1.4 2020 – mikään ei huvittanut

 

Eilen satoi lunta, tuuli myllersi. Mieliala ilman mukana alakuloinen – mikään ei huvittanut. Kunnan sivuilla oli tilinpäätös. Selailin sitä, mutta ei, edessäni oli lukuja ja numeroita, ajatukset jossain ihan muualla.

 

Puhelin pöydällä, soittelisinko? Olkoon, aloin katsoa Sydämen asialla sarjaa. Yhä vetämätön olo, jos köllähtäisi sohvalle, ottaisi nokoset. Vilma oli samaa mieltä (tällä kertaa), tunki itsensä kainaloon. Puolen tunnit torkut, vähän syömistä.

 

Päätin pitkästä aikaa paneutua vanhaan kotimaiseen elokuvaan. Elokuva oli Hella Vuolijoen teoksen pohjalta, Edvin Laineen ohjaama, Niskavuoren Heta, vuodelta 1952. Pidin kovasti, vaikka Rauni Luoman esittämä Hetan kylmyys miestään ja perhettään, yleensä muita kohtaan, sai kylmän väreet kulkemaan selkäpiissä. Tässä kohtaa on pakko sanoa, kyllä ennen oli paremmin. Nimittäin äänestä sai selvää, mikä on nykyajan suomalaisten elokuvien iso puute.

 

Lyhyesti sanottuna päivä oli tylsä, mitä nyt ne pienet kohokohdat kun rakkaalleni soittelin. En usko koronan vaikuttaneen – välillä vain elämä menee vuoristorataa – niin kai sen täytyykin mennä. Miten muuten osaisi nauttia hyvistä hetkistä, ellei ole matalapaineita? Erikoisesti vanhemmalla iällä olen huomannut ilmojen vaikuttavan suuresti mielialaani. Miten hyvät lukijani teillä on.

Toki korona harmittaa kun ei pääse ihmisten kanssa kasvotusten puheille, korkeintaan kaupan työntekijöiden kanssa pikaisesti, niin mahtavia kuin ovatkin.

Huomenna paistaa aurinko, käyn heti aamusta kaupassa ja ajelen Mirjamin luo. Mieli virkistyy ja luonnosta saa happea ja raitista ilmaa – ja taas elämä jatkuu.Mitäs koronasta jaariteltaisiin?

  • asiantuntijoille tulee paljon kysymyksiä YLE: kautta, joita sitten päivälähetyksissä puretaan.
  • ihmisiä tuntuu tosissaan pelottavan, riittävätkö hoitopaikat kaikille.
  • luotan sataprosenttisesti julkiseen terveydenhuoltoon ja uskon vahvasti, että kaikki saavat tarvittavan hoidon.
  • me kaikki omalta osaltamme turvaamme sen, eikö niin
  • testien lisäämisestä puhuivat illan ajankohtaisohjelmassa. Vähän hyökkääviä ovat toimittajat. Varmaan paineen alla hekin, kansalta satelee kysymyksiä ja selviä vastauksia ei ole antaa.

 

Mitä teen kun rajoitukset ovat ohi ja hengissä selvitty? Ajelen kirkolle, vaihdan kuulumisia kihniöläisten kanssa ja muittenkin jotka jutulle tulevat. Haen Mirjamin ja menemme Virtatuvalle tapaamaan ystäviä. Olen iloinen, tämäkin oli yksi matka elämässäni.

 

No pitäähän se kevennys tulla, kun tavaksi olen ottanut. Olen puhunut mielenterveyden kestämisestä näinä aikoina. Mielenterveys – sekä vapaaehtoistyössä olevat viljelevät myös oman alansa huumoria. Varmaan kestävät paremmin – en tiedä. Laitetaan muutama lyhyt:

  • sairastetaanko mielisairaalassa mielellään?
  • miksi idiootti pitää kämmeniä korvillaan? Estääkseen ajatuksiaan karkaamasta.
  • hyvä tohtori, valitti potilas tultuaan psykiatrin vastaanotolle – minusta tuntuu kuin olisin jokin palapeli? Kootkaa itsenne, hyvä mies.

 

Muistakaa ystävät aprillipäivän vaaroista. Voitte joutua pilan kohteeksi.

9 Replies to “1.4 2020 – mikään ei huvittanut”

  1. Meidän piti pitää ensi viikonloppuna saunailta kolmen kaverini kanssa, mutta piti perua kun nuo kaverini asuvat Helsingissä.

