Elokuun viimeisenä pyhäaamuna taivas on peittynyt pilviverhon taakse. Syksyn tuntua on ilmassa, tietynlainen haikeus mielessä on luovuttava kesästä. Tuli hellassa lohduttaa aamun heräilijää. Naapurin Nalle koira tervehtii haukullaan viimeisiä kertoja ennen muuttoa. Vilma ilmeisesti tekee ylitöitä yövuoron perään koska vilaustakaan en hänestä nähnyt. Jokin operaatio lie meneillään, eikä kesken voi jättää.
Edellisessä päivityksessä kerroin tansseihin menosta Hiekkarannalle. Se kuitenkin oli pakko jättää pienten vaivojen takia. Ensi kesänä sitten, lupaan sen, jos terveys sallii ja elossa olemme. Ystävämme Seppo Kalliojärven kuvista päätellen ilta oli onnistunut ja tanssijoita piisasi, hyvä niin.
Eilen pidimme kunnon laiskottelupäivän. Viikko oli aikamoista menoa ja meininkiä joka alkoi näkyä minulla tietynlaisena ärtymyksenä. Niinpä otimme rennosti, mietimme rannassa saunan lämmittämistä ja uimista, mutta hylkäsimme ja saunoimme ylhäällä.
Eihän se ihan laiskotteluna mennytkään, nyt muistin. Aamulla ärsytti tuo UMP:n Kaipolan alasajo, että tein pikaisesti kirjoituksen. On surullista ja aiheuttaa suuttumusta kun huomaa millaisia pelinappuloita ihmiset ovat rahavallan voiman edessä.
Tänään pitäisi olla vapaapäivä, ihan kaksistaan Vilman kanssa. Kuitenkin tämän kirjoituksen jälkeen on tarkoitus tehdä toinen juttu, jossa käsittelen mielenterveysasioita kunnassamme. Pääkoppa kaipaisi lepoa, mutta tärkeästä asiasta ei vaan voi vaieta.
Korona ajatuksia:
- keväällä Kainuun seutu pääsi pelkällä säikähdyksellä koronasta, eilen saimme lukea kuinka siellä on havaittu tartuntoja. Kertoo siitä, ettemme ole missään päin Suomea turvassa koronalta, ellemme itse ole huolellisia.
- tämän aamun Ilta – Sanomat haastatteli koronaan sairastuneita ja miten vaikeaa toipuminen on ollut. On vähätelty koronaa ja verrattu kausi influenssaan, mutta en totta totisesti sellaiseen usko. Kyllä vaan tosi on kyseessä, koronalla ei ole leikkiminen.
- koronan varjossa järjestetään sittenkin Suomi – Ruotsi yleisurheilu maaottelu. Toisaalta on hyvä, ettei koronan anneta masentaa ja alistuta sen edessä, mutta urheilijoiden kannalta, onko järkevää järjestää tietynlainen toisen luokan maaottelu. Joka tapauksessa ensiviikonloppuna sitten jännätään Ruotsin lyömistä televisioiden äärellä.
Tuosta maaottelusta vielä. Eilen oli Aamulehden yleisönosastopalstalla oli terävä huomio maaottelusta. Pitääkö juoksumatkoilla olla turvavälit? Jos suomalaiset juoksevat kaksi metriä edellä, niin mahdollisuus on, että voitetaan maaottelu. Jotenkin noin se meni. Maaottelusta tuli mieleen muisto kun penskana käytiin Kihniön kirkolla aina urheilemassa kesäsunnuntaisin. Saimme sitten palkinnoksi matkan Suomi – Ruotsi maaotteluun. Eräs kaveri kertoi meille kun vuorossa oli miesten 100 metrin juoksu, että hänkin on juossut sen tasan kymmeneen. Aloimme velipojan kanssa inttää, että varmaan et ole, kun parhaatkaan juoksijat eivät siihen pääse. Kaveri vaan totesi kylmän rauhallisesti, lähdinkin jo yhdeksältä.
Pieni kevennys:
Kyllä vaan pitäisi katsoa televisiota vähemmän. Taannoin lähtiessäni kotiin Mirjam muistutti: Älä unohda katsoa auringonpimennystä huomenna.
– Miltä kanavalta se tulee, kysyin?
Kyllähän se vaan syksyä alkaa olemaan. Otsalamppu piti ottaa käyttöön lehdenhakureissulle puoli vkiiden aikaan; pimeää vielä aamuisinkin.
Mirrikin on jo myöhentänyt aikatauluaan, vasta seitsemän aikaan tuli aamumuikuilleen.
Vedetkin ovat jo hieman viilenneet; tänä aamuna pintalämpötila vajaat 16 astetta. Pian se alkaa olemaan muikunkudun aika ja saa muiklun lisäksi tuota mätiä.
Tampereella oikein juhlittiin kesä loppua ”venetsialaisilla” juhlallisuuksilla Mustalahdessa mässäämällä ja ilotulituksin.
Katsoin mieluummin kesäisiä rainoja peiton alla pimennetyillä silmäluomilla.
Niin muuten yksi syksyn merkki lienee sekin kun alan haaveilemaan sukkien vetämistä jalkaan.
Se, nimittäin on jo vuosia ollut käytäntö, että vappuviikolla jäävät sukat komeroon ja sitten siellä syyskuun puolivälin maissa kaivellaan taas esiin.
Nyt täytyy lähteä muikun paistoon , vielä ilman sukkia.
Siitä muikun paistosta; tänään paistoin muikkuja, perinteisesti mutta muikkukerroksen väliin lisäsin ruohosipulin kaveriksi tuoretta valkosipulimursketta. Paiston jälkeen kun puolisen tuntia lepäilivät; syntyi siitä näin korona-aikaankin sopivaa syötävää,
Kainuussa, minulle niin tutussa Kuhmossa sitten onkin syntynyt melkoinen koronakeskittymä; minnekkähän syntysyyt viittaavatkaan?