Suomessa taas Venäjänvihaajat rukoilevat polvet verillä sitä, että Putin hallintoineen kaatuisi koronaan.
Minä taas toivon ( en rukoile) että nykyinen hallinto venäjällä jatkaa sitä politiikkaansa, jossa meidänkin itärajamme on muodostunut rauhan rajaksi.
Mutta auta armias, jos näiden ihmisoikeusvouhkaajien ja jihadistien märkä päiväuni toteutuisi venäjällä, niin sen jälkeen itärajammekin vuotaisi kuin seula ja kun meidänkin maatamme johtaisi nykyiset maailmanhalaajat ja parantajat, niin soppa olisi valmis.
Siksi onkin hyvä että venäjällä vielä vallitsee niin valtion kuin yksilönkin kohdalla doktriini, että rajat on rakkautta ja se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Suomessa on vallalla kaikensalliva kasvatuksellinen ja yhteiskunnallinen vääristymä, jossa lapsille on annattu kodin auktoriteetti ja vanhemmat yrittävät kaveripohjalla toteuttaa lastensa kaikki oikut ja mitä erilaisemmat vaatimukset.
Valtiollisella tasolla kansalaiset on opetettu, että yhteiskunta palvelee heitä ja velvoitteet koetaan rangaistuksena.
Isnmaallisuudeta puhuvat vain taantumuksen joukot ja hihhulit luokittelevat sen vihapuheeksi.
Pitkällä tähtäimellä demokratia tekisi Venäjästä vakaamman. Myös valloituspolitiikka todennäköisesti loppuisi. Putin ei ole pahin mahdollinen johtaja Venäjälle, mutta yksinvaltias jättää aina epävarmuuden siitä mitä seuraa ja kuka on seuraaja.
Venäjä on pxxxstä, Suomi Natoon. Piste.
Olen Markon kanssa samaa mieltä meidän natoon liittymisestä ja en usko, että se muuttaisi venäjän suhtautumista suomeen, vaikka ne siitä meuhkaavatkin, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Naapuriin tarvitaan valtaan tyyppi joka ei uhoa ja havittele suurvalta-asemaa (mitähän sillä tekee?) eikä hyökkäile sinne sun tänne. Ja pitää pääasiana kansan hyvinvointia. Ei uhoamista ja pullistelua.
Putin on tuttu ja turvallinen. Maailmaan tarvitaan lisää macho-miehiä sateenkaarilippujen aikakaudella.
Venäjä on ollut imperialistinen jo noin 500 vuotta, on sitä nyt ja tulee olemaan jatkossakin – ihan siitä riippumatta kuka kulloinkin on keulakuvana.
http://jput.fi/Imperialistinen_Venaja.htm
Kai tässä on se kuten lontooksi sanotaan ”the enemy you know”.
Parempi tuttu vihollinen kuin tuntematon. Mene ja tiedä. En minä silti hänestä pidä. Esimerkiksi Kiina on jo eri mittaluokissa luotettavampi taho, vaikka heistä tuhat ja yksi ongelmaa löydänkin, heillä on melko vakaa linja ja halu pelata globaalien pelisääntöjen mukaan. Heidän ei niin sanotusti tarvitse fuskata niin paljon maailmalla (omassa maassaan toki), kun Venäjä ei maailma muuta teekään kuin fuskaa.