä ja tämäkin seuraillessani tuota ”meidän Mirriä”; tulee aamusella tuohon saunan nurkalle, katselee tänne ikkunaani. Minähän sitten laitan muikkua ja eineslihapullia herralle aamiaiseksi.
    Eilen halukkaasti söi ja santsasikin; tänä aamuna taas asemoitui siihen ruokapaikalleen, ei syönyt mitään.
    Kunhan siinä nökötteli katsellen kevätaamua.
    Olen miettinyt, kuinka paljon ”Mirrimme” käyttäytymisessä lieneekään ravinnonhankkimista ja kuinka paljon sosiaalista käyttäytymistä?
    Kuka näistä kissoista selvän ottaakaan?

  7. Hienoa, että te muutkin pojat kerrotte kuulumisia miten päivät ovat vierähtäneet.

Kommentoi