https://www.is.fi/politiikka/art-2000006677370.html
”Sanna Marin oven takana ruokalähetyksen kanssa – kadulle lyyhistyneen kansanedustajan toipilasilta sai odottamattoman käänteen”
Julkisuuteen keinolla millä hyvänsä?
Olisihan sen ruuan voinut Nurminen tilata itse tai Marin.
Olisi myös voinut tehdä sen tekemättä siitä suurta numeroa, mutta pitihän siitä saada juttu lehtiin.
Onhan se hyvä, että pääministerillä on myös tällaisia paremmin hänen kykyjään vastaavia tehtäviä.
Lainaus toisaalta:
”Mitä eroa on Sanna Marinilla ja Vladimir Putinilla?
Toinen on lehtien sivuilla ilman paitaa poseeraava, kritiikkiä huonosti sietävä despootti, joka pomputtaa virkamiehiä vaikka keskellä yötä ja valmistelee säädöksiä perustuslaista välittämättä.
Toinen on Venäjän presidentti.”
Totta maar kaveria pitää auttaa. Olisin minäkin vienyt, mutta Sanna ehti ensin, kun en itse päässyt fb-kaverilleni Ilmarille sapuskaa viemään. Ilmari tarjosi viimeksi mulle hirvikeittoa Tammelantorlla.
Viime syksynä kysyin eräästä saaristomaisemasta Nisse Torvaldsilta (fb-kaveri) Porkkalan saaristossa, pirulainen tunsi kuvan, merimies kun on.
Fb-kaverilleni Juntti Rehulalle neuvoin taas Pukkilan aikana, ettei liikaa omaa ravuri-polleaan siellä kurmuuta – ei tykännyt kun neuvoin vähän ravuria laukasta.
FB-kaverini Kimmo Kiljunen on taas samaa mieltä kanssani taitetun eläkeindeksin poistamisesta.
Fb- kaverini Harri Saukkomaa, Markku Saksa, Tapani Ruokanen ja Hakalan Heikki taas vahtivat journalismin kultaisia sääntöjä kanssani. Joten tuo Sannan ja Ilmarin juttu oi mainio. Julkisuuden hallinta on ammattilaisten touhua.
Taas tuli luettelo niistä vaikuttavista henkilöistä, jotka ”minä itse” tunnen…
Voin kertoa roppakaupalla lisääkin, mutta olkoot, ettei närästä liikaa.
No voi voi kun on taas murheet.