Kaikille vähänkin maamme historiaa ( sota ) tunteville on tullut selväksi, että yksi keskeinen tekijä maamme menestykselle on ollut Suomenhevonen, joka niin rintamaolosuhteissa kuin kotirintaman vuosikymmenissäkin antoi kalliin panoksensa isänmaan puolustamisessa ja eteenpäinviemisessä.
Mutta nyt tunnen kyllä syvää huolestuneisuutta siitä, että raskaan tukkilamuskan eteen ollaan taluttamassa lämminveri- ravuria.
Toki tämä viimeisenpäälle strimmattu ravuri kiittää metsäplantaasille tyhjällä lamuskalla iloisesti korskuen ja into piukassa, mutta kuinkas sitten turpahöylä laitetetaan, kun kuormaan lastataan parkymmentä ikihonkaa ja lunta on mahaan asti.
Silloin kyllä suomenhevosen riimut eivät enään jouda roikkumaan tallin naulassa, kun on aika lähteä suomea puolustamaan etulinjassa ja vastuuta kantaen.
Tämä on tällainen aasinsilta nykypäivän politiikkaan, vaikka aaseja ei nyt enempää pidäkkään valita vastuuta kantamaan.
On sitä Suomenhevosta täällä meidän naapurissa olevalla tallilla kunnioitettu. Molempia on metsätöissä kokeiltu, mutta lämmintä on melko turha metsään viedä.
Muuten avauksessa mainittu parikymmentä honkatukkia ja n metri lunta; ei liene syntynyt hevosta, joka niissä olosuhteissa vetäisi tuon kuorman; se kun ihan vähimmilläänkin painaisi yli neljä tonnia. Arvioni perustuu no 30cm läpimittaisiin ja neljä metriä pitkiin tukkeihin, siis ei mihinkään ikihonkiin, joiden tyven läpimittakin saattaa lähennellä puolta metriä.
Olen nähnyt sellaisia 8-10 tukin kuormia hevosvetoisina ja nekin ajetulla uralla; joten vertaus lienee ainakin ja vähintäänkin hieman yliampuva.
Ihmisten ( päättäjien ) arvostus kotimaisuuteen ja sen puolustamiseen kuullaan nykyään vain juhlapuheissa ja kaikki vieras ja kullaksi odotettu osoittautuukin sitten katinkullaksi, kuten nyt tämän sotiemme jälkeisen historian pahin kriisi osoittaa ( korona ).
Pahaa pelkään, että kun tästä koronasta päästään jälleen kuivalle maalle, niin näiden lämminveriravureiden johdolla palataan takaisin taas sille samalle dolo,-dosalle, jota noudatteen ennen koronaakin.
Itse olen perussuomalaisuuden vakaa kannattaja juuri siksi, että heidän prosyyrinsa painottaa kotimaan ja kotimaisuuden ensisijaisuutta kaikissa olosuhteissa.
Kyllähän se suomenhevosten aika on ollut jo kauan sitten ohi. Oikeastaan loppui silloin kun armeija luopui tykkihevosistaan ja samaan aikaan nuo hevossavotatkin alkoivat hiipua.
Nykyisin on vain noita siroja suomenhevosravureita; ei niistä tukkimetsään ole.
Partasen Kalle taisi olla viimeisiä suomenhevosten kasvattajia, se Kalle sanojensa mukaan treenasi hevosiaan tukki- ja halkometsässä.
Olen minä tuolla Ypäjällä katsellut noita nykyisiä suomenhevosia. Huvittavaa sinänsä, että Ypäjän keskustassa sijaitseva suomenhevospatsas valmistettiin Kiinassa; ilmiselvä mongolihevonen. Merkillepantavaa muuten myös, että nuo suomalaiset harvat hevosmetsurit ajavat kookkailla eurooppalaisilla työhevosilla.