Oi te taidemaalarit ihanat
unelmoikaa, maalatkaa
tauluihinne
sotien runtelemina aikoina
maailmanpalon uhan alla
lapsien syntyä
rauhan maailmaan
äitien turvalliseen syliin
yllyttäkää siveltimen vedoin
lopettamaan tappamisen
mielettömyydet
maalatkaa tauluja
toisiaan rakastavista ihmisistä
tasa-arvoisina
ilman ihonvärin
uskon
vakaumuksen
taakkaa
käsi kädessä kulkemaan
maalatkaa tauluja
ihmisen, luonnon
yhteydestä
kantakaa huolta
viheriöivistä kedoista
raikkaasta puhtaasta ilmasta
vailla sukupuuttoon kuolevia
eläinparkoja
antakaa metsän puiden
luonnon hiljaisuuden
tehdä ihmisistä tauluissanne
onnellisia
rakastaa ympärillä olevaa
kuin rakastatte
itseänne
maalatkaa
te ihmiskunnan toivot
taiteilijat suurenmoiset
hyvyyden sanoman
tavoittavan kautta
maailmankaikkeuden
rakastamaan
olemassa olevaa
Lausuin tämän runon Virtain Taideyhdistyksen kevätnäyttelyn avajaisissa johon minut oli kutsuttu esittämään runojani. Tein sitten heille ihan oman runon, jonka halusin myös tänne laittaa kaikkien blogiystävien nähtäväksi.
Hannupa riimitteli hienon elämänohjeen.
Kiitos Kalle.
No, tässä on vähän sinne päin:
https://m.youtube.com/watch?v=u4XgbIhlOvk&feature=share