Enää muutamia öitä jouluun, sieltä se tulee, oli maa mustana tai ei ja koronasta huolimatta. Tänään haen kinkun Maurintorilta, oman kylän kaupasta, itse asiassa kaksi, kun velipojan pitää possua saada, myös pöytään.
Ihmettelevät jotkut, miksi et hae Tuurista, siellä kun on halvempaa? Vaikka olemme köyhiä, köyhyysrajan alla eläviä, säästämme kaikesta muusta mistä voimme, mutta omien kuntiemme palveluja käytämme.
Missään ei ole niin helppoa käydä ostoksilla kuin tutussa kaupassa. Aivan viimeisen päälle ihana henkilökunta – palvelu erinomaista. Sisko joskus kävi Helsingistä kylässä ja kävimme kaupassa täällä. Ihmetteli kuinka on niin leppoisa ja mukava tunnelma, myyjät, kuin olisi aina tunnettu, ei vaan Helsingissä voisi kuvitellekaan.
Eilen oli kuulkaa erinomainen Pasi Kauniston konsertti Alfa – kanavalla. Vaikka Alfa TV on tietyn kohderyhmän kanava, josta en välttämättä pidä, mutta paljon se tarjoaa hyviä ohjelmia juuri minun ikäryhmälle. Ai ai, miten mahtavaa oli kuunnella ja katsella Pasi Kaunistoa. Aluksi esitti upeita slaavilaisia lauluja ja toisella puoliskolla omia tuttuja hittejään. Tuli nuoruus elävästi mieleen.
Hyvä kun on edes yksi kanava joka lähettää meille aikuisväestölle mukavia viihdeohjelmia. On ollut Esko Rahkosen muistokonserttia, Eino Gröniä, Romanttisten laulujen iltaa jne. Näitä ei enää Ylen kanavat lähetä, puhumattakaan kaupallisista kanavista.
Tuhkat pitäisi ottaa molemmista pesistä. Sanokaa ystävät, miksi teen monista asioista itselle niin vaikeita? Näitä tarinoita kyllä näpyttelen, mutta annas olla kun katselenkin uuniin päin, niin kiemurtelen ja etsin syytä tuhkapesän tyhjentämisen siirtämiseen. Laitoin piruuttani uuniin tulen ja nyt muka manailen, etten voikaan tänään tyhjentää, kun tuhkat ovat tulikuumia. Näin helppo on itseään pettää ja siirtää huomiseen sen minkä olisit voinut tehdä tänään.
Naurattaa tuo Vilma kissa, hän kun tarkkailee ikkunalla kun aamulla lähden huussiin ja liiteriin puita hakemaan. Kaula pitkällä kääntelee päätä kahta puolin ikkunan karmia kun silmä tarkkana seuraa, mitä se ukko meinaa ja mitä touhuaa. Ei kai vaan aio mennä autolle ja jättää minua, pikkukisua päiväksi sisälle. Voiko aamut paremmin alkaa kuin Vilman kanssa höperehtiessä. Tietysti voisi kun vielä Mirjam olisi luonani, mutta hänelläpä on kaksi kisua, jotka pitävät hänet kissojen nuhteessa.
Hieman koronasta:
- hellittää ja ei hellitä, tuleeko rokote ja milloin tulee, ketkä rokotetaan ensin. Tätä se nyt on, kun tuo salakavala pirulainen yhä vaanii ja vahtii meitä
- ei ole pahemmin ollut jouluaterioita, joulupuuroja tai myyjäisiä. En muuten ole joululauluja kaupoissa kuullut. En niitä kyllä ole kaivannutkaan, ja vähän on tullut käytyä ostoksilla.
- hassua kun aina televisiossa on puhuttu jouluun hiljentymisestä ja samaan aikaan näytetty ruuhkista liikenteessä, ostoskeskuksissa, lento – ja rautatieasemilla. Nyt korona todella taitaa hiljentää joulun, kuten sen tarkoitus tiettävästi on.
