16.5 – lastenohjelmat

 

 

Lauantaiaamu alkoi maa lumesta valkoisena. Osaa olla kevättä. Alkaa pikkuhiljaa kypsyttää kesän odotus. Kyllä ihmiset ovat vaan säästä riippuvaisia. Mielenterveyttä koetellaan. Näillä mennään, minkäs teet.

 

Huh huh, että säikähdin pahanpäiväisesti. Minä, lähes täydellinen ihminen luulin hetken aikaa todella olleeni väärässä, mutta erehdyinJ).

 

Aamun uutiset kertoivat kasvomaskeja tulevan pian solkenaan. Kahvia juodessamme Mirjam totesi, nyt tulee kaikesta kitinää pitäville kiire keksiä uusi haukkumisen kohde. USA: n presidentti Trump uhoaa maan kehittäneen oikein superydinaseen. Voi herranen aika. Maassa kuolee koronaan ihmisiä joka päivä isot määrät ja Trump kehtaa ylvästellä uudella tappovälineellä.

 

Televisio on auki heti aamusta. Harvinaista, sillä yksin ollessani en toosaa aukaise näin varhain. Kakkoselta tulee lastenohjelmia, Mirjam tykkää niitä katsella. Hän on pistänyt merkille kuinka kaupallisten kanavien lastenohjelmat ovat hyvin väkivaltaisia, mutta YLE:llä mukavia ja herttaisia.

 

Uuni on lämmennyt aamun askareiden aikaan ja torjuu näin ääretöntä kosteutta. On aika lähteä asioille ja kohti päivän seikkailuja. Mitä sitten ovatkaan.

 

Päivä vierähti totuttuun tapaan. No mutta kuulkaa, kävimme katiskan katsomassa ja mikä siellä olikaan? Kaksi ja puolikiloinen hauen vonkale. Järvessä veden lämpö oli 8 asteista. Kohta voi saunan kautta pulahtaa uimaan.

 

Korona huomioita:

  • näyttää vauhti kiihtyvän kun koronasta yritetään alkaa kerätä poliittisia irtopisteitä. Petteri Orpo epätoivoissaan heittelee likasankoa hallituksen niskaan.
  • elinkeinoministeri Mika Lintilä taas odottaa koronapommia syksyksi kauhulla. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi rauhoitella kansalaisia eikä maalailla piruja seinille?
  • mitä urheilu on ilman yleisöä? Saksassa jo pelataan jalkapalloa tyhjille katsomoille. Onko järkee vai ei, eikö noin laulettu aikanaan?

 

Toisessa iltapäivälehdessä oli ns. hallitusviisikon ylioppilaskirjoitusten arvosanat. En niihin puutu, mutta sen sijaan pohdin nykyisen politiikan murrosta. Murroksella tarkoitan sitä, että onko teoria ohittamassa käytännön? Kun koulun penkiltä hypätään suoraan politiikan huipulle, onko se välttämättä paras vaihtoehto? Aihe on todella vaikea, koska leimakirveet alkavat kovin äkkiä heilua. Kuitenkin haluaisin antaa painoarvoa myös elämänkokemukselle politiikassa. Mikä ei tarkoita, että vanhat ukot johtaisivat kuntia tai valtiovaltaa. Eikä pohdintani tarkoita, etteikö hallitusviisikko olisi kovan paikan edessä hyvin hoitaneet vakanssinsa. Teoria on silloin hyvä kun se palvelee käytäntöä. Käytäntöä opitaan elämänkokemuksella ja siihen ripaus teoriaa, niin hyvä tulee. Sitä ajan takaa. Välillä tuntuu kun kuuntelee ekonomeja ja muita vastaavia kirjanoppineita, ettei heillä ole hajuakaan elävästä elämästä.

 

Kevennys:

Maailma on täynnä keksintöjä, mutta yksi on ylitse muiden ja se on termospullo. Mistä ihmeestä se tietää pitääkö kuuma pitää kuumana ja kylmä kylmänä?

 

 

 

8 Replies to “16.5 – lastenohjelmat”

  1. Siitä koulunpenkiltä politiikkaan; meillä on viimeisinä vuosikymmeninä mielestäni ollut aivan liikaa ns poliittisia broilereita; puolueesta riippumatta. Työelämän ja elämänkokemusta aivan liian ohuelti jos ollenkaan.
    Parin asteen pakkaseen sitä taas herättiin mutta päivästä näyttäisi tulevan poutainen ja heikkotuulinen mutta ei taideta tänäänkään päästä yli +10 asteen.
    Saapas nähdä mitä järvi antaa tänään, vedessä vain kaksi katiskaa.

  2. Silmiinpistävää oli ruotsinkielisten hallituksen jäsenten ylivoimaiset yo-laudaturien määrät, Li:llä 6 kpl plus pari Eximiaa till. Henriksson myös.

  3. Kyllähän meillä liputetaan ja nimenomaan kaikkien ja Suomen sodissa kaatuneiden muistoksi.
    Kaatuneethan edustivat omaa aatekantaansa, sittemmin kotimaan puolustusta mutta esim 40-luvulla en aina osaa ymmärtää; minkä vuoksi oikeastaan sodittiin.
    Joka tapauksessa, lippu on salossa.

  4. Kyllä minä olen paljosta kiitollinen, niin sodissa kaatuneille kuin yleensäkin veteraaneille.

    Näin jälkikäteen on helppo nähdä, kuinka suurelta kärsimykseltä Suomi ja suomalaiset välttyivät, kun varsinkin Talvisodassa pistimme kampoihin Neuvostoliitolle. Toisin olisi ollut, jos olisimme toimineet esim. Baltian maiden tavoin. Vuosikymmenten alistaminen olisi ollut kohtalonamme.

    Jopten suurkiitos vanhempieni ikäluokille.

  5. Kyllä minäkin muistin vetämällä lipun salkoon. Päivä on sikäli hankala muistettava, kun sille ei ole määritetty tiettyä päivää, vaan se on kuukauden kolmas sunnuntai. Muistaakseni vanha käytäntö oli laskea lippu päivällä puolitankoon.

    Kuinka muuten lippu nostetaan puolitankoon, vaikkapa vaan hautajaisissa?

  6. Niinhän se on, periaattessa lipun alareuna puolitangossa. Lippu nostetaan ja lasketaan aina nupin kautta.

Kommentoi