9.5 – Äitienpäivä

 

 

Heräsin harmaaseen lauantaiaamuun. Uutiset kertoivat ihanan näyttelijä Ritva Valkaman saapuneen matkansa päähän. Niin se aika kulkee kulkuaan ja meidän on vuorollaan annettava tilaa uusille sukupolville. Aina kuitenkin mieli ajautuu apeaksi hetken verran suru-uutisia kuullessa.

 

Huomenna on äitienpäivä, tätä kirjoittaessa ja lukiessa tänään. Onnea kaikille äideille. Tein runon omalle äidilleni:

 

näin sinusta unta

lempeästä

rakastavasta

äidistä

sellaisena kuin olit

äiti

käyn haudalla

kastelen kukat

pitäisit siitä

olivathan kukat suuri rakkautesi

hiljennyn

lennän ajatuksissani

lapsuuteen, nuoruuteen

koko elämän jatkuneeseen

lapsillesi antamaan

rakkauteen

kaipaan yhä

sinua

äiti

 

Kävimme aamupäivällä haudoilla laittamassa kukkia ja muutenkin ehostamassa hautoja. Hautausmaat ovat oma lukunsa. Kiertelen eri hautausmailla katselemassa hautakiviä. Ne kertovat historiaa. Rikkaat ja köyhät erottuvat massiivista hautakivistä pieniin kiviin jotka on hankittu viimeisillä rahoilla. Pienten lasten ja vauvojen haudat kertovat karua kieltä vaikeista ajoista, jolloin lapsia menehtyi. Hautakivistä voi kukin lukea ja sommitella elämätarinoita joita ajansaatossa ihmiset ovat eläneet.

 

Nyt piristetään vähän tunnelmaan. Autoni on viestintäväline, tiesittekö sen? Aina kun tulen Mirjamin pihaan, kissat Hertta ja Pekka juoksevat oitis haistelemaan mitä asiaa Vilmalla on tällä kertaa heille. Ja toisin päin, ei niin kiire tytöllä ole sisälle, ettei ehtisi nuuskia Pekan ja Hertan kuulumisia.

 

Autosta vielä yksi tarina. Olin kerran kuskina daamilla joka pelkäsi autossa ja tietysti puuttui ajamiseeni. Poliisit pidättivät kerran ja puhalluttivat. Kaikki meni hyvin ja toivottivat hyvää matkaa. Minä heille, että puhalluttakaa myös tuo vierellä istuja. Poliisit, miksi ihmeessä? Hänhän tätä autoa ajaa, totesin.

 

Kevennys:

Kaveri tuli kerran huolissaan luokseni kysyen, mitähän se eukko oikein vihjaili kun arvuutteli tiedätkö mitä eroa on vaimolla ja roskapussilla? Sitä tässä olen pähkäillyt. Minä siihen: Jos hän tarkoitti sitä, että roskapussi viedään ainakin kerran viikossa ulos?

11 Replies to “9.5 – Äitienpäivä”

  1. Harrastan myöskin tuota hautausmaiden historian kirjoitusten lueskelua. Tuolla länsirannikolla on saaristossa monia ikiaikaisia hautausmaita.
    Samoin tuolla etelänaapurissamme, varsinkin Peipsijärven vanhaortodoksien hautausmaat ovat todellisia historiankirjoja. Hautausmaakulttuuri vaan on kovin erilainen; meillä kun haudat sijaitsevat säntillisesti riveissä, siellä, varsinkin tuolla Peipsijärvellä, tuntuu siltä, että mitään muuta järjestystä ei ole kuin sinne tänne kiemurtelevat tiet.
    Muuten kylmää oli tänä aamuna järvellä; no, tulihan sitä saalistakin pikkaisen, siis ei turha reissu.

    1. Ahveniako sait? Teollisuuspaikkakuntien hautausmaat ovat myös mielenkiintoisia. Pohjassa kun asuin, niin usein tuli katseltua hautoja. Oli Julineja ja Ehrnroothien sukuhautoja, Fiskarsin vaikuttajia.

  2. Lähinnähän tuo saaliini koostui kolmesta kuhasta, yksi hauki ja pari yli puolikiloista ahventa. Verkkojen silmäkoko on 60 mm, siis ei ihan pieni kala jää.

  3. Tampereella on Suomen merkittävien teollisuusherrojen ja liikemiesten hautoja lukemattomat määrät. Aleksanterin vanhalla hautausmaalla, sisällissodan runtelemalla, on edelleen monia tunnettuja Suomen teollisuusvaikuttajien hautakiviä sammaloitumassa, mm. J.W. Enqvist, johon liittyy taas Nottbeckin hautakappeli ent. Enqvistin tehtaan kupeessa.

    Kalevankankaalla, jossa kävimme tapamme mukaisesti, on toinen toistaan komeampia tonnien kivipaasia kuten Haarla, Hagelberg, Liljeroos, Juice ym., ym,, mutta jokaisen alla tomumaja, joka kaikilla painaa sen saman kilon oli rikas tai rakas eikä kenelläkään rahaa taskussaan.

    Kävimme myös hengessämme käyskentelemässä etähaudoilla siellä kaukana koivun alla, toiset lähempänä sukulaisten hoivissa.

    Hautauskulttuuri on muuttunut valtavasti noista ajoista ja hautamonumenteista näihin tuhkan sirottelupuistoihin ja rantakiviin kuten esimerkiksi Hatanpään Pajaniemi.

    Hyvää Äitienpäivä !

  4. Äideistä parhain lauloi Jari Huhtasalo, joka oli naapurin poika Ikäälisten Kilvakkalan kylästä.
    Omaa runoani en nyt tähän rustaa, Hannu puki sanoiksi sen, johon varmasti kaikki voimme yhtyä.

  5. Kalevankankaan hauatusmaalla kerran kävelimme ja tosiaan löysimme Juicen haudan. Ihan lähellä oli myös Väinö Linnan ja Veikko Sinisalon haudat. Pohjan entisen kunnan hautausmaalla on myös Mannerheimin äidin hautapaikka.

    Parkanossa on myös Huhtasaloja, samoja kuin Jari Huhtasalo.

      1. Juu, Kosti tosiaan, en millään meinannut saada nimeä mieleen. Kävin kerran hänen kotona. Tuli soittamaan hanuria meidän yhteen tilaisuuteen ja hain hänet kotoa.

        1. Kosti oli pääasiassa viulu miehiä ja hänen veljensä Ele, Matti ja Väinö olivat kuuluja hanuristeja, kuin myös koko Huhtasalon suku.
          Matti oli Jarin isä.

Kommentoi