Vihdoin kaunis, aurinkoinen aamu. Perjantaipäivä alkoi miettimällä, miten kirjoittaisin, etten ala toistaa itseäni ja tylsistyttää lukijoita. Toisaalta päiväkirjan täytyisi olla sellainen kuin päivä oli.
Aloitetaan pienellä runolla:
aamuaurinko lämmittää rappusia
naapurin kissa tepastelee kotiinpäin
piha puoliksi lumenpeitossa
linnut pitävät konserttiaan
hengitän syvään
korona vapaata
kihniöläistä, raikasta
saasteetonta aamuilmaa
mikä on ihmislapsen herätä aamuun
kirkkaan sinisen taivaan
alla.
Yllättävän paljon oli ihmisiä liikkeellä. Ajelin päivällä Virtain keskustassa, autoja oli tienvarsilla, kauppojen pihoissa kuin ennen. Kotiin ajellessa liikenne oli melko vilkasta, verrattuna muutamaan kuluneeseen viikkoon. Kova puuskittainen tuuli hieman häiritsi ulkona oloa, veisi vaan viruksen taivaan tuuliin.
Korona päivitys:
- Pirkanmaa on Taysin infektioyksikön osaston ylilääkäri Jaana Syrjäsen mukaan tartuntojen osalta lähes nollassa. Hämäläiset ovat kuulemma tunnollisia noudattamaan rajoituksia. Ja minä kun arvelin hämäläisten hitaudesta johtuvan, etteivät vielä ole ehtineet mukaan korona hässäkkään.
- on surullista lukea kuinka hoivakodeissa on menehtynyt runsaasti vanhuksia koronaan. En ala syyttelemään ketään, kun ei ole tietoa. Hoitajat tekevät sen minkä kykenevät heille annetuissa olosuhteissa. Jos on kova paikka omaisille, ovat hoitajien henkiset ja fyysiset paineet lujilla.
- onko jo selvinnyt mistä johtuu viruksen toinen aalto? Miten siihen varaudutaan, jokohan uusia lääkkeitä on silloin käytössä tai rokote?
Toissapäiväinen päiväkirjani keräsi yli 800 lukijaa. Ihan äimänä tässä olen. Kiitos ystävät ja lukijat eläessänne mukana korona – aikaa. Ei tätä nyt voi lopettaa. Olen ajatellut, kun lukijamäärä jää alle 50, niin silloin ehkä on viisainta laittaa piste. Tietysti, jos virus päättää häipyä ja palataan normaaliin, silloin päiväkirjani tietysti sulkeutuu.
Laitetaan toinen laihialaisvitsi: Meidän Kihniön kunnanjohtaja on Laihialta kotoisin, mutta tämä ei kerro hänestä:
Laihialla alettiin kerätä nimilistaa kunnanjohtajan erottamiseksi. Syytettiin tuhlaavaisuudesta. Oli päättänyt juhlapuheen sanomalla: Tuhannet kiitokset.
Oletpas saanut melkoisen määrän lukijoita; onnittelen. Toisaalta, mikäs näitä tekstejäsi on lukiessa.
Meillä kanat juuri marssivat kanalasta ulos; en sanoisi sotilaallisessa ryhmässä, kanathan eivät sodi, rauhallisia ovat, keskittyvät elämään. Sotiminen kun on ihmisen ajatustukkeuman tulos. Kanat, siis maatiaiset ovat tässä mielessä ihmistä viisaampia. Siilitkin vilkkaasti liikkeellä vielä aamun lehdenhaun aikaan, siis ennen viittä.
Vielä tähän aikaan eivät muut linnut ole ehtineet pihaamme,
Uutisia katselin, hallituksemme demarit näkyvät asemoituneen, monien harmiksi, suurimmaksi puolueeksi, tai oikeastaan tasoissa PS:n kanssa. Noin köyhä uutisanti oli viiden uutisten aikaan.
Hallituksemme näyttäisi toimivan, ja saa arvostusta näköjään kansain- välisestikkin, vaikka joitain se syvästi närästää.
Harakkapartio kävi juuri tarkastamassa pihan ravintotarjonnan.
Siellä on sitten pihalla jo täyttä elämää.
Harvinaisen hiljaista näin kauniina aamuna. Kauriitkin ovat pysyneet piilossa, no, monisatapäinen metsähanhilauma juuri ylitti pihataivaani … ”matkalla pohjoiseen” kuten Juha Wat riimitteli.
Aamuleden lukijapalstalla oli juuri yksi Hannun kirjoittama juttu. Mahtoiko olla juuri se paljon luettu juttu.
Täällä ei ole kovi paljon muuta elämää, mitä huuhkaja huhuilee ja pikkulinnut laulaa. Mitä nyt juuri kahvia juodessani katselin kuinka telkät ajaa toisiansa takaa, on niilläkin siihen touhuun aikansa. Sorsia näyttäisi olevan aika paljonkin, se on aika arka lintu täällä kun ei kukaan ruoki pullapitkoilla.
Ei ollut Pentti se juttu. Oli se kun kipakasti kommentoin eräiden kaupassakäyntejä, jotka eivät mistään piittaa. 16.4 päiväkirja oli se paljon saanut lukijoita ollut merkintä.
Hannulla on myös kavereita ja lukijoita fb:ssä.
Niinpä Heikki, yritän mainostaa blogiamme myös sen kautta. Toivoisin niin naisia mukaan ja laajempaa ja monipuolisempaa kirjoittajakuntaa.
Kiitos Hannu runosta.
Kyllä tämä elämä tarvitsee muutakin kuin valittamista koko ajan.
Täällä on jäistä lopultakin vain jämät vastarannalla, kun sinne ei aurinko paista.
Huomenna laitan laiturin kuntoon ja paatin veteen.
Sitten verkot veteen Ahdin antimien toivossa.
Eisevväliä vaikka joskus vähä toistaskin – kun ei kerran me perille…