Koronan varjossa 24.8

 

 

Uusi viikko alkaa minkäpä muun kuin korona varjolla. Suomea piirittää tulipunainen kartta, joka kertoo kuinka ympärillämme virus jyllää voimakkaana. Olemme taas kerran tilanteessa jossa punnitaan suomalaisten kyky voittaa yllämme leijuva pandemia.

 

Viime viikolla pistin merkille kuinka koronan vaikutukset alkavat näkyä. Kerroin aiemmin Myllyniemen rantalavan tukikonsertista – ihan mahtava tilaisuus. Väkeä ei kuitenkaan tullut sitä määrää jota odotettiin. Koronan pelko sai mitä ilmeisimmin jättäytymään osan pois. Täysin ymmärrettävää on huoli omasta ja muiden terveydestä.

 

Teimme viikolla retken ystäväpariskunnan luo Peräseinäjoelle. Tutustuimme leirintäalue Kalajärveen. Kovin oli hiljaista vaikka oli vielä elokuun helteet. Johtuiko koronasta, sitä en tiedä. Mutta voi voi lapset ja nuoret. Poikkesin keskustan kaupassa. Koululaisia parveili iso määrä kaupassa ja kaupan alueella, eikä tietoakaan turvaväleistä tai käsien desinfioinneista.

 

Kunnan elinvoimatoimikunta teki työvierailun Ähtäriin ja Kivijärvelle. Kyllä, se oli mitä suurimmassa määrin työvierailu. Karisi ennakkoluulot kuinka kunnan ”herrat” reissailee kuntalaisten rahoilla. Raskas mutta antoisa päivä, saimme paljon tietoa ja ideoita.

 

Noissa kahdessa kunnassa koronalla oli kaksijakoinen vaikutus. Koronan pahimpaan aikaan näytti synkältä, mutta kesällä väkeä oli liikkeellä ennätysmäärät. Näin on myös valtakunnallisesti kerrottu. Onko siis korona uhka vai mahdollisuus? Totta kai molempia, mutta päättäväisesti ja oikein torjuen voitamme uhan ja samalla antaa mahdollisuuden kehittää kotimaan matkailua ja näin elvyttää hiipuvaa maaseutua.

 

Koronahuomioita:

  • keväällä usein päiväkirjassani varoittelin liiasta pelottelusta koronalla. Samaa haluan toistaa nytkin. Iltapäivälehtiä lukemalla herkästi saa kuvan, että korona riehuu joka puolella ja milloin missäkin löydetään tartuntapesäkkeitä. Tietysti on oltava tarkkana ja noudatettava ohjeita, mutta paniikkiin ei ole syytä. Pidetään huoli toinen toisistamme hyvässä hengessä.
  • Suomi aikoo ostaa koronarokotetta. Rokotteesta nousee varmaan valtaisa keskustelu sen vaikutuksista. Hyvä niin, kunhan sekin pysyy ns. aisoissa, eikä lähdetä lietsonnan tielle.
  • ymmärrän tuskan jota korona jo nyt aiheuttaa lapsiperheille kun koulut ja päiväkodit todenteolla alkoivat. Enää ei ole normaaleja syksyn nuhia ja yskiä. Nyt koronan varjo iskee heti ja sen mukaiset reagoinnit. Ei käy kateeksi heitä jotka tuohon oravanpyörään joutuvat.

 

Tällä kertaa kirjoitukseni painottui melkein kokonaan koronaan. Syksy saapuu kuitenkin myös asemanperälle. Pienoinen elämänmuutos itsellenikin on kun saan uudet naapurit. Mika ja Sonja perheineen muuttavat kirkolle. 12 vuotta naapureina saimme kokea monenlaista hyvässä hengessä ja yhteistyöllä. Haikea olo, kieltämättä, mutta näin se elämänkulku jatkaa taivaltaan.

 

Toki asiaa helpottaa saadessani mukavat ja tutut Jukan ja Jennin lapsineen naapuriksi. Olemme saaneet kylällemme uusia asukkaita ja nuoria pareja lapsineen, joten puheet syrjäkylien kuolemisista ovat ennenaikaisia ainakin Kihniön osalta.

 

Pieni kevennys:

Mirjam jo suunnitteli ensitalven ohjelmaa ja ehdotti kaksipäiväistä reissua Helsinkiin helmikuun lopulla. Minä torppasin asian oitis. Ei se vaan käy, helmikuussa ei ole kahta viimeistä päivää?

2 Replies to “Koronan varjossa 24.8”

  1. Ei ole meilläkään juurikaan naapureita; lähin naapuri oikeastaan koulu.
    Ilahduttavaa on se, että kylämme on muuttovoittoinen vaikka koulu onkin sulkemisuhan alla.
    Eivät maalaiskylät minunkaan mielestäni kuihtuvia ole, ennemminkin piristymään päin, vaikka ei olekkaan kauppoja, ei kirjastoja, harrastuksia sitä vastoin löytyy, paljolti itsestä kiinni.
    Meillä on varsin sujuvasti jo opittu ns yhden auton taktiikkaan. Vuosikymmenethän oli kaksi ajoittain kolmekkin autoa pihassa. Ihminen sopeutuu jos tahtoa riittää.

  2. Ei onnistu yhden auton taktiikka, kun vaimo ei halua ajaa minun autollani ja vaimon auto on liian pieni tavaroiden ja neljän täysissä varusteissa olevan miehen kuskaamiseen.

Kommentoi