13.4 – tukala ensimmäinen pääsiäispäivä

 

 

Jos ei olisi tätä sosiaalista mediaa, tuntuisi kuin maailma olisi kertalaakista pysähtynyt. Aamupäivällä lumisade lakkasi. Puiden latvat eivät hievahtaneetkaan. Lintuja tai ihmisiä ei näkynyt. Oli vain täydellinen hiljaisuus.

 

Yöllä heräsin voimakkaisiin niska – hartia särkyihin. Kipulääkkeitä kitusiin ja sain nukuttua yön. Unimaakari kuljetti monenmoisiin seikkailuihin, voi tytöt ja pojat jos vain tietäisitte, vielä kun itse muistaisin. Suututtaa nuo minun aivot. Yksi yö tein mestarillisen laulun. Sanat ja sävel aivan erinomaiset, varma hitti olisi ollut. Aamulla ei hajuakaan sävelestä tai sanoista. Aivoni eivät suostuneet kertomaan teoksesta yhtään mitään. Tai sitten unohdin tallennuksen – voi perkule.

 

Päivä meni laiskotellessa ja lievässä ketutuksessa. Lumi maassa vei sen pienenkin innon lähteä ulos. Siispä sisällä, päiväunia, pieniä torkahduksia, Vilman kanssa seurustelua ,(johon hän suhtautui hyvin nuivasti), mitä nyt kun ruokakuppia piti täydentää.

 

Televisiosta tuli mitä tuli. Paitsi kerran mainitsemani Olohuone ohjelma YLE: n ykkösellä. Vahingossa menin kanavalle ja siellä esiintyi Olavi Uusivirta. Esitti katsojien lähettämiä vanhoja klassikkoja. Aivan upea esiintyjä, minulle täysin uusi kokemus laulajana, elokuvista kyllä tuttu.

 

Saavalaisen kirja katseli syyttävästi, en saanut alettua. Ongelma on siinä, että tartuttuani kirjaan, en malta lopettaa. Arvatkaa mitä siihen sanoo kaularanka, hartiat ja niska. Ja tämä kirjoittaminen, sain siitä muistutuksen kuten viime yönä. Kun ei malta lopettaa ja kun on alkanut savotan, ei sitä kesken jätetä.

 

Korona tilanne:

  • oma tilanne ihan kohtuullinen. Täytyy vaan suhtautua kuin muihinkin sairauksiin jotka rajoittavat elämää. En pysty lenkkeilemään, pyöräilemään ja hyötyliikuntaakin pitää tehdä maltilla. Näin toimin myös koronan osalta.
  • Ennustavat epidemian toisen aallon tulevan. Sanonko suoraan? Voi paskan marjat, jos tulee. Voi vain arvailla mitä kaikkea tapahtuu kesällä, jos yhä joudutaan rajoittamaan elämää?
  • sekin vielä, että parantuneet kantavat yhä virusta. Mitä se merkitsee? Voi herran pieksut missä liemessä vielä voimme olla?
  • ehkä muistus ihmiskunnalle, kuinka mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, on paikallaan. Maailma on vain elänyt kuin ”pellossa” talouden ehdoilla ja unohdettu kaikki muu, ja nyt olemme tosipaikan edessä.

 

Sanokaa nyt ystävät, miksi siivous on vastenmielistä kuin mikä. Lauantaina lupasin Mirjamille ottaa pyhänä imurin, puistella matot ja vähän pölyjäkin pyyhkiä. Ette sitten kerro hänelle, lupaukseksi jäi. Tekosyitä löysin itselleni pilvin pimein ja tässä nyt ollaan – imuri jäi komeroon ja matot yhä lattialla. Oli päivässä hyvä puoli, pilvinen sää ja olin ilman valoja. Hyvin tulimme toimeen pölyjen kanssa tämänkin päivän ja jäivät roskat ja pölyt ihan kiltisti odottamaan huomista päivää – josko silloin?

 

Hauska tapaus:

Kaksi siiliä tapasivat. Miksi sinulla on side toisessa etukäpälässä? No kun selkää kutitti niin saamaristi.

 

 

 

3 vastausta artikkeliin “13.4 – tukala ensimmäinen pääsiäispäivä”

  1. Heh heh, varsinkin tuo viimeinen virke, siilit; minulle niin rakkaat piha-asujat. Tänä aamuna ei yhtään seksikohtausta kameralla.
    Jani Kaaron kolumnin luin päivän uutisannista. Miksi me suomalaiset emme arvosta kotimaisia perusjuureksia; kaali, porkkana, lanttu, nauris … jne. Ei, pitää olla avokadoa, kvinoaa ja jos mitä.
    Meidän kanamme ovat varsin arvostettuja makutuomareita; kaali, porkkana, lanttu jne, kelpaavat, yritän noudatella kanojemme suuntausta.
    Kuinka monikaan on maistanut haudutettuja lanttulohkoja hunajalla maustettuna, moniko on maistanut valkosipuli/perunaa paahdettuna?
    Meillä on uskomaton varanto kotimaisissa juureksissa ja yrteissä; mihin tarvitsemme noita kaukomailta, ryöstöviljeltyjä kasviksia? No trendikästä tuo esittämäni ei suinkaan ole mutta ei ole esittäjäkään.

  2. Minä olen kyllä suomalaisten juuresten ystävä. Nauriita yritin kasvattaa muutama vuosi sitten, mutta tuli pieniä ja matosia. Kaalia syödään paljon eri muodossa ja hernekeittoon laitettiin lanttua. Viime kesänä ei ollut porkkanaa maassa, sitä ennen aina ja kyllä on hyvää syksyllä suoraan penkistä nypättynä. Hernettä on joka vuosi ja oma mansikkamaa.

  3. Minun ainut ”viljelykseni” on muutaman neliön kaskinaurismaa. Perustin sen puutarhamullalle ja koivuntuhkaa ja fillerihiekkaa.
    Siemenet ovat aikanaan löytyneet kirjekuoressa erään vanhan mökin ullakolta; lienevät sitä venäläistä kaskinaurista Karjalasta. Tuholaistorjunnan suoritan siellä kuin muuallakin, nokkosvedellä ja raaka-ainetta meillä riittää.
    Siitä aina kylvön jälkeisenä syksynä vien hiekkalaatikossa kellariin siemennauriit. Tuo lajike on tietämäni mukaan (MTTK Jokioinen) n 300 – 400 vuotta vanha lajike.. Siitä annoin aikanaan sinne pienen erän kun halusivat.
    On muuten uskomattoman makea nauris ja varsinkin haudukkeena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *