Paljon olen eläinten kanssa touhuillut, koirallista elämääkin yli 60vuotta. Koirista uskoisin tietäväni paljonkin ja näyttää siltä, että kissoista on vielä paljon oppimista.
Se, tuo Mirri (vanha Mirri, kuten vaimoni ilmaisu on) kun ilmaantui hiukan runsaat kolme vuotta sitten pihapiiriimme, aluksi luulin, että sitä houkutteli ruoka, ehkä vähän mutta huomasin muutakin. Mirri istuskeli tai makoili päivät pitkät tuolla saunan terassilla, silmät viiruilla, melkein näytti nukkuvan. Oli siis tekemättä mitään, oli vain. Siihen muuten harva ihminen pystyy, siis olemaan vain ja ainoastaan istumaan paikallaan. Koiraltakaan tuo ei aina onnistu.
Minua muuten viehättää se, että tuo Mirri on omalla tavallaan seurallinenkin, vaikka muita ihmisiä väistää.
Nyt viimeinen havaintoni on Mirrin käyttäytymisessä se, että kun menemme saunalle ruokailemaan (Mirrit, en minä), Mirri kulkee edelläni häntä ”lipputankona”, Pikkumirri perässä ja minä jonon viimeisenä. Postipolulla järjestys käännettynä.
Mirrin ensimmäisen hiirihyökkäyksen (myyrä) havaitsin parisen vuotta sitten. Siitä teimme kontrahdin, Mirrille on työtään vastaan sapuskat taattu (ruokapalkka) lopun ikäänsä. Saas nähdä kuinka Pikkumirri omaksuu samat hommat, havaintoa ei vielä ole.
Pikkumirrillä on muuten uskomaton kyky. Se seuraa kyllä minua kaikkialle mutta kun olen lähdössä autolla, Pikkumirri palaa mökilleen, ei tule lähellekkään autoani. Kun palaan, Pikkumirri on vastassa siinä talon nurkalla ja saattelee minut pihaan. Ilmeisesti tunnistaa auton äänen.
Tässäpä tämän aamun Mirrit.
TVstä tulee loputtomasti ruoka- ohjelmia. Kovasti niissä mielestäni on konstailun ja astian makua.