Heräsin puoli kaksi yöllä kesäkuun ensimmäiseen päivään. Hah hah haa, koin iloisen yllätyksen. Huussissa käydessäni kohtasin siilin. Teputti nurmikolla ja arastellen etsi piiloa. Juttelin hänelle ja toivotin hyvää kesää.
Mikäs tässä on kesää viettäessä Tiaisen tontilla, kun pääskyset tekevät pesää, kirjosiepot täydessä puuhassa, siili on ottanut paikan kodikseen ja käki kukkuu lähistöllä. Kuivaa on kovasti, joten kastelin illalla kukkia ja nurmikko alkaa kaivata leikkuuta.
Tänään otan veljen mukaan Virroille. Vähän laitetaan porukalla töitä järjestykseen. Tarkoitus on lämmittää sauna ja pulahtaa uimaan. Toistaiseksi (kello on 6.19) on pilvistä, mutta hellettä on luvattu. Raportoin myöhemmin kuinka kävi, menikö ns. pupu pöksyyn.
Unet ovat kyllä ihmeellisiä. Viime yönä mukana oli elokuvaohjaaja Timo Koivusalo, paras kaverini Antti ja tietysti hitsattiin turvekärryä. Ei ihme, että heräsin hikoiluun. Kyllä yöllä ”hirsien kiskominen” on raskasta puuhaa.
Päivä hipoi täydellisyyttä. Veli Rauno kärräsi puita, minä ajoin nurmikkoa. Sitten Rauno kärräsi puita edelleen, minä istuin auringossa ja solidaarisuudesta hikoilin veljeni puolesta. Seuraavaksi oli patojen purkamisia. Järven toisessa päässä tapasimme mökilleen saapuneen Marja – Tertun ja hänen 18 vuotiaan kissansa Robertin. Ihmettelimme majavia ja niiden tuhotöitä kehuimme kaunista kesäilmaa. Parasta kesää on myös tavata hyviä naapureita ja vaihtaa kuulumisia.
Rantasauna ja talviturkin heittäminen porukalla kruunasi päivän. Mirjam vielä passasi veljekset, että mahat paukkuen lähdimme kotia kohti. Ja saihan Mirjamin Pekka kissa ahvenen syötäväkseen.
Korona päivitys:
- kovasti olivat kansalaiset heti aamusta liikkeellä kun kaljahanat aukesivat. Vissiin on maltillisesti toimittu ja turvallisuudesta hyvin huolehdittu.
- kaupassa oli uusia perunoita – ruotsalaisia. Sanoin etten osta koronaperunoita. Olinko ilkeä ruotsalaisille?
- pääministeri Sanna Marin palasi sairaslomaltaan. Hyvä niin, hän saa joukkonsa taas ojennukseen, uskon niin.
Päiväkirjani tähän kohtaan iski tyhjyys. Ei ajatuksen ajatusta mistä kirjoittaisi loppukaneetin. Kone kiinni ja television ääreen. A – Studiossa Katri Makkonen kiusasi ulkoministeri Pekka Haavistoa lopussa typerillä kysymyksillä Haaviston Gallup kannatuksen hiipumisesta. Mitä hemmettiä se kuului illan aiheeseen Al – Holin pakolaisten tulosta? Laitoin television kiinni ja painuin nukkumaan. Aamu oli iltaa viisaampi ja sain kirjoitettua tämän osion.
Tiedätte varmaan tunteen kun tekisi mieli nielaista sanat takaisin. Olin hammaslääkärissä ja hän kysyi, missäs se kipeä hammas on? Töksäytin, suussa. Onneksi oli huumorintajuinen lääkäri, muuten olisi saattanut pora tehdä omia tekojaan ja vitsit olisi ollut vähissä. Oliko tämä tarina totta vai tarua?
Hienoa Hannu, että siilihavainnotkin teit.
Siilihavainnointeja vaikeuttaa oikeastaan se, että alkukeväästä siilit heräilevät horroksesta, alkaa lisääntymispartnerin etsintä. Tällöin siilejä havaitaan laajemmiltakin alueilta.
Kun siilit ovat pariutuneet; alkuillasta naaraat käyvät ravinnonhankinnassa, aamuyöstä taas kerätään pesätarpeita.
Tuo riistakamera on mielestäni aivan oivallinen kapine, jos pihansa siilitilannetta haluaa kartoittaa.
Minäkin luulin meidän pihan siilitilanteen olevan heikomman kuin se sitten itseasiassa olikaan.
Tosiasiassa siilit ovat vähentyneet mm ”rakennenurmikoiden” lisääntyessä ja tämmöisten, kuten meilläkin; viidakkopihojen entisestään vähentyessä.
Meillä edelleenkin on tilaa kaikenlaisille kulkijoille.
Tänään omenapuut oikein räjähtivät kukintaan; tulee ilmeisesti hyvä omenavuosi kun noita pölyttäjiäkin näkyy riittävän.
Kiitos Kalle kun annat tietoa siilien elämästä. Riistakameraa on kyllä mietitty. Olishan se mukavan seurata mitä yön aikana tapahtuu.