Vähän kevennystä: Kuntavaalit lähestyvät. Siitä tuli mieleen kun eräs politiikan veteraani opetti minulle puheen pitämistä: Muista sitten, että puheen pitää olla kuin naisen hame: Riittävän pitkä peittääkseen olennaisen, mutta sopivan lyhyt, herättääkseen mielenkiinnon.
Ei sitä meilläkään mihinkään ”tarjoustavarataloon” sännätä, ihan oman kylän K-marketissa asioidaan. Joskus sitten tietenkin tuonne Forssaan on pikku pakkokin poiketa.
Alfa-Tv:ssä on paljon hyvää ja asiallista niin musiikkeineen kuin haastatteluineen.
… mutta Pasi Kaunistosta pari sanaa:
Pasi oli Siivikkalan kylän kakaroita, samasta Siivikkalan ( Teivaalan) kansakoulusta kuin minäkin. Riiasi jo nuorena Irmelinsä kanssa. Koulu ei Pasia kiinnostanut, vaan laulaminen aina ja kaikkialla. Orkesterissa jo alle teini-ikäisenä. Hänen upea lauluäänensä kaikui kaikissa koulun juhlissa ja jo tanssilavoillakin.
Kansakoulun samanaikaisia laulumiehiä oli myös kappelimestari Risto Hiltusen tv- ohjelmassa aikanaan esiintynyt upea basso Kari Pirhonen.
Molemmat lauloivat myös mainetta niittäneessä silloisessa Siivikkalan sekakuorossa aina Kanadaa myöten.
Ei ole karvoihin katsomista noita kylän kakaroita, mitä niistä veijareista saattaa kasvaa.
Omalla kylälläni oli kauppa jota piti ystävällinen pariskunta, aina hyväntuulisia, oli luonnollista heidän kanssaan kaupassa asioidessa aina joku sana vaihtaa, vaikka ilmoista jos ei muuta sattunut mieleen. Hinnat olivat vähän korkeampia kuin suurmarketeissa naapuri Vaasassa ja valikoima pienempi mutta siellä tuli paljon käytyä koska hinnat ja valikoimat eivät ihan kaikkea määrää.
Aika jätti kyläkaupasta, tuli tilalle persoonaton SALE, ei ole siellä kauppiasta vaan pääosin usein vaihtuviakin kassahenkilöitä, olen paljolti alkanut käydä Vaasan suurmarketeissa.
No ei tule käytyä ns omankylän kaupassa syynä että siellä tuotteet ovat ainakin puolta kalliimipia kun muualla esim juhla mocca 6,50 ekee kun sitä saa muualta 3,20 paketti eikä tuo ole kun yksi kauppa tavara joka hintansa vuoksi upottaa ns oman kylän kaupan
Ja voihan sitä sanoa että on tuo halvempikin kauppa oikeasti niin lähellä että voi sanoa oman kylän kaupaksi matkaa on sinne n 1,4 km enemmän
Pitää ottaa realismi mukaan kun valitsee kauppansa terv tepivaari
Niin hyvää korona joulua kaikille taidan mennä Kapeenkylään Teiskon korpeen aattona ja tulla välipäivinä kotiin terv tepivaari
Törmäsin sitten meidän kyläkaupassa siihen, että ei löytynyt miedosti suolattua matjessilliä, eikä kaprista; siis pakko ennen joulua sitten ainakin kerran Forssan Citymarkettiin.
Tämä lienee varsin yleinenkin ongelma lähikauppojen valikoimissa; ei tahdo löytyä.
Asia on ymmärrettävä; kysyntä varsin paljon määrittelee valikoiman’.
törmäsin meidän kyläkaupassa
Ei omistaja kauppaa lopeta, kyllä sen tekee asiakas.
Näin varmasti yleensä menee, meidän kyläkauppamme lopetti tavallaan kauppias, menehtyi haimasyöpään.
Olen vähän poliittisia puheita miettinyt, mutta en naisten hameita. Nyt tiedän miettiä molempia.