Kuten olen sanonut aikaisemminkin, niin tulevat ensikevään kuntavaalit ovat eduskuntavaalien esivaalit.
Sen huomaa jo siitäkin, että kuntavaaleissa ovat ehdolla kaikki valtakunnan ylintä johtoa pääministeri Marinia myöden.
Ja vaikka kuinka jotkut väittävätkin, että vaalit ratkaistaan kunkin kunnan paikallisesti tärkeissä kysymyksissä ja kaveri tuntumalla, niin olen eri mieltä, kyllä eduskunnan ja hallituksen päätökset ohjaavat vaalikäyttäytymistä pääosin kunatavaaleissakin.
Onhan näillä kuntavaaleilla ennenkaikkea suuri imagollinen merkitys ja jos näissä menestyy, niin se luonnollisesti poikii menestytä myös parinvuoden päässä oleviin eduskuntavaaleihin. Ja vaalitappiotakaan ei voitoksi käännetä eduskuntavaaleihin mennessä, ne ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan.
Perussuomalaiset kun pitävät kuntavaaleissa esillä valtakunnallisia teemoja, mutta kun ihmiset turuilla ja toreilla juuri näihin haluavat vastauksia saada, niin pitäisikö niistä puhuminen ja tiedottaminen ihmisille kieltää muiden puolueiden mieliksi.
Marinin suosiolla demarit ratsastavat ja tulevat olemaan jatkossakin suurin ryhmittymä kaupungissa.
Demarit takovat nyt kun rauta…eiku Marini on kuumaa, mutta se saattaa kylmetä nopeastikkin, kun muistelee Sipilän jyrkkää pudotusta pääministeriaikanaan, kun tultiin lähes 25% kannatuksesta roheeseen 13%
Kuluttajasuojan kannalta aivan ensiarvoisen tärkeää olisi se, että hallitus tuo syksyn aikana sote-maakuntahärdellin eduskuntaan, jotta niin kuntapäättäjät, mutta varsinkin kuntalaiset tietäisivät millainen on hallituspuolueiden visio tulevaisuuden kunnista.
Jonkin verran vaikuttaa aiheuttavan ihmetystä Marinin kuntavaaliehdokkuus, kun avusta-armeijaa perusteltiin ministerien suurella työmäärällä, mutta ainahan niitä avustajia voi nimetä vielä lisää.