Aamusta harmittelin kauniin päivän viettämistä sisällä. Paneutuminen maanantai-illan valtuustokokoukseen vaatii huolellista perehtymistä. No, itse olen valinnut osani, ei siinä mitään ollut kuin tarttua ns. härkää sarvista.
Tilinpäätösryhmäpuheenvuoron kirjoitin kun olin saanut juonen päästä kiinni. Se taas edellytti paksun nivaskan lukemista. Onneksi on hyvä unenlahjat ja otin kunnon torkut päivällä ja kas kummaa, ajatukset alkoivat mukavasti juosta.
Iltapäivällä kävimme velipojan kanssa Nerkoon järvessä uimassa. Aivan mahtava käynti Nerkoon puhtaassa ja lämpimässä vedessä. kuka vielä kehtaa haluta Suomen ihanasta suvesta ulkomaille. Ja eihän Aurejärveä voi unohtaa. Ainutlaatuinen erämaajärvi. Siellä jos missä ihminen löytää rauhan ja hiljentymisen. Kyllä stressit häviävät järvellä laineiden liplatusta kuunnellen.
Enkä jaksaa lopettaa kehuja maaseudulla asumiseen. Täällä ei tarvitse kuntosalikortteja hommata. Iltapuhteena kannoin kaivolta vettä saavin ja ämpäreitä täyteen, johan alkoi hiki lentää. Jo se kun sinkkiämpärillä nostaa syvältä kaivosta ämpärin kymmeniä kertoja, niin tietää kuntoilleensa.
Korona osio:
- Pääministeri Sanna Marin aprikoi, että valmiuslait voidaan kumota jo ennen kuun vaihdetta. Ei auta enää juhannustanssien osalta. Kävin läpi lähiseudun tanssipaikat, eikä yksikään näyttänyt järjestävän rientoja.
- Ei vain meinaa tartunnat loppua. 17 uutta tartuntaa ja yksi koronakuolema. Emme ole selvillä vesillä vieläkään.
- Ruotsissa 700 uutta koronatartuntaa ja edelleen ruotsalaiset uskovat hallitukseen kuin vuoreen. Ihmeellistä porukkaa, sanon minä.
Vakavasti mietin asettumista enää ehdolle tuleviin kuntavaaleihin. Yksin on aika rankkaa vetää valtuustoryhmää. Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan ja sen vaikutusmahdollisuuksiin. Lisäksi on tunne, että joltain osin pieneen kuntaan ei haluta uusia asukkaita ja jotka ovat muualta tulleita, heitä karsastetaan. Tänään viimeksi kuulin yhden ystävän harkitsevan muuttoa naapurikuntaan. Väsynyt ja osin turhautunut mieleni pohtii nyt vähän ikäviä asioita.
No laitetaan vähän kevennystä tähän loppuun:
Kuulin tarinan silmälääkäristä joka vuosia täytettyään sai työtovereiltaan syntymäpäivälahjaksi taulun johon oli maalattu iso silmä. Kiitospuheessaan hän huokasi: Mikä onni etten sittenkään erikoistunut gynekologiksi.
Olipas tuo loppukevennyksesi todella makea. Olen usein vaimolleni kertonut mm näistä kevennysjutuistasi ja naurua on piisannut.
Meillä näkyy toisen siilimamman äitiysprosessi olevan siinä vaiheessa, että uskaltaa jättää pienokaiset hetkeksi pesään ja pikaisesti käväisee aamukävelynsä, nyt jo toisena aamuna, nauttii pikaisesti aamupalansa ja lastenkamari kutsuu.
Aurejärven kun mainitsit; minun tuttavapariskuntani asusteli siellä, olisikohan se ollut Itä-Aure, vanhalla koululla ja kasvattelivat siellä rekikoiriaan. Olivat Seija ja Jarmo Seppä, sittemmin muuttivat tietääkseni Tampereelle.
Meilläkin täällä Tammelassa on tuommoinen ihan oikea erämaajärvi, hyvin kalaisa muuten; Saloistenjärvi. Lähes luonnonsuojelualueen ympäröimänä on säästynyt lähes miltei kokonaan ”kesämökkeilyltä”.
Edelliseen lisäisin; tässä juuri nyt katselen kun Saara alkoi valmistella siskon makkarakeittoa, so kuorista ulos puristettujen palleroiden kevyttä ruskistusta, paisteli samalla nuo kuoretkin Mirriä varten. Vein ulos saataville, kas harakathan tykästyivät.
No meillähän on noutopöytä kaikenkarvaisille ja -siivellisillekkin, jopa supikoiran pienokaiset saavat sieltä aterioida ja aterioivatkin.
Meidän noutopöytään on kaikille varattuna tilaa; se on elämää.