vanhus osti paketin kaurahiutaleita
viimeisillä rahoilla
tuli jutulle, siinä kassan lähellä
olen elänyt köyhän ajan
tottunut elämään nuukasti
enkä halua valittaa
mutta miksi toisilla on ja toisilla ei
pohti tuo paljon nähnyt vanhus
maailma on jonninjoutavuuksia täynnä
tienaavat niillä miljardeja ja taas miljardeja
kun lapset maailman, näkevät nälkää, kurjuutta
sitä minä en ymmärrä, sanoi tuo viisas vanhus
päätään puistellen
vastausta odottamatta lähti kohti pihassa olevaa rollaattoria
jäin seisomaan mietteissäni
sain kohdata avarakatseisen, lempeän ihmisen
oman köyhyyden keskellä
hänen sydämensä sykki, jossain kaukana nälkää näkevän
lapsen kurjuutta
pienen vaatimattoman ihmisen suuren sydämen
siinä hetkessä tajusin arvomaailmani merkityksen
jossa huono-osaisia ei jaotella
missä kukin on, minkä näköinen
auttaminen ei katso rajoja, ei muureja
elämäni, kohtaloni
asettuu kaurahiutaleita ostaneen vanhuksen puolelle
sydämeni sykkiessä vanhuksen tavoin maailman lapsille
en tuntenut häntä, hän tiesi minut
kohtaaminen oli merkityksellinen
epäilyt kaiken järjellisen mielekkyydestä
omaan tekemiseen turhautumiset
karisivat pois, kuin muuttolinnun lento
taivaankaaren taa.
On hyvä, että voi tähdätä tähtiin.
On väärin, että sen tekeminen edellyttää alla olevien ihmisten päälle astumista.
Kylä pisti herkistymään, luettuani kirjoitukses, Hannui
Kiitos pojat kommenteista ja anteeksi pojittelu:)