Maailman kaunein auto, (ehkä?)

Yleisön pyynnöstä postaan muutaman kuvan antiikkiautostani.
VW Karmann Ghian syntytarina on mielenkiintoinen [Wikipedia]:

  1. Paljolti Volkkari Kuplan standardiosia
  2. Italialaisen  Carrozzeria Ghia SpA-suunnittelutoimiston upea korimuotoilu
  3. Erikoiskorivalmistaja Karmannin kyky pokata pellistä pyöreitä muotoja ilman saumoja. (Karmann ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 2009, ja Valmet Automotive osti sen.)

Vuonna 1964 Karmann Ghia 1200 valittiin Baden-Badenin kansainvälisessä autonäyttelyssä maailman kauneimmaksi autoksi.

Karmann Ghia
Karmann Ghia ja sen kuljettaja

Tuotin 1958-mallisen Karmann Ghiani Suomeen 1993 (kuva yllä). Eli se on (onneksi) elänyt reilusti yli puolet elämästään Kalifornian kuivassa sisämaassa, joten se oli hyvin säilynyt, mutta maali ei ollut enää priimakunnossa.

Karmann Ghia
KG Työvaiheessa

Jokunen vuosi sitten päätin maalauttaa sen ja yllä välivaihe. Sattuneesta syystä projekti venyi useita vuosia ja samalla korjattiin muitakin vikoja.

Karmann Ghia
Karmann Ghia Haukilahden rannassa

No lopputulos on loistava. KG katsastettiin viime syksyllä ja oli liikenteessä joulukuun alkuun asti.

 

17 Replies to “Maailman kaunein auto, (ehkä?)”

  1. Avo Renault Meganen 2000 luvun puoliväliltä oleva kori on myös Karmann korisarjaa, hienoja vehkeitä.

    1. Karmann on tehnyt myös useille muille autovalmistajille koreja:
      Chrysler, Porsche, Mercedes-Benz, Volkswagen Group sekä Valmet Automotive (rättikatto Saab 99).

  2. Maailman kaunein, Harri kuten hyvin tiedät makuasioista on turha kiistellä, mutta samaan aikaan pitää tunnustaa se, että huonosta mausta voi aina huomauttaa 😉

    Onko Karman sitten maailman kaunein auto, vai löytyyö sille haastajia vaikkapa Jaguar E-type sarjasta, niin väittely on loppumaton suo.

    Henkilökohtaisesti voisin mainita useita eri automalleja / merkkejä, mutta makuasiosta on edelleen turha kiistellä.

    1. Mika, jos tarkennetaan, niin noita arvioita kuului välittömästi Karmann Ghian julkaisun jälkeen 1956, ei ehkä enää tänään. Ja vielä lisättiin, että ”kaunein hintaluokassaan”. Olihan VW KG aika edullinen urjheiluautoksi.

  3. Kun opiskelin muotoiluinstituutissa, niin uskoisin että eräs silloinen muotoilunopettaja pitäisi tuosta kovasti. ja pidän toki minäkin. Kauniin pelin olet hommannut.

  4. Minä kun en erityisen autokeskeinen ihminen liene ja varsinkaan kun en autossa paljonkaan kauneusarvoja näe. Olen enemmänkin käyttövarmuuden ihannoija, Volvo on siitä mainio esimerkki.
    Forssassa piti vuosikymmeniä linja-autoasemalla pientä ruokakauppaa, melkeimpä kioskia mies joka ajeli Pv-farmarilla niin kauan kuin seudulla olen asunut (yli 30v), nyt on kauppa vaihtunut kahvilaksi mutta silloin tällöin IDA:kin (rek n:o IDA-xx) ilmestyy siihen parkkipaikalle.
    Kyllä Pv oli Amatsonin lailla auto. Mutta kuten Mika sanoi; makuasia. Viimeinen oma autoni oli MB-609, kunnollinen 4,00ltr kone, alapuoliset nokka-akselit, jakopäässä ”kettinkiveto”. Se oli mielestäni auto.
    On minulla Volvokin ollut, 240D ja hyvä auto olikin.
    Nyt ajellaan pikkuruisella perheautolla Fiat Doblo Maxi Natural power. Toimiva se sekin.

  5. … jatkan; kyllä tuo ensimmäinen linkki aukea, kun hiukan temppuilee- siinä koko komeus on kuvin esitelty.

    … mutta miksi näin koen ?

    Kauneus on katsdojan silmissä, mutta tuo on jotain silmiä hivelevän persoonallista ja virtaviivaista.

    Tekniikasta hiukan.
    Se oli maailman edistyksellisin monessa mielessä.
    Turvallisuusratkaisut olivat valtava massa nokassa varapyörineen, yksipuolainen ratti meni kasaan törmäyksessä. Turvavyöt, pehmustettu matkustamo. Lukkiutumattomat huipputehokkaat jarrut.
    Nykyään kolarissa massan sijasta yritetään sitoa kolarienergiaa muilla tavoin.

    Etuveto, edessä leveämpi raideleveys kuin takana, joka piti auton erittäin vakaana kaikissa olosuhteissa.
    Kääntyvät lähi- ja kaukovalot yhdistettynä rattiin.
    Ilmajousitus (kulkee hiljaa kuin kissa), vaikka pellolla.

    Pyörän vaihto takana: auton maavaran nosto ilmajousituksella maksimiinsa 40-50 cm. Metallipukki alle, yksi mutteri takalokasuojasta pois ja irti, yksi mutteri pyörästä irti ja vaihto. Samalla pystyi pesemään kurat pois laajalti. Edessä ei irrotettu lokasuojaa, mutta helppoa sekin.

    Moottoriremontti, jota saatettiin tarvita jossain 300 000-400 000 km:n jälkeen: Ei sylintereiden ”hoonausta”, vaan vaihdettiin irtonaiset sylinteriputket ja männän renkaat. Eräs kaveri tekin sen puolessa työpäivässä.

    ID:n ongelmat olivat ilmajousitussylinterien kuluminen ja ruoste Suomen suolatuilla teillä.

  6. Heikki, onhan tuo Citroen jo suorastaan taideteos ja mikä ajettavuus niin isoilla kuin pienilläkin teillä.

Kommentoi