16.4 – jotkut eivät piittaa

 

 

Sää meinaa yrittää väkisin nujertaa mielen. Nollakeli ja ilman kosteus ovat myrkkyä koko kropalle ja tietysti se myös syö miestä. Mutta pusketaan sitkeästi läpi räntäisen kevään. Ai ai, miten mukavalta sitten tuntuukaan kun aurinko lämmittää, luonto alkaa vihertää ja kevät näyttää parhaita puoliaan.

 

Aamut alkavat nykyään ”hässäkässä”, vaikka ennen kuutta nousen. Varsinkin kun on kaupassa käyntipäivä. Kello 8 jälkeen täytyy ehtiä kauppaan, riskiryhmäläisten ajalla. Sitä ennen on ehdittävä tehdä aamutoimet ja saada uusi teksti valmiiksi. Onneksi olen jo tekstin sisäistänyt päähäni, ettei muuta kuin naputella koneella – jos kaikki ideat ja ajatukset muistan.

 

Päivä meni rattoisasti. Kunnes!! Ystävä soitti, kysyen voisinko käydä hänelle kaupassa hakemassa pari tarpeellista asiaa, hän itse ei pääse kotoaan. Kilttinä poikana ja aina valmiina auttamaan lupasin käydä. Tähtäsin kauppaan, ettei autoja ollut kuin muutama parkissa. Menin sisälle ja mitä silmäni näkivätkään???

 

Ensimmäisenä näin pariskunnan lapsensa kanssa pyörivän kärryn kanssa kuin eivät koskaan olisi kuulleetkaan koronasta. Matkani jatkui osastolle josta nappasin ne kaksi tuotetta jotka olin luvannut hakea. Annas olla! Lähestyin kassaa ja nyt vasta ällistyin. Näin kuinka äiti ja kaksi noin kymmenvuotiasta lasta olivat kiinni toisissaan, heidän takanaan myös äiti kahden lapsen kanssa – kaikki yhdessä sumpussa. Kuusi ihmistä lähes myyjän iholla – onneksi pleksi hieman suojeli myyjää. Hän hymyili poppoolle väkinäisesti, vaikka varmasti mieli kihisi kiukusta.

 

Ensimmäisen perheen äiti aivasti mojovasti ja suoraan kouraansa, otti myyjältä pokkana kuitin kuin ei mitään. Kuvaannollisesti purin kieltäni – oli hilkulla, etten avannut leipäläpeäni.  Sanokaa nyt hyvät ihmiset mikä näitä vaivaa? Ovatko he täysiä pölvästejä, joille on ihan outo asia rajoitukset ja suositukset? Vai ovatko muista ihmisistä piittaamattomia? Mitä näille pitäisi tehdä?

 

On annettu ohjeistus vain yhden perheenjäsenen käyvän kaupassa. Ymmärrän yksinhuoltajia jotka eivät voi jättää pieniä lapsia kotiin. Mutta nämä kuvailemani kassalla olevat lapset olivat sen ikäisiä, että olisivat voineet odottaa kotona tai autossa, tai käyneet vuorollaan hakemassa karkkeja.

 

Ja hallitus avaa rajoja, luottaen ihmisiin. Ymmärrän hallitusta, koska olisi tainnut olla kova vääntö perustuslakivalionkunnan kanssa. Kauhulla ajattelen viikonloppua ja kuinka mökeille lähtö polttelee monien mielessä.

 

Ja jos tuollaiset käytökset ovat yleisiä mitä itse näin suhteellisen pienellä paikkakunnalla, mitä on odotettavissa kun kevään edetessä ryntäys maalle alkaa todenteolla. Haluaisin luottaa ihmisiin. Haluaisin uskoa ihmisiin. Mitä muuta voi kuin uskomattomana pyöritellä päätä, odottaen pahinta, joiltakin järjen hivenenkin puuttuvan?

 

Korona uutisia:

  • Virologian professori Olli Vapalahti oli Ilta-Sanomissa sitä mieltä, että kesän festarit ja muut joukkotapahtumat tullaan perumaan. Miten käy Virtain Perinnekylän juhannuksen avauksen? Miten Juhannustanssien? Ei auta, ei auta, on vain hyväksyttävä tosiasiat. Ja lopulta, ovathan nuo pieniä asioita, kun ajatellaan kaikkea sitä kärsimystä mitä ihmiset ympäri maailman kokevat. En valita, enkä ruikuta.
  • laittaisitko sinä suusuojaimen jos sitä suositeltaisiin? Minä en ainakaan tässä vaiheessa, koska uskon, että siitä voisi itselleni olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Työelämässä yritin käyttää ja hikosin kuin pieni porsas. Lasit huurtuivat. Todennäköisesti räpläisin maskia, pyyhkisin hikeä jne.
  • sitkeä tuntuu virus olevan. Yleensä kausi influenssat tulevat ja menevät, mutta tämä ei niin vain luovuta. Kerrankin kun toivosi kiinalaiselta lähtöisin olevalta lyhyttä kestoa, sitten kuin kiusallaan, se kestää ja kestää ja kestää.

 

Sitä ihmettelen kuinka puupäitä me ihmiset olemme. Kerta toisensa jälkeen luonto huiputtaa meitä, emmekä ikinä opi. Taas tuli muka kevät, talvivaatteet vietiin komeroihin tai vintille. Oli mukava tepastella keveämmissä asuissa. Grillit kaivettiin esiin, pihoja lakaistiin ja talvirenkaat vaihdettiin. Ja taas luonto oli nauruun tikahtua, kun heitti lumet maahan, peittäen kaiken alleen. Ihmiset pärskivät, autot ovat katollaan ojanpenkoilla ja yksinäinen surullinen grilli värjöttelee lumen alla.

 

Varoitus tosikoille naisille!! Seuraa sovinistinen vitsi:

Pitkän mietinnän tuloksena olen tullut siihen päätelmään, että jos naisia ei olisi – kaikki miehet olisivat täysin virheettömiä.

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “16.4 – jotkut eivät piittaa”

  1. Veikkaan, että tulee räntäinen vappu. Isommat lumisateet toukokuussa edellyttäisivät tulivuorenpurkausta tai muuta mullistusta.

  2. Arvaa, miksi kylän miehet ja kaduntallaajat eivät välitä mistään ohjeista yhtään mitään. Katos, kun niiden mielestä kaikkea pitää vastustaa ja, kun vielä viisi huulipuna-akkaa johtaa maata äijänkörmyjen sijasta.

Vastaa käyttäjälle Mage Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *