2.4 – kyllä se tästä

 

 

Aamu alkoi tuttuun naukumiseen puoli kuudelta. Hyvä niin, kerkisin lämmittää uunin, ennen kuin ampaisin matkaan. Kirkolla oli aamu kahdeksalta vielä hiljaista, kaupan pihassa muutama auto. Muistin kaikki mitä ”hallitus” oli kirjannut, paitsi tahvo kun olen, niin kaali jäi ostamatta. Kaalilaatikko jäi sitten toiseen kertaan. Oikeastaan kaalin tähden menin kauppaan. Onneksi en saanut kotona risuja.

 

Peliautomaatit ovat kiinni, hyllyissä tavaraa kuin aina on ollut. Olen ollut havaitsevinani, etteivät kihniöläiset ole hamstranneet. Taas kerran mietin, kyllä oma lähikauppa voittaa mennen tullen jättimarketit ja vastaavat.

 

Järvisuomen tie oli hiljainen, pari autoa molempiin suuntiin. Poliisit ovat piirittämässä Uuttamaata, niin sain ajella huoletta. Ja minäkö muutenkaan ajaisin ylinopeutta – uskokoon ken tahtoo.

 

Myös Virtain keskusta oli aamutuimaan hiljainen, hakiessani Virtatuvan postilaatikosta Aamulehden. Merkille pantavaa oli, kuinka varsinkin Tokmannin parkkipaikka ammotti tyhjillään – yksi vaivainen auto parkissa. Kävelijöitä oli liikkeellä melkein kuin ennen koronaa. Ihmiset haluavat kuntoilla ja näyttävät ottavan tyynesti mutta vakavasti epidemian.

 

Soittelin kunnanjohtajalle, keskustelimme lyhyesti kuntamme alueen yrittäjien tilanteesta. Toistaiseksi isommissa yrityksissä on lomautuksilta vältytty – erinomaista jos työntekijöillä riittäisi töitä tässä vaikeassa ajassa ja palkanmaksukyvyssä ei olisi ongelmia. Byrokratia kismittää, kun erilaisia papereita ja anomuksia täytyy täytellä ja käsittelyajat luonnollisesti hidasta, oli hänen viestinsä.

 

No, niin, tulomatkalla sai sitten luvallisesti körötellä sataa Kihniön ja Virtain välillä, melkein koko matkan. Pienikin myönteinen asia saa tuntemaan pilkahduksen paremmasta. Kiitos kansalaiset, olette ottaneet tosissanne viruksen ja eilen jo näytti hieman valoisammalta koronan osalta.

 

Korona ajatuksia:

  • Juteltuani puhelimitse ystävien kanssa, olen havainnut monien alkaneen löytää myönteisiä asioita tästä ajasta. Yhteisöllisyyden lisääntyminen, kotona perheen parissa erilaiset tekemiset, yhdessäolot jne. Myös kerrotaan pysähtyneen miettimään, kuinka nyt vasta ovat heränneet huomaamaan miten kiireistä aikaa ovat eläneet.
  • eduskunnassa heräsi keskustelu vammaisten kohtelusta korona viruksen hoitoon pääsystä. Jos vammaiset ovat vähänkään eriarvoisessa asemassa, kertoo se karua ja julmaa kieltä yhteiskunnastamme. Sosiaali – ja terveysministeri Aino – Kaisa Pekonen ampui väitteet alas. Mutta kun tietää miten vammaisia on yhteiskunnasamme ennenkin kohdeltu, niin nyt tarkkana.
  • yskimisestä kaupungeissa on tullut iso ongelma. Monet ovat yskimisistä raivoissaan. Kuitenkin näin keväällä on allergioita ja katupölyä, jotka pistävät yskimään. Eli ymmärrystä kehiin, hyvät kanssaihmiset.

 

Tänään söimme jauhelihakeittoa. Arvaattekin jo mitä Mirjam laittoi runsaasti keittoon? Tietysti valkosipulia. Ihmekö kun kotia tultuani, Vilma neiti kartteli läheisyyttäni. Ei tullut tyttö kaulan ympärille kehräämään.

 

Kevennys:

Lapset käyvät koulua nyt kotona. Tarua vai totta kouluajoiltani: Hannu, kysyi opettaja, – auttoiko isäsi sinua kotitehtävissä? Ei, se teki ne aivan yksin.

8 Replies to “2.4 – kyllä se tästä”

  1. Se valkosipuli kyllä on ihan elämän eliksiiri. Pidän valkosipulista niin paljon, että laitan sitä jos mihinkin ruokaan .
    Eilen tein valkosipulijäätelöä, helppoa; 1/2l vaniljajäätelöä, liraus oliiviöljyä ja annetaan hieman sulaa ja sekoitellaan, viimeksi päälle tuutillinen suklaajäätelöä. Sitten kaikki takaisin purkkiin ja vuorokaudeksi pakkaseen. On muuten herkullista ,,, mielestäni.

  2. Monet kerrat ja erilaisista jäätelöistä; pirskules se valkosipulimurska unohtui reseptistä, sitä laitetaan 5-8 murskattua kynttä (venäjän punaista Jögevamaalta tai Peipsiltä).

  3. Muuten tämänaamuisessa uutisannissa oli Pekka Seppäsen kolumni, jonka aivan ajatuksella ja miettien luin. Siinä lienee ajattelemista monellekkin.

  4. Koira lenkille ja kissalle herkkuja. Oma aamu alkoi 20 etunojapunnerruksella, 10 leunvedolla ja käsipainoilla kuten joka aamu. Etätöihin mars.

  5. Oma aamuni alkoi klo 04.10, lehti laatikosta, hellaan tulet (hieman koleaa), lehdenluku/aamiainen, uutiset netistä, kommentit jos kommentoitavaa, tänne, kanoillemme ja villilinnuillemme ruokaa, riistakameroiden tarkistus, päivän ruokalistan suunnittelu (vaimolla kädet täynnä muita töitä), sivupunnerruksia klapipinolta terassille käsipainojen kera, erilaisia punnerruksia WC:ssä en laske. Aivan normaali aamu erilaisten asiantuntijoiden lausuntoja eiliseltä lukien Pirkan blogeista.Pyörälenkillekkin lähden kohtpikaa, en tosi kovin pitkälle, lähinnä tuulettumaan. No, Mirrikin pian ilmestyy herkkujaan vaatimaan.
    Pitäisi korjata tuon saunan ulko-ovi, karsia yksi tuulenkaato; oikeastaan, siinäpä tämän päivän ohjelma ja harrastukset.

  6. Aamutoimet ovat tärkeitä ja päivän tietynlainen rytmi on hyvä säilyttää, vaikka sitä ei aina orjallisesti noudattaisikaan.

  7. No, kyllähän minun iälläni jo tuo päivärytmi nyt kun nelisen vuotta sitten tuon yritystoimintani lopetin, alkaa muotoutua.
    Nyt päivä muodostuu kalastusreissuista, ei enää päivittäisistä, ”eläintarhani” hoivaamisesta, pihahommista, puuntekotöistäkin, pian alkaa taas korvasieniä löytyä, kesän tultua aina syksypakkasiin kaikenlaisia sieniä, villiyrttejä keräilen ja kuivailen. Minulla ei ole aikaa harrastuksiin, ei mökkeilyihin jne.
    Tuo korona, jos ei kohdalle satu, ei elämääni juurikaan rajoita

Kommentoi