  2. Vähän samoja aatoksia. Elän, sen tunnustan, paljonkin sääolosuhteiden mukaan. Kamerat kun tarkastelin aamusella, ei mitään liikettä pihapiirissä kummallakaan, siis samaa mieltä eilisestä säästä luonnon eläimetkin.
    Nyt taas näyttää hyvältä; tositv:kin alkoi juuri lähetyksensä, kanat käppäilivät pihalle aamiaistaan nautiskelemaan ja keräilemään luonnonantimia, lehahtihan siinä puolenkymmentä mustarastastakin pihaan ja naakkapariskunta. lehteä kun hain, nyt mustarastaat lurittelivat innokkaasti jo siinä ennen viittä.
    Aamukevennys minultakin; mies meni vessaan asioimaan, vaimo painosti; pesithän kätesi, johon mies, tietenkin, luuletkos sinä, että minä pippeliini pesemättömin käsin kosken.
    .

  3. Luonto parantaa ( eilen) :

    1. kerran kävelin(mme) eilen Pyynikillä järven rannassa 3 km.
    2. kerran kiipesin rinnettä ”piispankurviin” yht. 2 km.
    3. kerran näkötornin harjulla 4 km.
    4. kerran Metsolle nuotit palautusluukkuun 1,5 km.
    5. Puolityhjästä Prismasta välttämättömät ( autolla).
    6. Unohtunut juusto ja maito alakerran K-marketista.
    7. 100 rappusta alas ja ylös muutaman kerran.

  4. Alakulo vie karvat alapäästä, yläkulo yläpäästä.

    Viluttaa, vaikka on vällyjä päällä, olisikohan syynä Uusimaalta tullut mummelin rusinapitko. Myös eilen syömääni valmisvoileipää tai salaattiannosta voi epäillä. Raakatavara lienee hyvä alusta viruksille, jotka eivät välttämättä kuole pakastaessakaan.

    Kuumemittari kuitenkin näyttää vielä normaalilämpöä.

    Varmuuden vuoksi sanon morot kaikille, myös kolmen riskin timpermannille, Tepille.

  5. Äläs nyt Mage; kerrankos meitä aikuisia miehiä viluttaa; ei liene mikään katastrofi. Kävin tuossa aamupäivällä ihan pikaisella pyörälenkillä ja kuten tuo Heikkikin sanoi, kyllä se raikas ulkoilma saa ihmeitä aikaiseksi.
    Minulla tuo pyöräily on paras liikuntamuoto (nuo nivelrikkoiset polvet), joskin tämä vanha osuuskauppa myöskin on hyvä innoittaja ulkoiluun.
    Pahintahan on irrottaa otteensa elämän köydestä, se on menoa silloin.
    Nikke Pärmin sanoin; ei kannada olla pessimisdi, pitää olla onasnisdi.

    1. Vilutus johtuikin siitä, etten ollut syönyt yli 12:een tuntiin. Sairaalassa hävisi 14 kiloa, läski ei enää riittänyt, lihakset ovat surkastuneet etenkin käsivarsissa.

      Kuulun parhaaseen A riskiryhmään.
      Kävin yökävelyllä. Roikuin koulun pihassa rekillä, jotta voimaa palautuisi.

      Kuuntelin järvellä jatkuvaa ryskettä railojen revetessä. Huomasin nukkuneeni päivällä onneni ohi. Jäällä oli loistava hiihtokeli. Viiden sentin lumi oli jämähtänyt jäähän kiinni. Sen parempaa retkeilykeliä on turha toivoa.
      Siltojen pieliä on syytä varoa. Jää oli sulanut ällistyttävän pitkälle.

      Tähtitaivas teki taas vaikutuksen. Olen haaveillut kattoikkunasta sänkyni yläpuolelle.
      Voisin ottaa makuupussin kainaloon ja mennä nukkumaan johonkin kasvihuoneeseen. Siinä ohessa tähyisin taivaan valoja, jotka ovat lähteneet maata kohden kenties tuhannen vuotta sitten.

      Tuntuu siltä, että sairaala-aika olisi parantanut likinäköisyydestä ja hävittänyt toista silmää ainakin 30 v. haitanneen hajataitteisuuden. Molempien silmien antama kuva yhtyy. Ehkä joudun hommaamaan uudet lasit, koska toisessa linssissä on korjaus.

      1. Kyllä tuo tähtitaivas aivan ihmeellinen on. Olen sitä monasti rekikoirareissuillani tiiraillut kun lumikuopassa, poronnahkojen päällä ja makuupussistani katselin.
        Viimeiset tämmöiset yöpymiset tein siinä 2000-luvun alussa, siis parikymmentä vuotta sitten.
        Tuo rekkihomma, sen teen kotona kun minulla on rekki työhuoneeni ovessa, yöllinen kävely se vasta unta antaa, minä vaan kun en pysy hereillä iltakahdeksan jälkeen.

Kommentoi